Madeira: linja-autossa on tunnelmaa!

Ponta do Solin keskustaa...

Mökin paikka, mutta ei huonopäisille.

Jouluseimessä esiteltiin vanhoja työkaluja.

Meidän piti ajella Calhettaan, vaan linja-auto jätti meidät. Me olimme kyllä ajoissa, mutta linkkuri oli niin paljon myöhässä, että oletimme ettei se tule enää. Sillä sekunnilla, kun kaivoin aikataulua laukusta, se pyyhälsi ohi, ja siihen me sitten jäimme. Kuin nalli kalliolle, tai kuin suomalainen pysäkille. (Karmea uusi Savoy on hyvä maamerkki: kadun toisella puolella sijaitsevat Lidoa lähimpänä olevat pysäkit, joilta maaseutubussit poimivat kyytiinsä.)

Jos aikoo käyttää linja-autoja, kannattaa ostaa aikataulukirjanen. Me kävimme Pestanan Ritan puheilla, ja hän tulosti meille milloin aina sen, mitä reittiä tarvitsimme. Mutta kun tulee tällainen ohari tai joku muu muutos suunnitelmiin, kirjanen on paikallaan. Pysäkeillä on myös aikatauluja, mutta ei tietenkään täydellisiä. Hyvä olisi myös tietää, milloin ja mistä paluuauto lähtee. Ja ennen kaikkea, miten kauan matka kestää. Tunnissa ei nimittäin Madeiralla vielä kauas päästä, jos ei sitten ole express-bussin kyydissä, mikä on aika tylsää.

Aikataulut ovat välillä hankalasti tulkittavia. Alareunassa on selityksiä poikkeuksille, joiden merkitystä ei aina tajua. Onneksi paikalliset ovat avuliaita. Nuoremmilla tuntuu olevan myös jo älyluurit, ja he katsovat näppärästi, milloin seuraava auto on tulossa ja ohjaavat oikealla pysäkille.

Pysäkin aikataulu paljasti, että tunnin kuluttua menisi auto Ponta do Soliin, ja otimme suunnitelma b:n käyttöön. Tätä bussia kyttäsimme niin tarkkaan, että se ei päässyt livahtamaan meiltä, vaikka sekin oli 20 minuuttia myöhässä. Kuljettaja ohjeisti meitä, että päästäksemme Ponta do Soliin meidän oli vaihdettava autoa Ribeira Bravassa. Se oli hyvä neuvo, ties mihin olisimme muuten joutuneet. Ehkä niin kauas, että sieltä ei olisi tullut autoa sinä päivänä enää takaisin.

Osa linja-autoista on pitkään palvelleita, ja ne on mitoitettu paikallisille ihmisille. Käytävät ovat hirmuisen kapeita, ja jalkatila on olematon. Jotenkin on sijoitettava takamuksensa penkille ja saatava koipensa sopimaan vinottain. Yleensä autot ovat myös tupaten täynnä. Eli matkat sinällään voivat olla elämyksiä. Jos ei muuta tekemistä keksi jollekin päivälle, niin lähtee vaan ajelemaan.

Ponta do Sol on saaren aurinkoisin paikka, mikä ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Siellä on ollut sokeriruokoviljelmiä, mutta ne on korvattu lähes kokonaan banaanilla.

Koska meillä ei ollut aikataulukirjasta, koetimme kysyä aivan rannan tuntumassa olevasta baarista, milloin seuraava linja-auto lähtee takaisin. Tarjoilijijattaret eivät tienneet, mutta ystävällinen rouva, joka tuli samaa matkaa kanssamme, antoi tulostetut aikataulunsa meille. Hänellä ei olisi niille enää käyttöä. Monet kiitokset!

Seuraava "ongelma" ilmeni. Mitä tarkoittaa "marginal"? Se oli auton lähtöpaikka, toinen vaihtoehto oli roundabout, ja arvelimme, että se tarkoitti ympyrää, jonka olimme tullessa ohittaneet. Tarjoilijattaret eivät taaskaan osanneet sanoa, mitä termi meinaa, mutta aikataulun antaneen rouvan mies selvensi, että se on sama kuin keskusta. Hmmm... olisi kiva tietää, mistä marginal tulee?

Asia klaari. Olipa työ saada tarvittavat seikat selville! Samalla käsitimme, että kaupungin tutustumiseen ei jäisi juuri aikaa, koska meillä oli tärkeä iltameno, ja linja-auto olisi takaisin Funchalissa klo 17. Olisimme syöneet ravintolassa, josta kyselimme neuvoja (annokset näyttivät herkullisilta), mutta se oli unohdettava.

Jälleen Ribeira Bravassa. Tunneleiden kautta matka taittui 10 minuutissa, mutta jos haluat katsoa maisemia, älä erehdy express-bussiin. Me vaihdoimme väärin ja palasimme alkuperäiseen autoon. Onneksi, muuten alla olevat näköalat olisivat jääneet näkemättä.

Takaisin tullessa kuvasin muutamia puolen minuutin videoita ikkunan läpi. Korkeuserot ja meren läheisyys tulevat näkyviin siitä huolimatta, että kuva välillä pomppii.

Gabo Giraossa - kuuluisa näköalapaikka, 580 m -  käytiin kääntymässä ja lähdettiin laskeutumaan kohti keskustaa.