Tämmöinen laivareissu tällä kertaa

 

Siinä on Turun ja koko Suomen maamerkki. Ensimmäisen kerran näimme sen hytistämme, kun olimme lähdössä. Meillä oli ylelliseltä kuulostava peräkulmasviitti, joka osoittautui lopulta huonoksi valinnaksi.

Peräsviiteissä on kaksi parveketta: hyvän ja vähemmän hyvän sään varalle.

Iso miinus on, että seinärakenne on auki yläosasta, molempiin suuntiin, siis kulmasviitistä merelle päin sekä myös viereiselle parvekkeelle. Tämän saimme tuta kunnolla takaisin tullessa, mutta ei mennä asioiden edelle. 

Hytit ovat isoja ja mukavia, totta kai, ja parvekkeelta on upeaa katsella saaristoa. Olla vaan ja nauttia. Tai noh. Miehelläni työasiat tahtovat pyöriä päässä ja kännykässä olemme sitten missä tahansa. Lisämausteensa tähän risteilyyn toi erään muutaman viikon takaisen työmaan bongaaminen, mikä jopa onnistui. Paluumatkalla minäkin näin "kohteen": porras/terassirakennelma on niin iso, että se erottui vaaleana läiskänä, kun osasi katsoa oikeasta kohdasta. 

Jääkaapista löytyy hiukan virvokkeita.

Huomasimme jo satamasta lähtiessä, että hyttimme tärisi kauttaaltaan ja meteli oli melkoinen, kun laiva peruutti. En osaa selittää miksi, koska olemme ennenkin majailleet peräsviitissä, joskin keskihyteissä, ja niissä äänet olivat normaaleja. 

Ryske ja räiske alkoivat uudelleen, kun puoli yhdelta saavuimme Maarianhaminaan. Emme ole koskaan ennen olleet sellaisessa mekkalassa! Vasta kun laiva suuntasi kohti aavaa, se rauhoittui, ja mekin nukahdimme hetkeksi. Minun uneni loppui jostain syystä puoli neljältä, vaikka yleensä nukun laivalla todella hyvin. Keinunta ja tasainen humina sopivat minulle. 

Koronan vuoksi tai sen välttämiseksi olimme päättäneet mennä aikaisin aamupalalle, ja olimmekin seitsemältä Buffet - ravintolan oven takana. Aloin tiirailla maihinnousukorttia tarkemmin, ja siinähän seisoi, että "A special breakfast at à la carte". Grill House oli avattu erikoisaamiaiselle! Tämä ei varmasti suurimmalle osalle merkitse mitään, joten anna minun selittää hieman. 

Olemme risteilleet lähes autioilla laivoilla. Hyttikäytävät ovat olleet tyhjiä, eikä yleisissä tiloissakaan ole juuri näkynyt ketään rekkamiehiä ja - naisia lukunnottamatta. Ravintolat ovat olleet kiinni. "Pahimmalla" kerralla aamiainenkin oli siirretty Fast Lane - ravintolaan, ja se oli ainoa paikka, josta koko risteilyn aikana sai ruokaa ja juomaa. 

Normaalisti on tarjolla kahta sorttia aamupalaa: meriaamiainen Buffet - ravintolassa ja erikoisaamiainen kuohuviineineen Grill Housessa.

Olin iloinen laivayhtiön puolesta. Matkustajia oli siis niin paljon, että kannatti avata molemmat aamiaispaikat.

Grill House avautui vasta kahdeksalta, joten suuntasimme takaisin hyttiin. Ehdin ottaa pienet nokoset ennen kuin lähdimme uudelleen liikekannalle. 

Ruoka oli erinomaista! Uutuutena mm. kaksi erilaista smoothieta😋Laivalla voi todellakin syödä huipputerveellisesti, kun itse niin haluaa.

 

Mutta, mutta ne turvavälit. Pöytiin, joihin oli katettu kahvikupit, sai mennä. Osassa pöydissä oli jo lounaskattaus. Silti aamiaispöydät olivat todella lähekkäin. Alku meni osaltamme turvallisesti, mutta sitten tarjoilija toi taaksemme pyöreään pöytään isomman seurueen, ja yhden miehen tuoli oli lähes kiinni omassani. Ai, mikä herkullinen tilaisuus deltavirukselle! Huomautin tästä tarjoilijalle, ja hän pahoitteli asiaa ja koetti esittää, että eikös tässä turvaväli täyty. Saimme vaihtaa pöytää, mutta laihoin tuloksin. Takanani aterioi pariskunta, ja hetken kuluttua mieheni taakse tuli toinen pariskunta. Kolme pöytää linjassa normaaleilla etäisyyksillä. Plääh. Ehdin onneksi syödä, mutta olisin vielä halunnut nautiskella parista kahvikupista, mutta katsoin parhaaksi pistää maskin naamalle.

Miksi paikkoja ei täytetä siksak - tyylillä? Silloin ihmisten välissä olisi myös käytävä. Aion kysyä tätä Tallink & Siljalta.  

Koettelemuksemme jatkuivat. Naapurihytissä majoittui kaksi iäkkäämpää rouvaa, jotka jo alkumatkasta jutustelivat äänekkäästi parvekkeellaan. Ilta on kuitenkin niin lyhyt, että silloin heidän selostuksensa ei vielä ehtinyt haittaamaan meitä. Vaikka ehdinkin kuulla, mitä juustoja heillä oli mukanaan ja miksi jääkaapissa ei ole hedelmiä, on siellä oltava ja tätä rataa.

Päivällä, kun olisimme halunneet nautiskella meri-ilmasta, tunnelmasta ja keskustella toistemme kanssa, totesimme nämä elementit menetetyiksi. Rouvat jumittivat parvekkeella ja jäkättivät lujaan ääneen taukoamatta. Erityisesti toisen rouvan ääni oli niin kantava, että se kuului sisälle hyttiimme asti. Minä lähdin pois, mutta harmikseni aikaan, jolloin kaupat olivat tauolla. Mieheni oli koettanut nukkua ja joutunut laittamaan korvatulpat kälätyksen vuoksi.

Jossain kohtaa koetin katsoa Areenasta "Entäs nyt Niskavuori?" -näytelmäelokuvaa, mutta minun oli siirryttävä sisälle, koska en kuullut mitään näyttelijöiden puheesta, vaikka äänet olivat täysillä. 

Pariin otteeseen menin parvekkeelle ja aloin huutaa miehelleni. En siis varsinaisesti huutaa😂, vaan puhua tavallisia asioita todella lujaa. Rouvat hiljenivät hetkeksi, ja toivoin heidän ymmärtäneen vinkin, mutta ei. Hetken kuluttua kalkatus yltyi jälleen.

Kävin valittamassa respassa, vaikka arvasin, mikä vastaus olisi. Järjestysmiehet eivät voi puuttua, koska kyse on "vain" puheesta. Esitimme myös parvekkeiden puutteet ja sen, miksi äänet pääsevät esteittä kulkemaan niiden välillä sekä korjausehdotuksen. Se luvattiin laittaa eteenpäin. 

Onneksi rouvat poistuivat kauppojen avauduttua, ja saimme muutaman rauhallisen hetken itsellemme. Alla oleva video kuuluu mukavien yllätysten joukkoon. 

Millaistahan tällä purjepaatilla olisi matkustaa?  

 

Eli kannattaa miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, ennenkuin maksaa 400 € peräsviitistä, josta ei edes voi nauttia😢

Tartuntaluvut ovat olleet huimia viime viikkoina, mutta ainakaan Grill Housen henkilökunnan asenteisiin ne eivät ole vaikuttaneet. Minulla oli puoli neljältä jo hirmuinen nälkä, mutta mieheni oli pumpannut itsensä niin täyteen aamiaisella, että häneen ei mahtunut kuin iso kupillinen kahvia. 

Voin suositella erityisesti terveelliseen ja isompaankin nälkään Grill Housen alkuruokapöytää pääruokana. Hinta on jotain 20 € tienoilla. 

Kerroimme heti, mitä meillä oli mielessä, ja tarjoilija ohjasi (kuinkas ollakaan) meitä samaan pöytään, jossa olimme alun alkaen syöneet aamiaista. Jokaisessa lähipyödässä oli asiakkaita! Siinä nurkassa tunnelma oli todella tiivis. Kavahdin ja pyysin päästä pöytään, jonka lähellä ei olisi muita ihmisiä. Tarjoilijan silmät levisivät hämmästyksestä ja suukin taisi loksahtaa, mutta sitä ei maskin vuoksi nähty. 

Saimme kumminkin, mitä halusimme. Syrjäisimmän kolkan ravintolasta. Jees! Nautiskelin pitkän kaavan mukaan marinoidusta kesäkurpitsasta, latva-artisokasta, aurinkokuivatuista tomaateista, lämminsavulohikananmuna - salaatista, punajuuripihvistä, raastesalaatista, tuoreista vihanneksista ja jopa muutamasta meetvurstin siivusta. Nam!

Kiitos mielenkiinnostasi! Ollaan varovaisia ja pysytään terveinä💗