Ruusujen talvehtiminen

Paljon muutakin tässä postauksessa kuin vaan ruusuasiaa, esim. yllä oleva heräteostos: atsalea 'Golden Eagle'. On totisesti komea! Luulin havualueessa olevan aina tilaa yhdelle, vaan ei ollutkaan. Kaivoin tälle kuopan yhden ruusumaan reunaan, ja jää nähtäväksi, mitä tykkää siinä olla.

Täynnä tavaraa tämä penkki.

Kasvihuone on laiteltu tuottamaan satoa.

Lemon Sherbet

Tumbling Jester

Sweet Million... Näiden lisäksi Annen Kukkatarhalta matkaan lähti Favorita - lajiketta.

Pakollisia omenankukkakuvia!

Tässä oli ruusukaari, mutta koirat rikkoivat sen. Oli liian heppoinen. En ole löytänyt juuri haluamaani, ja siihen asti, kunnes just se löytyy, nämä telineet saavat ajaa virkaa. Ideana on että portti toimisi sisäänkäyntinä nurmikkoalueelle.

Revonpapukin jo väläyttelee kukintaa.

Sitten ruusuihin... minulla ei valitettavasti ole syytä suureen riemuun. Ne uudet, jotka suojasin talvensuojaturpeella, ovat selviytyneet mallikelpoisesti. Mutta sitten taas esim. Minette on paleltunut lähes kokonaan! Samoin yksittäispensaana kasvava Ritausma on karmea oksakasa, kylläkin hengissä, mutta ei juuri muuta. Toinen Ritausma, joka on ruusupenkissä, on selviytynyt vähemmillä vaurioilla. Gallicoissa on runsaasti mustuneita oksia. Merveillekin petti minut: juuresta lykkää uutta kasvustoa, mutta oksat ovat paleltuneet. 

Nyt vielä kuivuus kiusaa. Olen aloittanut kuumimmissa paikoissa olevien kastelun, ettei vaatimaton kasvu tyssäisi veden puutteen vuoksi. Meillä kasteluvettä on riittävästi (kuten olen vissiin kertonut). Silti laitoin tiskialtaaseen pesuvadin, johon kokoan huuhtelu ym. vedet ja vien nekin kasvien hyödyksi.

Useissa ruusuissa lehdet ovat kipristyneet. Joku elukka ilmeisesti nakertaa ruusuja, ja myrkytin niitä tänään aamulla. Kasvien vastustuskyky ei ole aivan kohdillaan.

John Cabot on näin surkea. On aikaisemmin talvehtinut ilman suurempaa tuskaa. Olen ymmälläni...

Lähelle putkahtanut baby on elävämmän näköinen. On tietysti ollut paremmin lumen suojassa.

Harmittaa, en voi väittää muuta. Gallicoiden ja joidenkin albojenkin kukinta jää varsin vaatimattomaksi.


Viikon aikana kännykkään on tarttunut monenmoista. Tämä on viime perjantailta, kun lounaistuuli vilvoitti tehokkaasti. Näillä rannoilla tuskin koskaan kärsitään helteestä.

Toinen peruselementti: tuli. Eikö ole sanottu, että tulta viitsii katsoa vaikka kuinka kauan?

Pieni otanta kesäkukka-asetelmista.

Lila kukka etualalla on hämähäkkikukka.

Sain tämän Puutarha Thipistä. Thip ei muistanut kukan nimeä, mutta seinällä oli kuivattuja yksilöitä, ja ne näyttivät olkikukilta. Jännää, mitä tästä mahtaa tulla! Ohjeeksi sain vain istuttaa isompaan purkkiin ja pistää aurinkoiseen paikkaan.

Tästä tuli punainen! Maljaköynnös on vielä niin matala, ettei se näy kunnolla markettojen takaa.

Kuvauskohde ei tahdo pysyä paikoillaan! Kolmas koiramme vierailee pihalla ahkerasti.

Maisema muuttui viikossa

Viikko sitten huomasin koivujen vihertävän, ja seuraavana päivänä haarapääskypariskunta näyttäytyi pihalla ensimmäisen kerran. Niillä on pesäpaikka yhdessä katoksessa lampun päällä. Nyt maisema on heleän vihreä, ja kasvu henkeäsalpaavan nopeaa. Pionit venyttävät vartta senttikaupalla päivässä!

Milloin luumupuu ja Punainen kaneli ovat kukkineet tähän aikaan? Pitää tarkistaa puutarhapäiväkirjastani, jota olen pitänyt koko tämän puutarhan elämän ajan.

Viinimarjojen kukat avautuvat vielä tällä viikolla.

Käärme paratiisiissa... tallensin videon kuuden aikaan aamulla. Maisema on kyllä kaunis, kun aurinko nousee metsän takaa, mutta aikamoista melua joudumme kuuntelemaan pohjoisvirtauksella, eikä yksin mekkala, vaan myös iljettävä haju. Onneksi ilmavirta käy suurimman osan vuotta etelästä ja lännestä, ja melut kulkeutuvat muiden iloksi.

Ruukut kaipaavat ilman muuta lisää kesäkukkia! Ne aivan huokailevat tyhjinä. Huomenna pitää jälleen vierailla taimistoilla ja hankkia myös tomaatit. Jos tulee yöpakkasia, niin on sitten vaan lämmitettävä kasvihuonetta.

Maitokannut sopivat rapuille erinomaisesti. Raput joudumme uusimaan tänä kesänä, ovat vuosien saatossa lahonneet. Ja montaa muutakin kohennuskohtaa on! Hohhoijaa... allasprojekti nytkähti onneksi eteenpäin. Siitä olen antanut ultimatumin, että se on tehtävä, vaikka olisi kesän ainut työ pihalla. Kuvia ja selostusta myöhemmin.

Ystävättäreni luovutti ihastuttavat kynttilälyhdyt minulle. Eivätkö ole suloiset? Tosin minä olisi laittanut ne vaijeriin tms., jolloin vaikutelma ei olisi näin tököttävä, mutta mieheni halusi ne suoraan riviin.

Tällä kertaa tällainen loppukevennys. Puhtia lämpimään viikkoosi!

Hetkellisesti kesä... maitokannujen uusi elämä... pohdintaa anopista

 Tänä aamuna minua ja Fiinua odotti yllätys puuhuoneen edustalla. 

Olemme ostaneet tontin vuonna 2004 (miten siitä voi ollakaan niin paljon aikaa!), ja ensimmäisen kerran nämä myrkylliset mutta monien himoitsemat sienet pulpahtivat pinnalle. Niitä on peräti kolme kappaletta. Minkähän soosin niistä värkkäisin?

Höh, kaikki ovat olleet niin hienotunteisia, että kukaan ei ole huomauttanut minun käyttävän väärää nimeä! Eikö tämä ole kylmänkukka?

Penkin, jossa tämäkin ruusu on, kirjanpito ei ole kunnossa. Äsken sitä jälleen pähkäilin, mutta yhtä kaikki, kuvan tarkoitus on näyttää, että talvensuojaturpeen käyttäminen ei ollut turhaa. Sen alta on paljastunut hengissä olevia ruusuja.

Pikkukäenrieska on ilmaantunut ruusun juurelle, ja minun tulee tästä niin mummuni piha mieleen. Omenapuiden alle ei ollut taatusti kuunaan perustettu nurmikkoa. Matalan heinän joukossa kasvoivat monenlaiset kukkijat, ja tämä on yksi niistä. Tulos oli erittäin tyylikäs ja luonnollinen, tietenkin, ja se sopi erinomaisesti puiden alle.

Suloinen, vaikka aivan väärässä paikassa, mutta saa olla. Kaikkea elämää pitää kunnioittaa.

Kannut ohjeen mukaan tuunattuina, vielä ilman kasveja, mutta odotas hetki...

On liian aikaista laittaa kesäkukkia, koska aivan varmasti tulee vielä kylmää. Lainaan anoppiani, joka aina tokaisi keväällä lämpöjen osuessa kohdalle, että minä en luota näihin toukokuun helteisiin. Ja yleensä hän oli oikeassa. Juhannuksena vedettiin villapaitaa ja jopa toppatakkia ylle.

Silti tänään oli pakko vaan fiilistellä ja hakea pari laatikollista kukkia Puutarha Thipistä (entinen Alhon Puutarha).

Ensimmäisenä ostoslistalla oli kukat maitokannuihin. Ruukkuun, joka istui kannun suuhun, ei sopinut kuin kaksi kasvia, ja ne ovat: purppuravaula ja joku harsokukka.


Alla kuvia Puutarha Thipistä.

Nuori pari on viehättävä ja palvelualtis, vaikka jokaisen kukan nimeä ei heti muisteta. Mitä se haittaa? Ei mitään, koska nimet haettiin minulle, kun niitä kysyin. Niin kuin em. purppurapellava.

Rouva on ihanan eläväinen ja naurava. Miten hän mahtaa jaksaa meidän jäyhien (monien mukaan ilkeiden) satakuntalaisten joukossa? 

Toivon todella, että asiakkaat löytävät tuttuun osoitteeseen, vaikka omistajat ovat vaihtuneet.

Piti yksi kello ottaa matkaan, oli niin näyttävä. Syksyllä voin tuupata sen maahan ja toivoa talvehtimista.

Kevätkaihonkukka nätimmillään.

Olen usein maininnut anoppini. Hän kuoli lähes tasan neljä vuotta sitten. Vatsan imusolmukkeista levinnyt syöpä oli salakavala, oireet epämääräisiä, ja hän ehti olla sairaalassa kokonaista kahdeksan päivää.

Yksi puhelinkeskustelu pitkittyi, enkä nähnyt anoppia siksi elävänä. Tosin hän oli ollut syvässä tajuttomuudessa useamman päivän, joten en tiedä, olisiko läsnäolollani lähdön hetkellä ollut merkitystä. Tai ehkä olisi? Kuka tietää, milloin tietoisuus loppuu kokonaan?

Viimeisenä päivänään, jolloin hän oli vielä osittain tajuissaan, naapurisängyn rouva kertoi hänen huutaneen yhtä nimeä. Ja se oli minun nimeni.

Meidän suhteemme ei ollut ongelmaton. Se olisi ollut helpompi, jos hänen miehensä ei olisi ollut sellainen kuin oli.  Sen voin näin "pienelle piirille" paljastaa, että ns. appiukkoni antoi minulle porttikiellon taloonsa muutamaa vuotta ennen kuolemaansa. Tämä on nimittäin yleisessä tiedossa. Jokainen arvaa, että jo ennen on ollut paljon kitkaa, ja kyllä vain, jokainen on oikeassa. Porttikiellon sain huomautettuani ns. appiukon ala-arvoisesta ja epäinhimillisestä tavasta kohdella koiriaan.

Tänä keväänä ikävöin anoppiani ensimmäisen kerran. Olenko löytänyt anteeksiannon?

Ruusut ja piha olivat ne meidän yhteinen juttumme. Hänen jälkeensä elämässäni ei valitettavasti ole ollut ketään aiheeseen niin perin pohjin syventynyttä ihmistä.

Kevät etenee kesäksi?

Onneksi olin väärässä! Ehkä liian hätäinen? Tai kylmänkukat halusivat yllättää minut?

Viime postauksessa epäilin em. kuolleen talven kurimuksessa, mutta toisin kävi, hyvä näin. Hah, kun olin blogiin voivotellut asiaa, menin seuraavana päivänä katsomaan jälleen kyseistä penkkiä, ja siellä oli voimakkaat alut pinnalla. Kuin olisivat yhdessä yössä pukanneet itsensä maan pinnalle.

Valkovuokot leviävät laajemmalle ja laajemmalle vuosi vuodelta. Tänä vuonnakin niitä on tupsahdellut aivan uusista paikoista.

Skillat roskien keskellä, mutta tänään siivosin kyseisen ruusupenkin. Pensaat ovat niin isoja, että lehtiä ei näköjään enää voi jättää maatumaan. Skillat ovat myös mukavasti levittäytyneet ja saavat vallata minun puolestani vaikka kaikki ruusujen alustat. Ruusuista oli pakko myös leikata oksia pois kulkuväylän vapaana pitämiseksi. Samalla tuli napsittua vanhoja oksia ja typistettyä vuosikasvuja.

Akyleat leviävät, minne vaan.

Vuorikaunokki on mutkaton vanhanajan perenna.

Ai, olen tähänkin kohtaan istuttanut kukkasipuleita😁

Keksi, rakas lukija, maitokannuille uusiokäyttöä puutarhassa. Nämä, monien kasvien lailla,  ovat anoppini peruja, ja hänellä oli tapana tuoda näihin koivuja juhannuksena.
Haluaisin näihin asetelmat, mutta... kannuja ei kannata täyttää kokonaan mullalla. Jos pistäisi pohjalle kiviä tai santaa? Raskaita siirreltäviä niistä kyllä tulee...
Suuaukko on aika pieni eli istutustilaa ei ole paljoa. Se rajoittaa kasvivalintaa. Pienet orvokit isoissa pytyissä näyttävät pelkästään huvittavilta.
Symmetrian säilyttämiseksi toisessa pitäisi olla riippuvaa ja toisessa ylväästi kurkottavaa, vai? Tai ehkä sekoittaisi molempia?
EHDOTUKSIA OTETAAN KIITOLLISUUDELLA VASTAAN. 

Sitten erittäin ikävään asiaan...Olen ottanut alla olevat kuvat tänään pihaltamme yhdestä kohtaa, hallin ja talon välistä, johon uhkuttaa vettä. Lieneekö taas murresana? Joka tapauksessa, se meinaa, että pintavesi pulpahtaa siinä kohtaa maan päälle. Asumme paikassa, jossa vettä on totisesti liikkeellä! Lieneekö se tuon kalliomuodostelman syytä? Vesi ohjautuu sinne, minne pääsee.

 Jokainen näkee, mikä öljymäärä vedessä lilluu. Ikävää on se, että öljy ei pysähdy pihallemme, vaan valuu tästä valtaojaan, joka matkaa jokeen ja joki taas, tietenkin, mereen. Saaste päätyy tätä kautta luonnon kiertokulkuun, ja lopulta meihin kaikkiin.

Sanon tässä kohtaa vain sen, että meidän toiminnoistamme öljy, ja mitä muuta sakka mahtaa sisältää, ei ole peräisin. Sitä on myös vedessä, jota nostamme likakaivon pohjalta kasteluvedeksi. Kukille se käy, mutta ei kasvihuoneeseen. Saavin nostettuna vesi "kiehuu", ja kun kuplinta häipyy, pinnalla kiiltelee öljy. Onneksi se on vissiin pintavettä, koska se sisältää humusta. Näin joku viisas kertoi minulle. Mutta painuuhan tämä ajan myötä myös pohjavesiin.

Kävin tänään Annen Kukkatarhalla enkä halunnut orvokkeja muiden ostajien tapaan. Ne eivät tänä keväänä innosta.
Keijunmekot ovat tuottaneet Annelle harmia. Osa on kärsinyt lakastumistaudista. Syy on ehkä liika märkyys yhdistettynä kylmään. Tai sitten joku muu vika. Huh, kasvien kasvattaminen ei ole todellakaan helppoa edes ammattilaisille.
Seurataan, miten tälle mekolle käy. Mutta jos jotain voin tehdä, niin huomenna taidan vaihtaa mullan Biolanin kesäkukkamultaan. 

Viime keväänä ylitin itseni ja taimikasvatin mm. kelloköynnöstä, minkä lopulta totesin turhaksi. Annella oli silloinkin kukkaa myynnissä ISOINA taimina, 5 € / kpl, ja tänään lähti kolme purkkia matkaan. Yksi tulee kuistille, ja kaksi muuta saavat kiipeillä kasvihuoneessa.
Olisi eri tilanne, jos olisi tilaa purkeille ja taitoa. 
Kuvassa näkyy myös "pörröttimeni", joka odottaa sateensuojassa sora-alueen kuivumista.
Ensi viikolla ainakin on tiedossa hyvät ajokelit! Proom, proom! Varokaa neuluset, täältä tullaan.

HYVÄÄ VIIKONLOPUN JATKOA! NAUTTIKAA PIHATÖISTÄ.