Otsikko taitaa olla hiukan hölmö, mutta tuommoista(kin) ajatusta olen viime päivinä pyöritellyt pikku päässäni. Ennen sen syvällisempiä pohdintoja pläjäytän tämän aamun otoksia 'Louise Bugnet¨- tarhakurtturuususta. Se on saanut ennenkin tilaa blogissa, mutta kukkarykelmä oli valloittavan herkullinen, ja suorastaan pakotti kuvaamaan itseään.
Se pakollisesta ruusuaiheesta😊... siirrytään suunnitelmiin.
Ruma kuva, mutta tarkoitan kolmionmallista aluetta heti tonttimme alussa. Se on luonnontilassa, ja rupesin tässä miettimään, että oikeastaan miksi? Paraatipaikka, jossa lähinnä kasvaa haavanvesoja. Ei ole järkevää tilan käyttöä, vai mitä? Niin kuin näkyy, alueelta täytyy kaataa pois monta isoa puuta ja poistaa pintamaa kaivinkoneella. Tien vieressä kulkee linja, joten puiden kaato ei ole aivan ongelmatonta, mutta ei tietenkään mahdotonta.
Vasemmalla puolella tieltä katsoen on pelto, paremminkin joutomaa. Penkin laitaan, rajaksi, voisi istuttaa kuumuutta kestävää havua. Onko muuta vaihtoehtoa kuin kataja?
Hyödyntäisin penkin mallia ja tekisin istutukset nuolen mallisiksi. Taustalle (tietenkin) ruusuja, muita pensaita, sitten pioneja ja tien laitaan matalampia perennoja.
Tässä alue pihan puolelta. Ei tällainen ympäristöä kaunista!
Ongelmana on vaan pääkoppani. Jaksanko melun takia (josta kerroin edellisessä postauksessa) panostaa enää pihaan? Mielenkiintoni on tällä hetkellä tyystin nollissa, jos ei peräti pakkasen puolella. Teen kaiken pakosta, en innosta enkä intohimosta.
Tämän syksyn projekti penkki ei olisi missään tapauksessa. Ilman mieheni apua en yhtään penkkiä saa toimeksi, ja hän on keskittynyt nyt terassin katon tekemiseen. Siitä tulevassa postauksessa.
 |
| Nilalle terveisiä! PUNALATVA voi näin komeasti. |
 |
| Luulin MYSKIMALVAN hävinneen viime talvena. Nyt niitä on kuitenkin pulpahdelllut uudelleen esille, ja hyvä niin. Se on yksi rakastamistani vanhanajan perennoista. |
Rentouttavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!