Madeira: Rabacalin reitti ja 25 Fontes

Mitähän tästä reissusta tulisi? Ylängön sää ei näyttänyt meille parhaita puoliaan. Olimme ajaneet pakulla tunnin verran päästäksemme tähän kohtaan. Yhdellä pissa / ostostauolla käytiin ennen maastoon siirtymistä. 

Matka alkoi hotellilta yhdeksän tietämillä.

Olimme siis tässä kohtaa saarta lähtemässä erittäin suositulle reitille, joka esiintyy nimellä 25 Fontes eli 25 vesiputousta.  

Hienoja maisemia on tiedossa, mutta myös rappuja, rappuja ja vielä kerran rappuja. Kovin paljon en valehtele, kun arvioin niiden määräksi noin tuhat, ylös ja alas. 

Matkan pituus ei ole kummoinen, vain 13 km. Jos retken tekee ryhmän kanssa, ei tarvitse kavuta alun noin kahden kilometrin mittaista päällystettyä tietä takaisin, vaan auto odottaa tunnelin päässä. Tämä on aikamoinen helpotus, mutta toisaalta, ryhmä menee omaa vauhtiaan, ja sen mukana on pysyttävä. Minulle homma osoittautui hankalaksi vaurioituneen polveni vuoksi. Kai olen kertonut, että oikean jalan polvilumpio on on mennyt pois sijoiltaan kaksi kertaa? Tämän lisäksi olen onnistunut telomaan jalkaa muillakin tavoin😢Enkä ollut edes parhaassa kunnossani. Äidin ja hänen asioidensa hoitaminen olivat vieneet minulta lenkkeilyaikaa, ja se näkyi hapenottokyvyssä. Reitti nimittäin liikkuu yli tuhannessa metrissä. 

Tämän virran ylitimme aivan alussa, ennen kuin alas kapuaminen alkoi.

Ensimmäinen levada oli näin helppoa paanaa. Eikun tassua toisen eteen.

Paitsi että tätä ennen vilkas rakkoni teki taas tepposet. Kävin pissalla pysähdyspaikalla, mutta eikös pissahätä ilmoitellut jo alaspäin mentäessä. Mieheni on samanlainen eli "aina" on pissahätä, mutta hänen oli helppo poiketa puskissa. Ihmettelinkin, missä hän viipyi, mutta puskapissallahan hän oli ollut. 

Päällystetyn tien päässä on kahvila, entinen levadan hoitajan majapaikka tai jotain. Kysyin paikallisopas Lilylta, että kai siellä on vessa. Juu on, tuonne vaan raput alas. Syöksyin sinne ja sain perääni neljä viisi naista, joita sama vaiva vaivasi. Etsimme hetken ennen kuin löysimme hotelli helpotuksen. Se oli väliaikainen, lappu kertoi ja pahoitteli. Edellämme oli joukko englantilaisia leidejä, jotka viipyivät ja viipyivät... Miten saivatkaan aikansa niin karussa vessassa kulumaan? Mieheni ehdotti jälkeenpäin, että ehkä rouvat keittivät teetä😊

Yksi rouva varoitti meitä. Vessaa ei voi vetää, mutta se ei haitaa, koska paperi heitetään roskikseen. Okei, näin siis toimisimme, vaikka huomasin kauhistuksen nuorempien naisten kasvoilla.

Minä en edes vetänyt kankeaa liukuovea kiinni perässäni. Miksi ihmeessä niin olisin tehnyt, koska pelkkiä naisia odotti vuoroaan parin metrin päässä? Ja vaikka olisi ollut miehiäkin, niin sama se, eikö? 

Tjäreborgin opas Juho tuli kyselemään peräämme. Niin kauan viivyimme, mutta minkäs teet. Olimme ilmeisesti muutenkin myöhässä, koska suunniteltu ajoreitti oli poikki, ja kuljettaja joutui kiertämään... en osaa arvoida tarkkaan miten paljon, mutta ehkä menetimme puolisen tuntia. 

Ja se näkyi paikallisoppaan vauhdissa😏

Tässä me mattimyöhäiset. Pääryhmä lähti kohti ensimmäistä kohdetta ilman meitä. 

Tätä putousta käytiin ensin katsomassa.

 Täältä kävellään takaisin ja lähdetään kohti 25 putousta, ja se reitti on raastava, jos et ole kunnossa. Silti pitää antaa isot kädet Juholle, joka jaksoi tsempata minua kun kerroin hänelle ongelmastani. 

Rappuja levadoiden välillä on noin 200. Onneksi minulla oli sauvat, joilla otin tukea ja erinomaisen tukevat kengät; sellaiset, joita yleensä käyttävät poliisit, vartijat ja muut viralliset henkilöt. Mieheni valitti nilkkojaan ja jalan pohjiaan, mutta minun murheitani olivat "vain" huono kunto ja harmillinen polvi. 

Nämä ovat kanervia! Hiukan suurempia kuin meillä, ja niillä on äärimmäisen tärkeä tehtävä Madeiralla. Aika hassua, että vasta tällä retkellä Madeiran vesihuollon salaisuus paljastui!

Kanervat suodattavat vettä pilvistä huokoisen maan läpi, ja voitko kuvitella, yksi kanerva vastaanottaa vettä 27 litraa vuorokaudessa.

Tämä on siis SE salaisuus.

Määränpäämme, josta otettua videota en saanut liitettyä blogiin. 

Kuva on kännykkäni tyylittelemä, mutta minun ottamani Fontesin ympäristöstä. Kuin taikametsää!

Reitti on tosiaan suosittu ja ruuhkainen. Liikennettä lisää myös se, että yksi mäki täytyy kulkea kahteen kertaan. Polku, joka kiertää mäen, on suljettu sortumien vuoksi. 

Se miinus saaresta täytyy sanoa, että aika hitaasti hommia hoidetaan. Esim. rantareitti Camara do Lobokseen ei ole ollut omanlaisensa sen jälkeen, kun lyhyt tunnelinpätkä sortui. Jo viime vuonna se piti olla korjattuna, vaan ei ollut nytkään. Täytyy nousta uudelleen rantakadulle ja Kristus-patsaan jälkeen alkaa laskeutua kohti rantaa. 

Jeps, mm. tämmöiset raput kuljettiin kahteen kertaan. Kun otin kuvan, olimme käyneet päätepaikassa eli ihailemassa lähteitä. Paitsi että meidän aikamme kului sämpylän ja mehun nielaisemiseen. Tauko oli tosi lyhyt, enkä pystynyt rentoutumaan. Paluumatka huoletti.  Mitä jos polveni pettäisi? Miten pääsisin takaisin? Oikeasti, pelkäsin kuntoni loppuvan.

Lily-opas oli huomannut hitauteni ja tuli kysymään, nautinko kävelystä. Mitäs tuohon olisin fiksusti vastannut? En tietenkään! Kaikin tavoin retki oli pettymys. Ylipäätään haluan nauttia maisemista enemmän kuin sekunnin silloin ja tällöin. Seisahtua ilman kiirettä... Kuvata ja vaihtaa ajatuksia seuralaisen kanssa.

Lily ehdotti, että kulkisin etunenässä hänen kanssaan, niin hän ei kävelisi liian lujaa. Ei hyvänen aika! Niin noloon asemaan en ikinä haluaisi itseäni saattaa, ja sitä paitsi hitaudelleni oli (pätevä😂) syy: polvivamma. Selitykseni kuulosti Lilyn korvissa taatusti pelkältä selitykseltä.



 

Tässä kuvassa saaren luonne tulee hienosti esille. Vuorien syleilyssä asutaan edelleen.

Tunnistatko kasvin? Minä en, kun sukua kysyttiin. VOIKUKKA tai lähes se. Madeiralla kaikki on suurta ja komiaa, kuten kanervat. Jos huomasit millaista kokoa ne ovat verrattuna meidän varpuihimme?

Tuolla oltiin ja tuolta päästiin pois!

800 metriä tunnelia, ja sitten vapaus koittaa! Autot odottavat hetken matkan päässä ja vievät baariin "virvoittumaan". 

Viimeisiä näkymiä ennen autoja. Tosin meinasin kompastua "trälleihin"... öööh suomeksi... esterautoihin tai sinne päin. Kumminkin tarkoitus on,  että karja ei pääse niistä yli. Minulle, vaikka en ole (onneksi) kaupunkilainen, käytäntö oli uusi.

Voinko suositella levadaa? Jaa-a... erittäin hyvä kunto pitää olla. Kirjat tosin luokittelevat Fontesin levadan vain keskivaikeaksi.

Enkös minä tolvana jättänyt "tikut" eli kävelysauvat autoon, vaikka juuri ennen poistumista Juho kehotti tarkistamaan, että tavarat tulevat mukaan.

Kiitos hyvästä palvelusta! Tikut toimitettiin hotellille.

Kaupassa käynnin jälkeen noin puoli kuusi oltiin huoneessa ja avattiin punaviini. Tehtiin ruokaa ja oltiin iloisia päivän koitoksesta.

Mieheni tosin lähtisi uudestaan, vaikka tältä istumalta. Jooh, häntä eivät nivelvaivat haittaa.

Minä sain kumminkin monivuotisen "hollini" täytettyä. Tässä voisi lainata Tuntematonta: p... reissu, mutta tulipahan tehtyä.