maanantai 18. helmikuuta 2019

Madeira: Câmara do Lobos kutsui jälleen



Funchalin puolen tunneli, jonne Lidosta lähtevä rantareitti automaattisesti johtaa, on suljettu myrskyvaurioiden vuoksi.

Kunnes se on korjattu, rantaan päästäkseen on käveltävä rantakatua pitkin niin kauas (reippaasti ohi Forum Madeira - ostoskeskuksen), että kohtaa oikealla puolella risteyksessä Enkelipatsaan. Vaikka sitä ei olisi koskaan ennen nähnyt, metrien korkuisen roikkuvan patsaan huomaa taatusti. Siitä vielä hiukan eteenpäin ja alas vasemmalle.


Raput vievät asvalttitielle, mistä käännytään oikealle. Sitten tuleekin jo näkyviin parkkipaikka ja ranta.

Eikö tässä kasva jokin kurpista?
Rantakadulta rannalle on jonkin verran pudotusta. Ja me kuljimme kaiken lisäksi muutamaan kertaan harhaan, koska emme tajunneet, miten kaukana enkeli on. Tai itse asiat neuvot olivat hiukan epäselviä, mutta mitäs siitä. Menimme alas ja totisemme, että ei kun takaisin rantakadulle. Normaalissa kunnossa olisin iloinnut lisäaskeleista, mutta influenssa puski tässä vaiheessa niin lujaa päälle, että hädin tuskin jaksoin kävellä Lobosiin asti. Tarkoitus oli katsella ja kierrellä kylässä, mutta perillä sanoin miehelleni, että otetaan ensimmäinen taksi, joka nähdään, ja niin oli pakko tehdä.


Pehmeä kiviaines oli täynnä jonkin sortin kimalaisen koloja ja surina sen mukainen. Ohitin paikan hissun kissun.





Hengähdimme rantabaarissa, jossa on keltaiset tuolit ja punaiset varjot. Siellä oli paljon porukkaa, kun viereiset tarjoilupisteet olivat tyhjillään. Kuulin jonkun ohikulkijan sanovan, että tämä on halvin paikka. Ilmankos siis.






Toivottavasti kahdesta yllä olevasta kuvasta saa käsityksen, miten jyrkkään rinteeseen hotelli on rakennettu. Välillä pitää ihailla rakentajien taitoja, vaikka toisaalta harmittaa kun joka paikkaan nousee rakennuksia. Perinteinen matala, punakattoinen rakennuskanta häviää pikku hiljaa. Mutta tästä enemmän jossain tulevassa postauksessa.





Cabo Girão - jyrkänne ja näköalapaikka, jonne ensikertalaiset aina viedään ja jota oppaat jaksavat hehkuttaa.




Laava on muodostanut mielenkiintoisia kerrostumia.


Siestalla, vaikka sitä ei Portugalissa vietetäkään.



Pestanan hotellityömaa ei ole vuodessa edennyt kovinkaan paljoa, ja olisivat saaneet minun mielestäni jättää rantakaistaleen rakentamatta. Mutta rahan mahti on täällä(kin) kova.






Tynkäretkemme päättyi ranta-aukiolle. Toivotan parempaa terveyttä itselleni seuraavalla kerralla.

Energistä alkavaa viikkoa Sinulle!


6 kommenttia:

  1. Voi harmin paikka, että tauti iski - tiedän tunteen, mulla on siellä joskus käynyt samoin! Viimeksi isäntä oli punkassa melkein koko viikon!

    Tuo on niin tuttu reitti, siellä olen usein kulkenut, nauttinut tuulesta, heleästä kolinasta kun meri tuudittaa rantakiviä ja suolaisesta ilmasta! Toivottavasti ei ihan koko loma mennyt sairastaessa!

    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa että löytyy Madeira faneja! Rantareitistä on ainakin minulle tullut traditio.
      Valitettavasti loma meni aika pempalleen, ja kotonakin podin monta viikkoa ennen kuin voimat palautuivat. Väkeviä viiruksia!

      Poista
  2. Joskus on mentävä " mutkan kautta suoraan " kiitos näistä kuvista ja toivottavasti olet jo parantunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on.
      Koville tauti otti, ja se vaikutti myös henkiselle puolelle. Puolitoista viikkoa sitten sanoin miehelleni, että nyt on lamppu syttynyt päähän. Olin vaan niin vetämättömissä, etten jaksanut ajatellekaan muuta kuin pakolliset asiat.

      Poista
  3. Madeira on hieno paikka. Mekin ollaan tuolla rantakadulla pariin kertaan kävelty, mutta nyt siitä on jo melkein kymmenen vuotta aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!