keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ketun jäljet... ja pohdintaa ruusujen suojaamisesta

Tämän olen ottanut kunnollisen lumisateen jälkeen, 12.12. Sen jälkeen meillä on satanut lähinnä vettä. 
Lumi vei pihapatsailta näkökyvyn.



Olin eilen toiveikkaalla mielellä. Luvattiin lunta! Vaan vettä / räntää tuli, ja arvaas miten liukasta oli. Illalla kun tulimme kotiin, hiistelimme 40 km / h, koska jäinen tie oli saanut lisää liukastetta yläilmoista.

Siksi ilahduin, kun sade oli muuttanut yön aikana olomuotoaan, ja maassa oli ohut lumikerros. Unelmia ruusuista - blogissaan Tita kirjoitti ilveksistä, jotka ovat käyneet turhankin tuttavallisiksi, ja lähdin Fiinun kanssa pihalle tarkkailemaan, josko meilläkin olisi joku käynyt. Ja olihan täällä...



Ketturepolainen oli tullut metsästä, kulkenut muutaman metrin tien viertä ja kurvannut meidän pihalle Rosa Glaucan ja pihajasmikkeen takaa.
Mahtoiko kettu löytää ruokaa? Rusakot ovat vierailleet alapihalla ja katkovat todennäköisesti joitain ruusunoksia talven aikana. Niitä ainakin vielä tuntuu olevan riittävästi. Ilvekset eivät ole kantaa liikaa verottaneet.

Olen jahkannut kanadalaisten ruusujen suojaamisen kanssa. Katsonut säätiedotuksia ja odottanut pakkasia. Toivonut, että tilanne vakiintuisi, mutta se taitaa olla turhaa. Täällä ei suojaava lumi pysy ja sillä selvä. Kyselin myös yhdeltä tutulta, puutarha-alan ammattilaiselta, miten hän aikootoimia ruusujensa kanssa. Hän peittää havuilla, koska muu suojaus voi aiheuttaa pelkkää haittaa. Oih ja voih. Eilen päätin, että lisään aremmille talvensuojaturvetta. Siitä sanotaan, että se ei kastu, mikä on näissä sateissa ehdottoman tärkeää.

Katsotaan sitten keväällä, millaiseksi ratkaisuni osoittautui.

En muista, olenko julkaissut tämän kuvan, mutta sama tuo. Tätä katselee toisenkin kerran. Viime talvi oli armollinen, ja saimme nauttia upeasta kukinnasta. Tita kirjoitti kevätsuojauksesta, ja sitä samaa minä olen pähkäillyt. Miten suojata pari metriä korkeat puskat??? Yhden ja kaksi vielä, mutta kymmeniä ja kymmeniä...



6 kommenttia:

  1. Kettu on hyötyeläin puutarhassa. Periaatteessa ilveskin, mutta se napsii talon henkilökuntaan kuuluvat kissatkin, mitä pidän pelottavana.

    Lumeen jäävät jäljet ovat kiintoisaa tutkitttavaa. Meillä ei ole rusakoita tai jäniksiä, eikä myyriä. Ei nyt myöskään kauriita, nekin lähtivät pois isojen kissojen tieltä. Talven tuhoja pystyy tekemään enää sää. Harvinaista!

    Meillä on kunnolllinen lumikerros ruusujen suojana, mutta keväällä viritän vanhat lakanat suojaamaan paahteelta. Rumaltahan se näyttää, mutta vain joitain viikkoja. Olisihan niitä jonkinlaisia varjostusverkkojakin, mutta vanhat lakanat ovat ilmaisia ja sellaisia toki löytyy. Tulee siivottua liinavaatekaappikin :)

    VastaaPoista
  2. En tiedä, tuliko kommenttini blogiisi perille... Täällä en ole pihalla nähnyt ilveksen jälkiä, vain metsässä. Mutta lisääntyneet ne ovat täälläkin. Peurat ja kauriit ruokailevat takapellolla, ja rusakot liikkuvat laiskan oloisesti, joten ilmeisesti ilveksia ei ole (vielä) liikaa.

    Kissan jälkiä en ole vuosiin nähnyt pihalla. Ne kaihtavat varmasti koiria.

    Varjostusverkkoja on, mutta ne takertuvat hurjasti ruusun piikkeihin. Sitä vaihtoehtoa pidän mahdottomana. Lakana kuulostaa hyvältä! Mutta niitäkin tarvitsisin kymmeniä. Meillä vaaravyöhykkeessä ovat lähinnä etelänpuolen albat, gallicat ja damaskonruusut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole näkynyt sun kommenttia, tarkistin sitten roskapostin ja ihmettelin miksi ihmeessä se on sinne mennyt! Nyt se on tallessa oikeassa paikassaan.

      Lakanoita voi löytää kirppiksiltä halvalla, jos omat käytöstä poistot ei riitä.

      Poista
    2. Meillä vanhat petivaatteet menevät koirien pedeille -D, joten kaikki tulee käytettyä tarkkaan.
      Pitääkin agiteerata ystävät, jotka käyvät kirppiksilla, katsomaan sillä silmällä, jos lakanoita olisi tarjolla. Kiitos vinkistä! Olisi ainakin jotain, mitä voi tehdä, jos kevät on oikein aurinkoinen.

      Poista
  3. Ompa siinä pulumoo kerrakseen! Miten suojata ruusut, kun niitä on paljon. Meillä on lunta suojana ylleensäkkin. Ja talavensuojaturvetta mie en oo käyttäny millonkaan, enkä ossoo sitä kommentoija. Tavan turve on jiätyissään niin kylymee ja märkee, jotta sitä pittää kaihtoo puutarhassa.

    Iliveksii pyörii tiälläkin, ja kissojen pittää sitä varoja. Se kun ei voi jäistä ruokoo syyvvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla myötäelämisestä!

      Tänään kuulin, että tällä samalla alueella yhden ystävämme pihalla rohkea ilves oli seisoskellut, kun isäntä oli mennyt ulos. Lähellä on myös asuntoalue.

      Poista

Kiitos kommentistasi!