Madeira: Vale Paraiso - levada from Camancha to Largo do Miranda (Camanchasta Largo do Mirandan kylään)

Me lähdimme liikkeelle nuolen kohdasta, jossa lukee Vale Paraiso. Tauti teki sinä aamuna jo tuloaan enkä ollut varma, kuinka pitkän lenkin jaksan kävellä. Otimme siksi varman päälle ja pyysimme taksia tuomaan meidät tähän kohtaan. Aikomuksena oli kyllä kulkea koko reitti, Camanchasta asti. Reitti on helppo, jos ei oteta lukuun lopun jyrkkää laskua.

Takseista sen verran, että jos haluaa edullisen kyydin, kannattaa valita setämies vanhan Mersun kanssa. Nuoret miehet uusilla autoillaan veloittavat huomattavasti enemmän.

Mahtava reitti sinisarjojen kukkiessa.

Jotain kuitenkin on aina kukassa.

Alkumatkasta eteemme putkahti hylättyjen autojen varikko. Asuntovaunuko Golfista on tuunattu?

Luonnontilassa.

Vettä ei levadassa ollut, mutta joskus sitä on ollut paljon liikkeellä.

Eikö ole kuin jäätä?

Vähemmän mukavia näkymiä. Joka puolella rakennetaan ja luonto saa väistyä.

Olisitko halunnut tämän veijarin puutarhaasi?

Levada loppuu yllättäen, ja sitten lähdetään tämän näköistä tietä alaspäin.

Koirat eivät yleensä ole hiukkaakaan kiinnostuneita vieraista ihmisistä, mutta kun astuimme pois levadalta, alhaalta tuli vastaan rekku, joka teki poikkeuksen. Se muistutti karjalankarhukoiraa ja suhtautui meihin epäluuloisesti. Jalat jäykkinä se lähestyi meitä. Varoitin miestäni, että älä anna mitään aihetta pojalle hyökätä, älä katso päin äläkä tee äkkinäisiä liikkeitä. Pidä kädet kiinni torsossa. Joka kerta, kun koira tuli lähelleni, siirryin rauhallisesti muutaman askeleen pois päin. Hetken koira viitsi pyöriä ympärillämme ja testata meitä. Sitten se jatkoi jolkotteluaan ylämäkeen.

Omalla käytöksellään voi joko saada tällaisen koirakohtaamiseen onnistumaan tai epäonnistumaan. Huitominen ja huutaminen ovat takuuvarmoja keinoja saada hampaat nahkaansa. On myös muistettava, että täällä(kään) koirat eivät ole tottuneet siihen, että niitä tuijotetaan, vaan ne kokevat sen uhkaamiseksi. 

Tänne päin!

Urheilukentän ohi.

Kunnanmiesten työmaa?

Yksi maamerkki.

Joka talossa on rekku tai useampi. Nämä koirat ovat onnekkaita, koska saavat olla vapaana pihalla. Valitettavasti näkee myös surkeita kahlekoiria tai pieniin häkkeihin suljettuja.

Loppupätkä on aika jyrkkää. Vaurioitunut polveni sai tarpeekseen Largo do Mirandan kohdalla.

Baareissa osataan yleensä neuvoa linja-autojen aikataulut, niin tässäkin paikassa. Ystävällinen rouva tuli aikataulun kanssa ja selitti moneen kertaan, että vielä ei ole kiirettä. Paitsi että "sorruimme" taas taksiin. Se maksoi vain 12 €.

Sellainen retki... kiitos kun jaksoit mukanamme loppuun asti.