Ruusuja Ihodesta ja perennoja Naantalista

Edellisessä postauksessa kerroin Vakka-Taimella vierailusta, ja ruusuntaimet menivät kasvupaikoilleen juhannusaattoaamuna. Kello kuuden kieppeillä lähdimme koirien kanssa istutushommiin. Vaikka penkit olivat valmiina, maata piti ehostaa. Lisäsin läpäisevää hiekkaa. Sen olen havainnut täällä tärkeäksi talven sateiden ja toisaalta pakkasten takia.

Tarpeen mukaan tein näistä miksausta: hiekasta ja luonnonsorasta.

Torstaina oli satanut mielestäni reippaasti. Ha-haa, menin taas halpaan. Näin pitkän kuivan jakson jälkeen maa oli kastunut peräti sentin verran. Kuoppaan siis ensin vettä ja sitten vasta taimi.

'Onnenkantamoinen' ja 'Flammentanz'. Taustalla purppurakeijunkukka 'Little Cuties Frost'.

'Flammentanz' kuoli kaksi vuotta sitten, mutta (ainakin kuvittelen) nyt olevani kokeneempi talvisuojauksen saralla.


Tarhakurtturuusu 'Louise Bugnet' on osoittautunut kestäväksi ja terveeksi. Uusi yksilö meni paikkaamaan kuollutta ruusua.

Ruusuystävät olivat tainneet ehtiä ennen minua, koska lajikkeet olivat vähissä, tai noh, koska minulla oli tietynlaiset ruusut mielessä, kaikkia ei löytynyt,ja tyydyin kompromisseihin.

Tämä on yksi sellainen. Ostin 'Mme Plantier'in. Ajattelin, että kokeillaan taas, josko tällä kertaa ja eri paikassa...
Olin luullut kuvassa olevan yksilön kuolleen ja merkinnyt ruksin sen kohdalle kirjanpitooni. Tänä keväänä maasta ponnisti pieni, sinnikäs ja erittäin kaunis alku, joka kukkii nyt hengähdyttävästi. Milloin rupesin selaamaan papereitani... ihmettelin... ja iloinen yllätys sieltä putkahti. (Minulla on niin paljon ruusuja, että läheskään kaikkia ja niiden kasvupaikkoja en muista ulkoa🙈.)
Ehkä en sittenkään tehnyt aivan huonoa kauppaa, kun ostin toisen. Se pääsi ainakin huolellisemmin tehtyyn maasekoitukseen ja arvokkaalle paikalle: Tyttöjen Ruusuhaudalle.

'Sävel' oli toinen kaunokainen, lähes jatkuvakukintainen ja melko kestävä, jonka otin täydentämään yhtä penkkiä

Näiden lisäksi ostin 'Mme Hardy'n ja 'Leda'n. Molemmat minulla on ollut, mutta molemmista aika jätti. Ei pidä lannistua....


LAPPALAINEN ETELÄSSÄ - blogistin Nilan kanssa ollaan sähköpostilla vaihdettu ajatuksia. Hänellä oli tarjota rentoakankaalia hurjat määrät ja minulla ruusuja vaihtokauppaan. Tosin jo aikaisemmin taidettiin keskustella 'Unnunkoski' - löytöruususta.

Vaiheiden kautta päädyttiin siihen, että minä ja mieheni ajelimme Naantaliin, Nilan ja hänen miehensä juhannusviettopaikkakunnalle. Tällainen lasti siirtyi Nilan hoiviin, ja minä sain aivan valtavasti perennoja!

Monenmoista ruusua oli mielessä, mitä ottaa, mutta lopulta matkaan lähti kuusi lajiketta. Osaa ei saa kaupoista ja loput ovat harvinaisia. Niiden saaminen ylös maasta vaan ei ole aivan yksinkertaista. Juurivesat tai siementaimet tykkäävät kasvaa hyvin hankalissa paikoissa. Mieheni joutui kaivuuhommiin, ja kun hänen voimansa loppuivat, apuun haettiin Kobelco.
Videolla kaivetaan 'Rosa Virgiana' - kiiltoruusu.
Se on levinnyt penkin takaiseen heinikkoon vaikka kuinka pitkälle.

Harmi, että meillä oli kiire takaisin. Vakka-Suomessa on paljon kaunista katsottavaa, mutta syvennytään nähtävyyksiin toisella kertaa.

Poikkesimme syömään Laitilan HelmiSimpukassa. Kokemus oli täydellisen ala-arvoinen. Paikka oli suttuinen lattioita myöden; salaattipöytä näytti niin epäilyttävältä, että uskalsin ottaa vain tomaattia ja salaatinlehtiä. Pöydät olivat pyyhkimättä, mutta kun annokset oli tilattu, johonkin oli pakko parkkeerata.

Kävin pyytämässä kassatytöltä rätin, koska "pöytä on niin saastainen, ettei siinä voi syödä". Tyttö vain läväytti silmiään isommiksi ja työnsi käteeni nuhjuisen rätin. Asiakkaan suora valitus ei voinut vähempää kiinnostaa! Ei pahoittelua, ei liikahdusta siivomaan muita pöytiä, joista suurin osa oli vielä surkeammassa kunnossa. Sormenjälkiä, murusia, ruoantähteitä, tahroja...

Itse ruoka oli farssi. Mieheni sipulipihvi oli ohut kuin paperi, pieni, kuiva ja palanut. Kehotin häntä monta kertaa valittamaan ja pyytämään uuden, mutta hän söi kitisten annoksensa loppuun. Muutenkin annos oli aivan onneton! Perunamuusiakin oli vain muutama lusikallinen.

Minun grillattu loheni (reilun kämmenen kokoinen pala) oli myös hyvin kypsennetty. Kyllä vaan, toinen puoli oli mustaa korppua, jonka vedin pois. Kalan lisukkeena oli neljä pientä röstiperunaa, muutama rucolanlehti ja pieni kupillinen mautonta kastiketta. 16,50 € hintaan odottaa kyllä saavansa jonkinkokoisen annoksen.

Töissä oli pelkästään nuoria ihmisiä. Kesätyöntekijöitä? Kokemattomuutta? En halveksu kenenkään nuoruutta, mutta ainakaan kassatytöllä asenne ei ollut kohdillaan.

Lukija tietenkin huomauttaa, että mitäs siinä nariset, olisit valittanut. Kyllä, mutta kun minä valitin jo! Jos tyttö olisi ollut yhtään kiinnostunut meistä asiakkaina, hän olisi tullut kysymään, oletteko kuitenkin tyytyväisiä ruokaan. 

Täydelleen pitää paikkansa: hyvä ruoka, parempi mieli. Sitä voi mainoisti jatkaa: huono ruoka, paha mieli.

Eiliseen tekstiin täydennys. Päätin kuitenkin lähettää palautetta suoraan HelmiSimpukkaan, koska se on reilua. Yrityksellä täytyy olla mahdollisuus reagoida valitukseen. Takanapäin nuriseminen ei ole fiksua.

Sain tällaisen vastauksen Laitilan yksikön päälliköltä. Kirsi Aittakarilta. 

Olen pahoillani tapahtuneesta. Keskustelen työvuorossa olleen kassahenkilökunnan ja kokin kanssa tapahtuneesta. Meillä on ensiarvoisen tärkeää siisteys, ja hyvä ruoka, mutta nyt näin ei ollut. Ja siitä anteeksipyyntöni. Jatkossa panostamme perehdytykseen ja että siisteys pysyy vaaditulla tasolla ja että ruoka on ohjeistuksen mukaista ja maistuvaa. Hyvityksenä ruoasta lähetän ruokakupongit, joilla voitte ruokailla asemallamme ja todeta miten onnistuimme tällä kertaa. 

Ilmaisen ruoan toivossa en palautetta laittanut, vaan siksi, etteivät tuudittautuisi kaiken olevan hyvin kun ovi käy ja kassa kilisee.



Kiitos joka tapauksessa Nilalle ja hänen miehelleen! Pääasia täyttyi, eli taimien vaihto, ja toivottavasti ruusut lähtevät kasvuun. Jos eivät, lisää saa, mutta enää en uskalla pyytää miestäni kaivamaan, paitsi kaivinkoneella😉😂😂

Pussi oli täynnä rentoakankaalia! Kaikki ovat silti löytäneet paikkansa, ja istutus kävi helposti, koska suuri osa taimista oli "levyissä".

Kosteutta pussiin ja pussin suu kiinni! Tällä metodilla perennat näyttävät selviytyneen useamman päivän matkastaan mallikkaasti.

Valkoinen ja pinkki purppurasydän koristavat altaan rappuja molemmin puolin. Altaan korjausprojekti on vielä paljon kesken ja ratkaisut hakusessa, mutta näiden paikka selkiytyi päässäni aika äkkiä.

Korallikeijunkukan asettelin samansävyisen  'Duchesse de Rohan' - ruusun lähelle.

Punainen türiläinen esikko kiviasetelman vierellä, valkoinen unkarinsyreenin juurella.

Lisäksi pusseista löytyi kolmea lajiketta kurjenmiekkoja ja punalatvaa. Siis todella paljon kukkia!

Eilen Vakka-Taimessa

Voi tätä ihanuutta!

Pionit kukkivat Ihodessa juuri parhaimmillaan! Huomio pioniharrastajat, auton nokka siis Varsinais-Suomea kohti.

Eilen oli Pionipäivä, mutta en ollut siitä tietoinen. Minun oli valitettavasti poistuttava ennen kuin kierros ja esittely alkoivat, koska oli jo hirmuinen nälkä ja verensokeri alhaalla. Harmitti totisesti. Koetin kyllä aamulla tavoittaa Vesa Muurista, mutta hän ei vastannut siinä kohtaa. Oli puuhannut ilmeisesti aamuyöhön asti puutarhassa, ja soitin liian aikaisin. Pyrin aina varmistamaan, että on sopiva aika mennä puutarhalle, koska siellä käy paljon ryhmiä ja on tämän kaltaisia teemapäiviä.

Nyt osuin siis ruusujen kannalta huonoon hetkeen. Jotain kuitenkin tarttui matkaan, vaikka ei aivan niitä ruusuja, joita olin kaavaillut. Ostoksistani sitten, kun olen saanut ne maahan.

Edelliseen postaukseen viitaten... Kiireestä johtuen valkoisen luonnonruusun nimi jäi selvittämättä, tai asia jäi hautumaan. 

Nimiä en tiedä, en edes kysynyt, koska taimistolla kävi kova kuhina.

Milloinkahan varaan ajan ja tutustun puutarhaan kunnolla, ilman kiirettä? Täällä on niin paljon katsottavaa ja ihailtavaa, että puutarhaa voi suositella matkailukohteeksi. 

Sain takaisin jotain, mitä olen muutama vuosi sitten vienyt taimistolle...

Olen kertonut pihassani kasvavasta löytöruususta, Unnunkoskesta, joka on tuotu Räisälästä (luovutetulta alueelta), Unnunkosken kylästä. Alla oleva köynnösruusu on kotoisin samasta kylästä, ystävättäreni suvun tilan pihasta. Kotiseutumatkalla hän otti juurivesoja ruususta, ja nyt se kasvaa hänen pihallaan täällä Satakunnassa. Minä napsin siitä muistaakseni kolme vuotta sitten pistokkaita, ja vein ne Vakka-Taimeen. Pistokkaista on kehkeytynyt taimia, ja eilen minä kaappasin yhden mukaani. Vielä ne eivät ole varsinaisesti myynnissä, vaan seurannan alla.

'Onnenkantamoinen'

Ruusuista jälleen... Rosa laxa, R. coriifolia var froebelii ja 'Iitin Tiltu'

Nyt tuli tenkkapoo, apus.

Valkokukkaisen luonnonruusun (etualalla 'Iitin Tiltu) kohdalla papereissani lukee Rosa Mollis - iharuusu. Olen kopioinut tiedon nimilapusta, mutta nyt kun rupesin katsomaan ruusukirjoja, nimi ei voi pitää paikkaansa, eihän?

Pirjo Raution kirjasta Suomen ruusut löysin samanlaisen ruusun, jonka nimen laitoin otsikkoon.
Ruusuni on yli kaksi metriä korkea (Mollis vain vajaan metrin ja kukat ovat yleensä vaaleanpunaiset), ja kukat ovat useasti kolmen rympsyissä. Pensas on kartion mallinen eikä ole tehnyt juurivesoja.

Pitää ottaa tämä puheeksi, kun menen Vakka-Taimeen. Merkintöjen perusteella olen ostanut taimen sieltä.

Ilmeisesti muidenkin ruusujen versoihin on ilmestynyt ahnaita vihreitä matoja. Olen muutamana päivänä nyppinyt niitä pois, mutta tehtävä on aika mahdoton. Ihmettelen, etteivät linnut ole niistä enempää innostuneet. Tosin ne madot, jotka tipautin maahan, olivat hävinneet parempiin suihin.

Ruusut täydentävät toisiaan.

Minä kutsuisin tätä väriä karmiininpunaiseksi.

Yksinkertaisia ruusun kukkia täytyy katsoa tosi läheltä, että näkee niiden hennon kauneuden. Terälehdet ovat kuin silkkipaperia...

'Iitin Tiltu' on löytöruusu Iitin kirkonkylästä, eikä sitä ole löydetty muualta Suomesta. Se luetaan kuuluvaksi ranskanruusuihin, mutta perimässä on ehkä myös tarhakurtturuusua.

Täysin talvenkestävä se ei ole. Hirmuisena talvena kaksi vuotta sitten Tiltu paleltui pahoin. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä kasvuvyöhykkeellä asti Tiltu vielä menestyy.

Odotus ja työ palkitaan

Idänjuhannusruusu Rosa 'Grandiflora'

Näin ainakin oletan...

Kukassa on hento punerrus.

Pensas on yleensä täynnä kukkia, mutta kuivuus näkyy vaatimattomana kukintana.

Ruusu on istutettu Emppu-herran haudalle. Kuvassa hän on täydessä elinvoimassa ja ensimmäisiä kertoja käymässä tällä tontilla. Moto on juuri käynyt kaatamassa merkityt puut. Aikamoinen harppaus on otettu niistä ajoista.

Sain 'Grandifloran' äidin serkun naapurilta, joka taas on tuonut alun mummunsa pihalta.

Puutarhurin on näinä viikkona myös ihasteltava ja nautittava kättensä töistä. Ahertamista riittää ainakin isolla pihalla määräämättömästi, ja siksi välillä on pysähdyttävä.... myös muistelemaan menneitä: mistä on lähdetty ja mihin on tultu.

Karhunvatukan kukinta alkaa olla ohi. Normivuonna pörriäiset surisevat oksilla juhannuksena.

'Wasagaming' on kukkinut upeasti, ja koetan saada sen jatkamaan kukintaa, koska jostain luin, että sen pitäisi olla jatkuvakukintainen. Enkö ole lannoittanut tarpeeksi? Kokemuksia olisi kiva kuulla!

Todisteet siitä, että muutama vesitippa eksyi tännekin.

MIKÄ TÄMÄ PENSAS ON? 

Ettei vaan olisi mikään pahamaineinen karkuri? On kyllä oikein kaunis ja kasvaa köynnöstävästi. Syksyllä tekee (myrkylliset?) punaiset marjat. 

Viime vuonna kyselin nimeä pensaalle, mutta silloin kukaan ei ilmoittanut tietävänsä. Josko nyt olisi parempi tuuri.

Aamulla ennen viittä näytti tältä.

Fiinu nauttii vedestä, joka on tarkoitettu luonnoneläinten hyödyksi.

Tänään käsiteltiin tämä aidanne: poistin kuivia oksia, kitkin ja kastelin. Aidanne alkaa olla siinä mallissa, jota olen tavoitellut. Ainoastaan alkupäässä on yksi aukko, johon ostan Vakka-Taimesta jonkun helpon, kestävän ja jatkuvakukintaisen. Vaihtoehtoina keikkuvat monet Pirjo Raution erinomaiset jalosteet. Esim. 'Sassa Natalia' on takuuvarma tarhakurtturuusu. Terveisiä vaan Sassa Natalialle, olen kerran nähnyt neitokaisen, jonka mukaan ruusu on nimetty.

Ihanasti tuoksuva keltapäivänlilja - etuajassa tämäkin

Mummun vaaleanpunainen pioni aukaisee juuri kohta nuppunsa.

Saksankurjenmiekka on kohtalainen. Joka kukasta pitää iloita!

Sitten vähemmän kaunis kuva. Ruusunpiikki nappasi hanskan läpi suoraan etusormen niveleen ja tulehdutti sen. Sormi oli jäykkä pari päivää ja särki, ennen kuin älysin äitini kehotuksesta laittaa siihen kuusenpihkaa. Turvotus laski yhdessä yössä. 

Mitkä hanskat pitävät ruusunpiikit loitolla? Vai onko sellaisia? Kokemuksia saa kertoa, kiitos!

Kädet ovat välillä verillä kyynärpäihin asti, kuin viiltelisin itseäni, vaikka pidän aina pitkähihaista vaatetta kun lähestyn ruusupenkkejä.