Kelloköynnöksestä

Keväällä kirjoittelin, että ostin kokeeksi kelloköynnöksen siemeniä kauniin kuvan innoittamana. En ole himokasvattaja, ja Annen Kukkatarhalta kelloköynnöstä oli myynissä 5 € / taimi, joten omassa kasvatustyössäni ei ollut mitään järkeä.

Itse kasvi kasvoi rehevästi, mutta ei kukkinut niin runsaasti kuin odotin. Ehkä syynä oli auringonvalon vähyys? Vai enkö lannoittanut tarpeeksi?
Kukinta alkoi vasta elokuun puolella, mutta niin vissiin luvataankin.

Kukka on mitä viehättävin!

Hajuherneen kanssa on kiivetty kilpaa ja pakataan kietoutumaan persiljaan.

Kelloköynnös tarvitsee tuulettoman ja lämpimän kasvupaikan. Jokunen taimi oli terassilla, jonka ajattelin etelään suuntautuvana sopivan niille erinomaisesti, mutta siinä tuuli ehdottomasti liikaa, eikä yölämpö ollut tietenkään sitä luokkaa kuin kasvihuoneessa. Kasvu oli kituliasta.

Tuolla kelloköynnös on. Peräseinällä, telineen alahyllyllä kurottelemassa ylöspäin.

Nämä kuvat on otettu 28.6.

Olisipa pian taas kesä!

Ketun jäljet... ja pohdintaa ruusujen suojaamisesta

Tämän olen ottanut kunnollisen lumisateen jälkeen, 12.12. Sen jälkeen meillä on satanut lähinnä vettä. 

Lumi vei pihapatsailta näkökyvyn.

Olin eilen toiveikkaalla mielellä. Luvattiin lunta! Vaan vettä / räntää tuli, ja arvaas miten liukasta oli. Illalla kun tulimme kotiin, hiistelimme 40 km / h, koska jäinen tie oli saanut lisää liukastetta yläilmoista.

Siksi ilahduin, kun sade oli muuttanut yön aikana olomuotoaan, ja maassa oli ohut lumikerros. Unelmia ruusuista - blogissaan Tita kirjoitti ilveksistä, jotka ovat käyneet turhankin tuttavallisiksi, ja lähdin Fiinun kanssa pihalle tarkkailemaan, josko meilläkin olisi joku käynyt. Ja olihan täällä...

Ketturepolainen oli tullut metsästä, kulkenut muutaman metrin tien viertä ja kurvannut meidän pihalle Rosa Glaucan ja pihajasmikkeen takaa.

Mahtoiko kettu löytää ruokaa? Rusakot ovat vierailleet alapihalla ja katkovat todennäköisesti joitain ruusunoksia talven aikana. Niitä ainakin vielä tuntuu olevan riittävästi. Ilvekset eivät ole kantaa liikaa verottaneet.

Olen jahkannut kanadalaisten ruusujen suojaamisen kanssa. Katsonut säätiedotuksia ja odottanut pakkasia. Toivonut, että tilanne vakiintuisi, mutta se taitaa olla turhaa. Täällä ei suojaava lumi pysy ja sillä selvä. Kyselin myös yhdeltä tutulta, puutarha-alan ammattilaiselta, miten hän aikootoimia ruusujensa kanssa. Hän peittää havuilla, koska muu suojaus voi aiheuttaa pelkkää haittaa. Oih ja voih. Eilen päätin, että lisään aremmille talvensuojaturvetta. Siitä sanotaan, että se ei kastu, mikä on näissä sateissa ehdottoman tärkeää.

Katsotaan sitten keväällä, millaiseksi ratkaisuni osoittautui.

En muista, olenko julkaissut tämän kuvan, mutta sama tuo. Tätä katselee toisenkin kerran. Viime talvi oli armollinen, ja saimme nauttia upeasta kukinnasta. Tita kirjoitti kevätsuojauksesta, ja sitä samaa minä olen pähkäillyt. Miten suojata pari metriä korkeat puskat??? Yhden ja kaksi vielä, mutta kymmeniä ja kymmeniä...

Blush Damask - ruusu

Hurmaava Blush Damask kääntää päät.

Olen ottanut kuvat 6.7. tänä vuonna, jolloin Blush Damaskin kukinta oli parhaimmillaan.

Ruusun arvellaan olevan damaskonruusun ja ranskanruusun risteymä, ja joukossa voi olla myös spinosissimaa. Etelä-Suomesta on löytynyt vanhoja lajikkeita, jotka ilmeisesti ovat tätä lajiketta, joten kestävää perimää ruusussa on. Mm. 'Tähtitorninkatu', 'Järvenpää' ja 'Rajatie' ovat paljastuneet Blush Damask - ruusuksi.

Tämä kuuluu minun listallani helppoihin ja näyttäviin. Se kasvaa meillä keinotekoisessa rinteessä, ja maalaji ei ole kummoinen, ehkä hietaa. En muista sekoittaneeni ruusuparalle edes kompostia tai hevosenkakkaa, mutta vuosien varrella se on toki saanut parannusta edellä mainituista.

Pensas on ollut tautivapaa ja talvenkestävä, eikä se ole ollut moksiskaan kevätauringosta. Se tekee ahkerasti juurivesoja, joten tilaa sille on varattava, ja miksipäs ei? Kuka ei haluaisi tällaisen kaunottaren lisääntyvän. Kukat ovat suloisia, tiheän kerrannaisia, ja niitä on niin paljon , että oksat nuokkuvat niiden painosta. Tuoksu tuntuu tyvenellä monen metrin päähän.

Viehätystä lisää se, että kukkien sävy vaihtelee: ruusunpunaisesta lilahtavaan.

Kukinta-aika on kolmisen viikkoa heinäkuun alusta alkaen.

Valoilmiöitä taivaalla, maalla ja merellä

Viikon sisällä on nautittu "superkuusta", juhlavalaistuksista ja lumisateesta, joka antoi hetkeksi upean valkoisen hohteen maahan ja puiden oksille sekä katkaisi pimeyden.

Superkuu oli täällä lainausmerkeissä, mutta hienoa katsottavaa silti. Yölamppu valaisi komeasti.

Tiistaina satoi tosiaan lunta, ja seuraavana aamuna rynnistin ottamaan kuvia. Vaan sen verran oli ollut tuulenvirettä, että lumi oli tippunut oksilta maahan. Tässä kuitenkin joitain otoksia. 

Sitten ihmisten aikaansaamiin valoihin. Eivät hassumpia nämäkään!

Vuojoen kartano, ystävättäreni ottama kuva.

Pitänee antaa aplodit tekniselle lautakunnalle ja toivoa tätä näyttävyyttä joka talvelle.

Alaosan valot vaihtivat väriä sinisestä punertavaan.

Ketähän tällä on laskeutunut?

Torstaina Ruotsista saapui voimakas matalapaine vieden lumet mennessään, ja siitä pitänee ottaa syyt omille niskoille. Se tuli nimittäin meidän vanavedessämme.

Laiva jopa hiukan keikkui!

Valot ja tähdet loistivat täälläkin. Heidi Pakarinen ja Marko Maunuksela esiintyivät ammattimaisesti ja ottivat yleisön lämpimästi ja luontevasti huomioon. Mukavan oloisia ihmisiä! Ilo kuunnella ja katsella.

KIITOS MOLEMPIEN BLOGIEN LUKIJOILLE ENSIMMÄISESTÄ VUODESTA!

Kuvia päivämäärällä 19.6.2017

Löytöruusu 'Paimio'

Olen näköjään säilönyt kuvat työpöydälle kiirettömämpää hetkeä ja julkaisua varten. Noh, sellainen tuli vasta nyt, ja rupesin selaamaan pihablogia enkä ainakaan löytänyt näitä kuvia.

Monipuolinen miljoonakello, tupsulaventeli ja erityissuosikkini Diana täydessä terässä. Raput osoittautuivat kesän mittaan mädäntyneiksi, korjauskelvottomiksi, ja pinnat on uusittava keväällä.

Miten joku voi olla näin nätti?

Hiukan haikea olo näistä kesäisistä kuvista tulee, vaikka tykkäänkin kaikista vuodenajoista. Mutta se tuli taas mieleen, että ehtiikö kesästä nauttia? Helposti siitä tulee aika, jolloin suorittamista ja tekemistä on hengästyttävän paljon. Kiiruhdat puskasta ja penkistä toiseen. Kilpailet rikkaruohojen kanssa, nypit, kohennat, trimmaat, haravoit... Istahdat hetkeksi, ja taas silmään osuu jotain, mikä vaatii huomiota.
Puutarhuri on kuin pikkulintu, joka uurastaa hetken poikastensa eteen: lentää ahkerana sinne ja tänne, ja yks' kaks' on syksy. Jos taas jättäisi työt tekemättä, "poikaset ruokkimatta", ei voisi olla siihenkään tilaan tyytyväinen. Ikuinen dilemma siis😊😊😊😊

Mitähän olen kuvannut tässä? Olkoon idea mikä tahansa, kuvassa on vuorikaunokki ja tarhakurtturuusu 'Rudolf' avaamassa ensimmäisiä kukkiaan.

Spinosissima 'Ruskela'

Spinosissima 'Juhannusmorsian'

Alppiruusu Grandiflorum - parhaita alppeja? On menestynyt meillä aika valoisassa paikassa.

Rosa Glauca - jälleen, kesäasussa.

Huuruista huomenta

Tyttöjen ruusuhautakin piti valaista.

Viime sunnuntaiaamuna ei satanut. Ihmeellistä, siis, ja täytyi lähteä ottamaan pakkasen huuruttamia kuvia. Sumukin nousi tyylikkäästi pellolle, ja sininen hetki on aina ikuistamisen arvoinen.

Yhtenä aamuna täällä oli jopa näin paljon lunta! Keväiset orvokit kurkkivat valkoisen peitteen alta.

Vaan on totuus on valitettavasti tämä (vaikka ei saakaan valittaa) .

Rosa Glaucan marjat tippuvat vettä monen päivän sateen jälkeen. Silti, ruusu on yllättävän kaunis joka vuodenaikana! Ja pikkulinnut tykkäävät sen marjoista ja käyvät ahkerasti vierailemassa oksilla.

Tänä aamuna taivas punersi ja värjäsi valkoiset seinät hennon vaaleanpunaisiksi.

Kynttilät eivät näkyisi, jos olisi aurinkoista, ja se olisi erittäin suuri harmi. Nautitaan siis tästä vuodenajasta!

Sama lyhty, BELLE JARDIN, ilman salamaa ja...

... salamalla.