Kevät etenee kesäksi?

Onneksi olin väärässä! Ehkä liian hätäinen? Tai kylmänkukat halusivat yllättää minut?

Viime postauksessa epäilin em. kuolleen talven kurimuksessa, mutta toisin kävi, hyvä näin. Hah, kun olin blogiin voivotellut asiaa, menin seuraavana päivänä katsomaan jälleen kyseistä penkkiä, ja siellä oli voimakkaat alut pinnalla. Kuin olisivat yhdessä yössä pukanneet itsensä maan pinnalle.

Valkovuokot leviävät laajemmalle ja laajemmalle vuosi vuodelta. Tänä vuonnakin niitä on tupsahdellut aivan uusista paikoista.

Skillat roskien keskellä, mutta tänään siivosin kyseisen ruusupenkin. Pensaat ovat niin isoja, että lehtiä ei näköjään enää voi jättää maatumaan. Skillat ovat myös mukavasti levittäytyneet ja saavat vallata minun puolestani vaikka kaikki ruusujen alustat. Ruusuista oli pakko myös leikata oksia pois kulkuväylän vapaana pitämiseksi. Samalla tuli napsittua vanhoja oksia ja typistettyä vuosikasvuja.

Akyleat leviävät, minne vaan.

Vuorikaunokki on mutkaton vanhanajan perenna.

Ai, olen tähänkin kohtaan istuttanut kukkasipuleita😁

Keksi, rakas lukija, maitokannuille uusiokäyttöä puutarhassa. Nämä, monien kasvien lailla,  ovat anoppini peruja, ja hänellä oli tapana tuoda näihin koivuja juhannuksena.
Haluaisin näihin asetelmat, mutta... kannuja ei kannata täyttää kokonaan mullalla. Jos pistäisi pohjalle kiviä tai santaa? Raskaita siirreltäviä niistä kyllä tulee...
Suuaukko on aika pieni eli istutustilaa ei ole paljoa. Se rajoittaa kasvivalintaa. Pienet orvokit isoissa pytyissä näyttävät pelkästään huvittavilta.
Symmetrian säilyttämiseksi toisessa pitäisi olla riippuvaa ja toisessa ylväästi kurkottavaa, vai? Tai ehkä sekoittaisi molempia?
EHDOTUKSIA OTETAAN KIITOLLISUUDELLA VASTAAN. 

Sitten erittäin ikävään asiaan...Olen ottanut alla olevat kuvat tänään pihaltamme yhdestä kohtaa, hallin ja talon välistä, johon uhkuttaa vettä. Lieneekö taas murresana? Joka tapauksessa, se meinaa, että pintavesi pulpahtaa siinä kohtaa maan päälle. Asumme paikassa, jossa vettä on totisesti liikkeellä! Lieneekö se tuon kalliomuodostelman syytä? Vesi ohjautuu sinne, minne pääsee.

 Jokainen näkee, mikä öljymäärä vedessä lilluu. Ikävää on se, että öljy ei pysähdy pihallemme, vaan valuu tästä valtaojaan, joka matkaa jokeen ja joki taas, tietenkin, mereen. Saaste päätyy tätä kautta luonnon kiertokulkuun, ja lopulta meihin kaikkiin.

Sanon tässä kohtaa vain sen, että meidän toiminnoistamme öljy, ja mitä muuta sakka mahtaa sisältää, ei ole peräisin. Sitä on myös vedessä, jota nostamme likakaivon pohjalta kasteluvedeksi. Kukille se käy, mutta ei kasvihuoneeseen. Saavin nostettuna vesi "kiehuu", ja kun kuplinta häipyy, pinnalla kiiltelee öljy. Onneksi se on vissiin pintavettä, koska se sisältää humusta. Näin joku viisas kertoi minulle. Mutta painuuhan tämä ajan myötä myös pohjavesiin.

Kävin tänään Annen Kukkatarhalla enkä halunnut orvokkeja muiden ostajien tapaan. Ne eivät tänä keväänä innosta.
Keijunmekot ovat tuottaneet Annelle harmia. Osa on kärsinyt lakastumistaudista. Syy on ehkä liika märkyys yhdistettynä kylmään. Tai sitten joku muu vika. Huh, kasvien kasvattaminen ei ole todellakaan helppoa edes ammattilaisille.
Seurataan, miten tälle mekolle käy. Mutta jos jotain voin tehdä, niin huomenna taidan vaihtaa mullan Biolanin kesäkukkamultaan. 

Viime keväänä ylitin itseni ja taimikasvatin mm. kelloköynnöstä, minkä lopulta totesin turhaksi. Annella oli silloinkin kukkaa myynnissä ISOINA taimina, 5 € / kpl, ja tänään lähti kolme purkkia matkaan. Yksi tulee kuistille, ja kaksi muuta saavat kiipeillä kasvihuoneessa.
Olisi eri tilanne, jos olisi tilaa purkeille ja taitoa. 
Kuvassa näkyy myös "pörröttimeni", joka odottaa sateensuojassa sora-alueen kuivumista.
Ensi viikolla ainakin on tiedossa hyvät ajokelit! Proom, proom! Varokaa neuluset, täältä tullaan.

HYVÄÄ VIIKONLOPUN JATKOA! NAUTTIKAA PIHATÖISTÄ.

Kevättöitä kevättä odotellessa

Sinivuokko on levinnyt pikku hiljaa pienestä alusta isommaksi mättääksi.

Hitaasti kevät etenee, vaikka ei yöpakkasiakaan ole ollut. Ruusuissa on aavistus elämästä, ja sipulikasvit kurkkivat arasti maan pinnalle. Kylmänkukat ovat ilmeisesti heittäneet henkensä. Miksiköhän? Onko kellään muulle käynyt näin hassusti?

Polttopuita meillä tehtiin viime vuonna niin paljon, ettei tänä keväänä siitä ollut juuri tuskaa. Tosin yksi keltekasa (jos sana kelte on vieras, niin se tarkoittaa jämäpuutavaraa, jota tulee kun tukeista sahataan lautaa) piti pieniä. Videolla mieheni lyhentää puita, jotta kasasta saadaan kevyempi ja kaivinkone jaksaa nostaa sen sirkkelin viereen. 

Mieheni vannoi, ettei ikinä enää tuo keltteitä kotiin. Mitä niille sitten tekee, jos ei pätki polttopuiksi? Olen kuullut, että jotkut polttavat ne esim. pellolla, mutta minusta se on kauheaa tuhlausta. Ne ovat hankalia käsitellä ja sirklata, se on totta, mutta silti. Puuta ne ovat kumminkin. Tänäkin talvena Nunnauuni lämpeni monet kerrat niiden voimalla.

Apusirklaaja tai työnjohtaja, mitenkä vaan.

Tässä siirretään säkkiä varastoon, ja Väinö kannustaa pyöräkuormaajaa.

Säkit ovat aika hankalia, mutta nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sirklata niihin. Täytyisi olla joku paikka, johon kippaisi säkin, ja silloin polttopuiden ottaminen sujuisi. Mutta jos joudut  kiskomaan pressun pois päältä ja onkimaan puita säkin uumenista, niin turhautumiskierrokset nousevat.
.

Kaksi haapaa sai lähtökäskyn. Ne suttaavat mahdottomasti, kuten jokainen tietää, ja siivoan tuntikaupalla lehtiä sekä syksyllä että keväällä. Jos ei satu käymään niin hyvä tuuri että lehdet lentävät naapurin puolelle😉😇.

Pajunoksa on tarttunut kaivinkoneen telaan, mutta silti raukka yrittää sinnitellä elossa.

Rusopäivänliljat ovat uskollisia.

Kevätkaihonkukka. Anopin puutarhasta siirretty.

Koirablogissa kerroin ketusta, joka vierailee pihalla. Edellisyönä herra tai rouvakettu oli oikein herkutellut. Olin vienyt päivällä uuden talipötkön. Ajattelin, että jos ei ole kumminkaan vielä tarpeeksi syötävää pikkulinnuille, niin annetaan vähän extraa.
Tämä oli sellaisessa vahvassa oranssinpunaisessa verkossa, jonka kiinnitin ruusukehikkoon noin 1,5 metrin korkeudelle. Eilen aamulla oli kuivaa, ja hurrutin hyvän tovin sora-aluetta lehtipuhaltimella. Tulin välillä kahville, ja kun avasin verhot, verkko roikkui tyhjänä, ja talipötköä ei ollut missään. Luulin ensin, että se on pudonnut maahan. Hahaa, vaan eipäs ollut vaan se oli napsittu parempiin suihin, ja verkko oli rikottu alapäästä.
Onkohan ketulle tullut paha olo, jos on hotkaissut pötkön kerralla?

Madeira: Village - hotellin puutarha ja kuvia ennen kotimatkaa

Viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta kuljimme Villagen puutarhassa, ja tarjoilen tässä tuokiokuvia siitä.

Sopivan kokoinen kaivinkone. Auttaisi suomalaistakin puutarhuria.

Jos varaa huoneen Villagesta, pääsee nauttimaan ihastuttavasta puutarhasta, mutta juotuu varautumaan siihen, että osasta huoneista ei näy kuin ikkunan takana kasvavat kasvit.

Omaa kasvatustakin löytyy... ei siis herra kuvan keskellä, vaan katoksen alla olevat purnukat.

Papyrus

Hämmästelyn kohde... Elefantinkorva.

Puutarhasta on upea näkymä myös merelle.

En tiennyt, miten päin tätä käkkärää olisin kuvannut.

Nähtävyys tämäkin.

Lähdimme viime töiksemme kävelemään rantaan. Sunnuntaisin on kiva seurata paikallisia, jotka ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja ovat tulleet perheiden ja ystävien kanssa nauttimaan vapaapäivästä.

Horisontissa häämöttää ILHAS DESERTAS - saaret, jotka ovat luonnonsuojelualuetta. Rantautumaan pääsee vain pienelle kaistaleelle. Saarten asukkaita ovat myrkyllinen hämähäkkilaji ja vuohet.

Tämä jäätelöbaari houkuttelee taatusti!

Voi voi, kun autot olivat hiukan liian pieniä minulle.

Viimeiset ruusut tuli bongattua ja sitten oli aika ottaa matkalaukut kainaloon ja ajella kohti lentokenttää. Good bye Madeira! See you soon💖

Vähän kauniimpi kevät

Väriä maailmaan!

Tähän voisi laittaa vaikka kiviä kaunistuksesi?

Rannanpihassa Ulla haastoi minut kertomaan keväästä. Hänellä on muuten sitten niin upea blogi, että jos et ole jo tutustunut, niin hopi hopi katsomaan😚
Osallistun haasteeseen useammilla päivityksillä, jos vaan Ullalle sopii.

Tänään kuistin vartijaruukut saivat narsisseja ja helmililjoja osakseen.

Syksyllä laiskotti, tai mitä lie, mutta kasvihuone jäi pesemättä. Ja minkä jälkeensä jättää, sen edestä löytää. Niinpä niin. Vaan tällä viikolla tuli rästityö suoritettua. On purkkia ja purnukkaa, säilytyksessä. Kesään mennessä niihin pitäisi löytyä sisustaa.

Tämmöinen veitikka ilmaantui kun juotiin ystävättären kanssa terassilla kahvia. Mahtoiko kahvilaatu miellyttää?

Tänään aamulla levitin pihalle tämän satsin. Lisäksi ruusut ovat nauttineet tuhkasta, ja kasvusäkkien sisällöstä, jonka päätin jakaa vasta nyt keväällä. Ainakin tulee maanparannusta.

Kauhistus! Alkuviikolla näytti ruusupenkeissä tältä.

Kun lumi lähtee, se lähtee äkkiä. Pelkät muistot siitä on enää jäljellä.

Olen kytännyt kylmänkaihonkukkien nousemista, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ettei vaan talvi ole tappanut niitä!
Sipulikasvini ovat narsisseja ja helmililjoja, purkeista siirretyjä. Mutta ehkä pitäisi istuttaa krookuksia tai vastaavia, että saisin kevääseen jotain ihasteltavaa.

Jotain kaunista nyt pitää pistää kehiin...

Miten ihanaa! Tunnistamaton pioni uskaltaa olla silti kaunis.

Kyllä vaan, eikö ole upea kukka!