Mutta sitä ennen hiukan muita pihan kuulumisia.
Viime päivät ovat kuluneet kyllästämispuuhissa (lue: kyllästymis😅). Totesin miehelleni, että meillä on aivan liikaa kyllästettyä ja maalattua puuta. Rappuja, terassi, kuisti, puulaattakäytäviä, erilaisia tukirakenteita... Kasvihuoneen lattiankin käsittelin ensimmäisen kerran sen olemassolon aikana. Meidän ilmastossamme mikään puu ei säily ilman huoltoa ja hoitoa, ja kaukaa viisas olisi käyttänyt enemmän rautaa, kiveä ja laattaa. Vaikka selvähän se, että puuseppä tekee puusta, kun on taito sen käsittelyyn.
Kaikin puolin piha alkaa näyttää elonmerkkejä, ja penkkien siivoaminen ja haravointi on aloitettu. Kevätlannoitetta levitin 40 kg verran viime viikolla.
Ruusut näyttävät talvehtineen melko hyvin. Oksat ovat vihreitä, terveitä ja silmut pullistuvat. Huh helpotusta.
Milloin valkovuokko on ollut näin aikaisessa?
 |
| Vesimelonit näyttävät tältä. Kärsivät alussa valon puutteesta, kumma kyllä, vaikka saivat lisävaloakin. Päivisin totuttelevat ulkoilmaan. Pitää varmaan tutkiskella aihetta tarkemmin, että saisin satoakin. Oletko sinä kasvattanut vesimelonia? Jos olet, kerro ihmeessä parhaat vinkkisi. |
Sitten kyyhyn... naapuri oli huomannut heidän puolellaan pienen kyyn ja huusi miestäni katsomaan. Oli kysynyt, otetaanko se hengiltä. Ei tietenkään! Mieheni haki saappaat jalkaansa, paksut kumihanskat käteen ja leveähkön laudan. Näillä välineillä on jo vuosia kuljetettu kyyt pois pihalta. Silloin, kun siihen on ollut tarvetta.
Minä en uskaltaisi, olen vellihousu, mutta onneksi mieheni on rohkempaa sorttia.
En ole missään asuinpaikassa nähnyt niin paljon käärmeitä kuin täällä! Pihamme poikki kulkee ilmeisesti kyiden reitti, koska ne tulevat (tai menevät) tähän Ritavuorelta, siirtyvät ison ojan reunoille tai pelloille metsästämään. Näin olemme päätelleet.
Me emme olisi eiliseen kulkijaan kajonneet, koska se oli selvästi läpikulkumatkalla, mutta naapuri ei ole tullut kyiden kanssa tutuksi. Hän pelkäsi varmaan, että kyy jää pihalle majailemaan. Hän sanoi lisäksi, että rakennusaikana kyitä näkyi, mutta ei sen jälkeen. Minä kerroin hänelle, että tietokoneen ääreltä olen monet, monet kerrat nähnyt kun kyy luikertelee tien yli heidän puolelleen metsäille alueelle, josta on helppo jatkaa matkaa kalliolle.
Kaikista merkeistä päätelleen siis kevät on täyttä totta! Innostavia päiviä pihatöiden parissa!
Me teimme noin 60 neliötä terassia komposiitista . Siinä on muistaakseni 60 prosenttia puuta ja loput kierrätys muovia .Se on täysin huoltovapaa lopun elämää paitsi pesu .Meille tulee sitä vielä lisääkin jonkunmoinen ala ja me emme tykkää kummatkaan minkäänlaisesta maalaamisesta siksi päädyimme tähän ratkaisuun se ei myöskään tikkuunnu . Ihanan värinen kylmänkukka ja valkovuokot kukkii meilläkin runsaasti. Me olemme samanlaisia että emme tapa kyitä tai mitään. Toiset pelkää käärmeitä valtavasti ja kun niiltä kysyy oletko koskaan nähnyt niitä, vastaus on useimmiten en ole .Suurinosa eivät ole niitä koskaan nähnyt ja kun näkevät haluavat heti tappaa. Kummallinen vietti .
VastaaPoistaKomposiitti onkin järkevä ratkaisu. Törmäsimme siihen reilut 10 vuotta sitten ammattimessuilla, mutta silloin esim. terassi oli jo tehty.
PoistaLammikon ympäristö tarvitsisi jotain... ruukkuja tms., ja sanoin miehelleni, että mitään puista ei ainakaan laiteta,vaan huoltovapaata.
Käärmeisiin pitää tottua. En minäkään pitelemään mene, mutta en hysteerinenkään ole. Turhaan kyitä demonisoidaan Suomessa, eri asia nämä todella myrkylliset käärmeet. Mikäs olikaan Suomen vaarallisin eläin?
Meillä kulki kyiden reitti tontin lävitse alkuaikoina ja kiikutimme niitä aluksi lapiolla kauemmaksi. Kunnes yhtenä kesänä, kun kyy luikerteli puolen metrin päästä konttaavasta poikavauvastani, hain lapion ja - tapoin sen. En voinut enää silloin hempeillä kyiden kanssa. Nyt niitä ei enää ole näkynyt aikoihin, vain vaskitsoja. Ja sellaisen vein viime kesänäkin lapion kanssa pihan reunalle ryteikköön. Käärme otti siirtämisen hyvin rauhallisesti ja lähti sitten maahan päästyään jatkamaan matkaansa.:)
VastaaPoistaKyyt ja muutkin eläimet joutuvat siirtymään meidän ihmisten toimien vuoksi. Elintila käy aina pienemmäksi. Vaskitsat ovat täysin harmittomia, ja sehän on rauhoitettukin, eikös vaan?
PoistaKyllä, vaskitsa on rauhoitettu käärme ja kaikinpuolin harmiton.
VastaaPoistaJa haluan täsmentää äskeistä kommenttiani, että tuo kyy oli ainoa käärme, jonka olen koskaan tappanut ja se oli kokemuksena kauhea. Käärme käänsi päänsä minuun päin, uudestaan ja uudestaan, ja katseli silmiini kuin sanoen, miksi? En ole tehnyt mitään... Muistan sen lopun ikäni. Mutta kuten sanoin, pelkäsin pienen poikavauvani puolesta.
Kyitä on ollut meidän tontilla ja sen liepeillä - pesiäkin - sen jälkeenkin. Lapseni informoivat niistä ja olenpa nähnyt kissanikin ottavan kyyn kanssa yhteen (molemmat antoivat lopulta toisilleen luvan mennä). Muta pitkään aikaan en ole enää kyitä täällä nähnyt - ja en ole kovin pahoillani siitä.
Kinkkinen tilanne, ja onneksi jäi ainoaksi kerraksi. Oikein tuli minunkin surku käärmettä. Syyttä suotta niitä edelleen tapetaan.
PoistaMeillä jo edesmennyt koira otti kyyn kanssa yhteen. Oli päivisin pihassa vapaana, vaikka emmme olleet paikalla. Yhtenä vapunaattona kun tulin kotiin, neidin naama oli kuin virtahevolla. Tuli kiire lääkärille, mutta säikähdyksellä selvittiin. Ei ollut vissiin antanut periksi niin kuin teidän kisu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPuu on siltä osin vähän ikävä materiaali, että sitä joutuu pakosti huoltamaan, jos haluaa sen pysyvän käyttökuntoisena pitkään. Lehtikuusi olisi hyvä, mutta kalliimpi vaihtoehto.
VastaaPoistaHienosti ja rohkeasti miehesi toimitti kyyn pois pihapiiristä.
Mukavaa viikonloppua takatalvesta huolimatta.
Näin se on... kyllästetykin puu kaipaa huoltoa.
PoistaVaikka mieheni isä oli metsästäjä ja aika julma mies muutenkin, mieheni arvostaa laillani kaikkea elämää. Tai noh, emme kai muuten olisi pariutuneetkaan:D!
Kiitos, täällä lumi tuli ja suli melkein saman tien. Maa sai ainakin kosteutta.