Ruusujen kuulumisia

Ruusujen kukinta on aivan mahtavaa! Pensaat ovat kasvaneet hurjasti viime vuodesta, ihmeellistä kyllä.

Tässä muutamia kuvia lukijan iloksi.  

 

 

Kerisalo

 

 

Kapea otanta: Ruskela, takana Glory of Edzell ja Juhannusmorsian

Kyy lämmitteli sokkelin vierellä. Tämän vuoden saamme nimetä käärmevuodeksi! Oli edelleen, kun kävin katsomassa. Sitten urhea mieheni tuli paikalle kintaiden ja ämpärien kanssa. Tarkoituksena oli siirtää kyy kauemmas, mutta pahalainen livahti puskien juuriin. Arvaapa, uskallanko mennä perkaamaan tätä penkkiä? Pääsääntöisesti ruusut hukuttavat rikkaruohot, mutta jostain välipaikoista pukkaa ruohoja, nokkosta ja karrikasta. 

 

 

Wasagaming kasvaa samassa penkissä. Se kukkii yli äyräiden. 

Vihdoin nimimerkki Juhannusruusu kukkii näin upeasti. Puut poistettiin molemmilta puolilta. 

Saku ruusukäytävässä

Therese Bugnetin ja Juhannusmorion kasvut ovat sekoittuneet

Onko teillä pölyttäjiä? Meillä on kovin vähän, vaikka kukintaa on joka puolella. Sataa ja tuulee, lentäminen vaikeutuu lisää. 

Rosa Marginata

Lähikuva

Mukavaa isoa kesää! Pihojen ja tapahtumien suhteen. Meillä on SE yksi iso tulossa, mutta siitä sitten myöhemmin ja erityisesti Ritavuoren Rekut - blogissa.  

 

 

 

 

 

 

 

 

Rantakäärme kasvihuoneessa

Huono kuva. Otin sen ikkunan takaa, kun käärme pakeni viimeiseen nurkkaan kasvusäkin taakse.

Meillä on pulma. Rouva on mitä ilmeisemmin muninut tai munimassa tyhjään kasvusäkkiin. Minulla ei ole koskaan ennen istutukset olleet näin myöhässä, ja vasta tänään viimeinen säkki olisi täyttynyt. 

Näin rantakäärmeen ensimmäisen kerran eilen, ja pelästyin hirmuisesti. Olen aikamoinen vellihousu! Noloa kyllä tunnustaa näin kaiken kansan edessä. Jätin oven auki päiväksi ja toivoin, että rouva (on niin kookas) lähtisi pois, kun hiljenee.  Mieheni kävi katsastamassa kasvarin, kun tuli kotiin ja totesi, ettei täällä ole enää ketään. Noh huh. Pistettiin ovi kiinni. Vaan kuinkas kävikään, kun menin tänään taimikasseineni? Rouva paistatteli päivää kasvusäkkien päällä ja huomattuaan minut luikerteli tyhjään säkkiin. Omaan kotiin. Ainoaan säkkiin, joka oli vielä KUIVA. Hyvä huomio kaveriltani. 

On kaksi vaihtoehtoa: jättää säkki paikoilleen ja antaa rouvan leikkiä kotia tai siirtää säkki johonkin suojaisaan paikkaan. Minä en uskalla mennä kasvariin, kun siellä on tällainen kotolainen. 

Hyvät neuvot olisivat nyt kalliita.  

 

Pää-Poussan Elsa - tulossa toukokuussa

 Ohhoh, olen melkein vuosi sitten viimeksi päivittänyt blogia! Nyt nolottaa. Mutta eräs iso syyllinen löytyy otsikosta: PÄÄ-POUSSAN ELSA. 

Tässä on äänikirjan kansi. Äänikirjana Pää-Poussan Elsa julkaistaan kahdessa osassa: 14.5. ja jatko-osa Elsa elämän myrskyissä 21.5.2025. Painettu versio tullee samoihin aikoihin. 

Kirjan kirjoittaminen ei ollut sen kummenpaa, mutta tietojen hankkiminen tökki. Tein noviisin virheen päättäessäni VAINIO-TANIN ELSAN  Uudellekirkolle eli nykyiseen Kalantiin. Se tuntui silloin sopivalta pitäjältä Laitilan eli Elsan kotikunnan vinkkelistä. Lähellä, mutta ei kuitenkaan liian lähellä. En tarkistanut Kalannin historian tallentamista, ja se oli iso VIRHE. Ensinnäkin silloin tuntui, että Elsan tarina oli tässä. En kirjoita hänestä enempää. 

Tässä kohtaa saanen nauraa itselleni! Olisi kai minun pitänyt ymmärtää, että jonkun ajan kuluttua pääni alkaisi kehitellä jatkoa Elsan elämälle. Näin myös tapahtui. Sen jälkeen alkoi tutkimustyö.

Totta kai Uudeltakirkolta on valtavasti valokuvia, perinnetietoa ja aikalaisten kertomuksia, joita olen hyödyntänyt jatko-osassa. Suurin puute olivat valokuvat ja kuvaukset Kirkonkylästä ja kaupoista. Jonkun yksittäisen kuvan löysin Finnasta, mutta kyselyt kirjastoihin ja museoon eivät tuottaneet tulosta. Sen tähden Elsa ei käy ostoksilla kotipitäjässään. Saanen arvata, että kirjan julkaisun jälkeen joku koputtaa minua olkapäähän paikallisessa S-Marketissa ja kertoo, että hänellä kuvia Uudenkirkon kirkonkylästä. Joka suunnasta ja vielä yksityiskohtaisia. 

Suurenmoiset kiitokset Tuija Hannulalle - Kalanti - seuran puheenjohtalalle. Hän totisesti etsi minulle aineistoa kirjaa varten!

Tällekin kirjalle on tulossa jatko-osa. Se sijoittuu Perniöön, ja tällä kertaa tein taustatyön paremmin. Perniön historia on vallan hyvin tallennettu. 

Ja kuinka ollakaan Arja-ystäväni, noilta suunnilta (alunperin vallan muualta), ilmoitti yks´kaks´, että hän on hakenut Salon opaskoulutukseen ja hänet on myös hyväksytty.  No mutta! Ehtymätön tiedonlähde kirjailijalle! 

Silti, kovin kauan Elsaa saamme odottaa. Vielä pitää jaksaa ja jaksaa, ennen kuin kirja on kansissa ja kuulokkeissa.

 

 

 

Olipa kerran hevonen - hevosmessut Tampereella 2024

Ystäväpariskunta pyysi meitä mukaan, ja mikä ettei! Jotain vaihtelua saataisiin tavalliseen arkeen, joka meillä kestää yleensä sellaiset 360 vrk / vuosi. 

Messut olivat kiinnostaneet joitain muitakin. Vapaa parkkipaikka löytyi vasta jostain... melkein Tampereen keskustasta. No, mitäs siinä tuli tehtyä pieni keskipäivän kävely. 

Tarjonta oli ylitsepursuava. Kaiken nähdäkseen ja kokeakseen olisi pitänyt olla paikalla molemmat päivät aamusta iltaan. Me vain hiukan kraapaisimme pintaa. 

 

Hauska ratsukko!

Ratsukon perässä kulki lupsakka nuori mies jakamassa käyntikortteja Rautalammen ratsastuslukiosta. Jos kiinnostaa, osoite löytyy loimesta. 

Välineiden pitää olla kunnossa ennen kuin hevoskaupoille lähdetään.

Monennäköistä houkutusta harrastajille oli tarjolla.

Söimme lounaan Arlanda-ravintolassa. Hinta 15 €. Maut ja sortit olivat kohdillaan.

Lounaan jälkeen menimme juuri sopivasti Hankkija-halliin, jossa estekisat olivat loppusuoralla. Hevosten ja ohjaajien yhteistyö oli suorastaan liikuttavaa katseltavaa. Samoin meitä molempia mieheni kanssa sykähdytti yleisön kannustavat ja tasapuoliset reaktiot. 

Minä en ole koskaan ennen livenä nähnyt hevosten hyppäävän, ja se oli todella vaikuttavaa. 

Heppoja oli nähtävillä myös aitauksissa. Tässä minishetlanninponi. En tiedä, mitä hevoset tuumaavaat hälinästä, valoista ja ihmispaljoudesta. Minulle tuli hiukan paha olo, mutta onneksi messut ovat vain kaksipäiväiset.

Luentoja tosihevostelijoille

Yhtenä näytöksenä oli länkkärimeininkiä. Valitettavasti bloggeri estää tällä hetkellä videoiden lisäämisen. Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Kuviakaan ei pysty lataamaan tietokoneelta.

Eli näiden ongelmien vuoksi postaus jää torsoksi. Kokeilen myöhemmin, jos videoiden lisääminen onnistuu. Esim. valjakkoajoista tallensin pelkkiä videoita. 

 

 

Loppuun vielä tämän komistuksen kuva. Hän on tarjolla jalostukseen vain tämän vuoden ajan, joten hopi hopi.

Kiitos mielenkiinnostasi💖

Kolmekymmenvuotishääpäivän pullon poksahdus

 

Ruusujen symboliikkaa: punaisia on kolme, joilla kerrotaan kymmenen vaaleanpunaista. Tämän mieheni oli kuulemma keksinyt aivan itse. 

 

 

Pullo maksoi saman verran kuin on vuosia takana. Kannattaa siis olla tarkkana. Pullon avaus on ainutkertainen tapahtuma😉. 

Laivayhtiö kehtaa myydä yli neljänsadan euron hyttiin vielä erikseen tuliaisia. Tällä hinnalla jääkaapin kuuluisi notkua herkkuja ja juomia, mutta mitenkäs sanonta menee: ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

 

 

Laivalla on kyllä aina hienoa olla. Tykkään tunnelmasta ja keinumisestakin. Tämä reissu oli kuitenkin vaihtoehto B, koska meidän piti viettää kolme viikkoa Madeiralla, ja nimenomaan hääpäivänä nauttia upeasta ilotulituksesta. 

Mutta mutta ja voi voi. Ensinnäkin totesimme, että meillä ei ole varaa tuohon lomaan. Se olisi lentojen, hotellien + muiden kulujen kanssa tullut maksamaan lähemmäs viittä tonnia. Toki, loppuvuosi on huippusesonki saarella. Kaikesta höylätään rahaa, mistä vaan voidaan. Pelkät lennot olisivat maksaneet 1800 €. 

Lisäksi miehelläni todettiin lokakuussa laskimotukos vasemmassa jalassa  ja sen hoitaminen on edelleen kesken. Olisi ollut suorastaan itsemurhaleikkiä lähteä tuollaisen jalan kanssa viiden - kuuden tunnin lennolle. 

Joka tapauksessa saimme viettää helmihääpäivän yhdessä💕mikä oli kaikkein tärkeintä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saloniemen luomutilalla ja tilapuodissa

 

Ammuu! 

Olen vuosia ostanut Prismoista ja Citymarketeista Saloniemen juustoja. Viime keväänä asioin Laitilan K-Supermarketissa, ja siellä oli jo selvästi laajempi valikoima tuotteita tarjolla. 

Mitä kaikkea tilalla tuotettaisiinkaan? Silti vasta muutama viikko sitten googlasin Saloniemen sivut. 

Tilapuoti on avoinna lauantaisin klo 11 eteenpäin. 

Viime lauantaina Leenan ja minun kotiseutumatka toteutui, ja oikein kunnolla, koska en ollut tarkistanut reittiä mapsista. Lähdimme vain ajamaan kohti Laitilaa, kunnes ennen Ihodetta pyysin Leenaa pistämään mapsin päälle.  No joo, Raumalta olisi pitänyt ajaa Kodisjoelle, koska tila sijaitsee Vaimaron kylässä. Kurvailimme sitten Ihoden kylätien kautta ensin Kodisjoen tielle, ja sieltä eteenpäin Vaimaroa kohti. Näimme kaunista maaseutua, hyvin hoidettuja ympäristöjä, mutta erityisesti kammottavassa kunnossa olevia maanteitä. Huh heijaa, kuinka monta kertaa mentiin syvien kuopparykelmien yli kävelyvauhtia!

Tilapuodissa oli jo niin paljon asiakkaita puoli kahdeltatoista, ettemme enää mahtuneet sisälle ja lähdimme luvan saatuamme katselemaan eläimiä. Tässä kuttulaumaa. Melkoisia veijareita! 

"Kai kuvaat minua?"

Kuttu tuottaa maitoa vuodenajasta riippuen, samaten yksilöstä, muutamasta desistä jopa useampaan litraan päivässä. Tämän tiedon löysin netistä. 

Kova työ tuottajalla joka tapauksessa on! Ehkä juuri siksi vuohen maidosta tuotteita oli jalostettu monipuolisesti juustojen lisäksi.  Oih, toffeet tai fudget, olkoot mitä vain nimeltään, sulavat suussa. Ne ovat lisäksi terveellistä herkuttelua. 

Navetan takana asustavat possut. Oliko (olihan) tämä aitaus tarkoitettu vain päiväkäyttöön? Se ei meille oikein selvinnyt, emmekä pois lähtiessämme nähneet ketään tilan ihmistä, jolta olisi kysytty. 

Tässä kuvia tilapuodin tarjonnasta. 

Juustotiski

Monenmoista artikkelia löytyy

Aidoista materiaaleista tehdyt pehmoeläimet

Ostokseni. 

Tästä ei oikein näy koirille hommatut pakasteet. Teuraselämistä käytetään kaikki hyväksi, ja loput roippeet pakataan koiria varten. Ja voin kertoa, että meidän jo valmiiksi luonnollista ruokaa syövät rekut tykkäsivät kovin Saloniemen paketista. 

Tänne kait matkataan kerran jos toisenkin...

Kiitos mielenkiinnostasi! 

Mustion linnassa: ravintola ja puisto

Aioin kirjoittaa Hjalmar Linderin naisista tähän samaan syssyyn, mutta se postaus vaatii aikaa, mitä minulla ei oikeastaan ole. Valitettavasti piha, jota en koskaan saa mihinkään kuriin, on työllistänyt minua enemmän kuin olisin halunnut. Kumminkin googlaukset Hjalmarin äidistä, tädistä ja vaimosta antoivat kiinnostavaa tietoa, ja ehdottomasti haluan kirjoittaa heistä kaikista. 

Mutta tänään en ehdi. Nauttikaa kuvista!

Ennen kierrosta kävimme kurkkaamassa ravintolaan ja varasimme pöydän.

Olut, oman pihan humaloilla maustettuna. Kirnuvoita. Sekä tummaa että vaaleaa leipää. 

Nam.

Taiteellinen asetelma kymppi. Maku ok, mutta suureen nälkään annos oli pieni. Kuvassa näyttää vielä pienemmältä kuin onkaan. Mutta palvelu oli miellyttävää, samoin ympäristö. Annos maksoi 20 €.

 

Ensi kesästä en tietenkään tiedä, mutta tänä kesänä keskiviikon aamupäiväkierroksen jälkeen Mustiolla olisi ehtinyt syömään, ajamaan Raaseporin linnalle ja päässyt osallistumaan kahdelta alkavalle kierrokselle. Ketä kiinnostaa, kannattaa laittaa korvan taakse. 

Tässä muutamia kuvia puistosta, joka alunperin oli muotopuutarha ja joka myöhemmin muutettiin englantilaistyyliseksi. 

 

 

Ravintola sijaitsee näin kauniissa tilassa. 

Entinen talli, nykyinen hotellihuone.

 

  

 

Ruusut koristivat polkua. Tämä lienee 'Flammentanz'.
 

 

Tästä puutarha aukeaa

 

 

 

 

Kiitos mielenkiinnostasi!