Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Hiukan ruusuja ja hiukan pionia


Mummun punainen pioni, josta olen ennenkin kirjoittanut ja jonka tekstin löydät tunnisteen kautta, on aloittamassa vaatimatonta kukintaansa. Taimi oli tuskin kymmentä senttiä korkea silloin, kun mummulan pihalta sen kaivoin. Eikä se ole vieläkään suuri, on siis varsin hidaskasvuinen, jos vertaa mummulaiseen pinkkiin pioniin, joka näkyy alla olevan kuvan vasemmassa laidassa. Se on jo suuri puska.







Kunpa sivuille eksyisi nyt joku pioni-ihminen! Nimittäin, katsopas taas tunnisteen kautta uutta pioniani Red Charmia. Eivätkö pionit muistuta toisiaan kovasti? Ja molemmat kukkivat nyt! 
Jos vaan niin on, että olen mennyt ostamaan kymmenien tarjolla olevien pionilajikkeiden joukosta ihan samanlaisen, joka minulla jo on ollut toistakymmentä vuotta, voin vaan onnitella itseäni, miten hirmu näppärä olen ollut😅😇




Surkea punainen läiskä! Pioni on isojen pensasruusujen, Rudolfin ja Neuvoksenruusun syleilyssä.




Vaan mitäpäs tuosta, jos tällä konstilla mummun pioni saisi nimen. 



Luonnontilaisen ja hoidetun maan rajalle olen istuttanut rivistön vahvoja ruusuja. Toivon niiden peittävän koko alueen. Vielä on joitain välejä, joissa tein tänään kitkentätöitä.

Jens Munk on yksi hyvistä. Se levittäytyy ja kukkii koko kesän, kunhan vain katkaisen kukkineet kukat pois.


Jens Munkin nuput ovat todella kauniit. Avautuneessakin kukassa raidoitus säilyy.



lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kuvia keskikesästä

Etualalla Ruskela, sen takana Wasagaming , Juhannusmorsian ja Glory of Edzell.



Ei hassumpi näkymä ruokahuoneen ikkunasta!

Red Charm-pioni avasi ensimmäisen kukkansa.


Souvenir de Philemon Cochet - tarhakurtturuusu: kestävä ja terve!

Pikku aurinkoja Annen Kukkatarhalta.

Itse kasvatetut krassit kukkivat kasvihuoneessa.

Kaunokainen, Bellis perennis, jonka siirrän syksymmällä penkkiin. Eteläisessä Euroopassa tämä on yleinen rikkaruoho😜
Kasvihuoneen kuivalla seinustalla saisi kasvaa enemmänkin luonnonkukkia. Niille on tarjoiltava keinotekoisesti kasvupaikkoja, koska luonnolliset ympäristöt ovat käyneet vähiin.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Rosa 'Mercedes' on sittenkin hengissä!

Hengissä ollaan! Nimilapun kera.


Ehdin jo harmitella, että taas Mercedes kuoli! Yritin toistamiseen kasvattaa ruusua, koska Mersunaisena olisi niin lystikästä omata sen niminen ruusu😘 Koin siis iloisen yllätyksen, kun pari päivää sitten huomasin elonmerkkejä.

R. 'Mercedes' on itävaltalais-unkarilaisen Rudolf Geschwindin (1829 - 1910) jalosteita. Geschwind pyrki jalostamaan villiruusuista kestäviä ja tuoksuvia kukkijoita, ja kaiken kaikkiaan hän jalosti 140 lajiketta. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 hän esitteli köynnösruusujen kokoelmansa, johon myös Mercedes kuuluu.

Olen istuttanut Mersun kivirykelmän viereen. Ilmeisesti olen ajatellut, että jos se ehtii Suomen oloissa kehittyä köynnösmäikseksi, se voisi nousta nätisti kiven syrjää pitkin. Jää nähtäväksi. Keski-Euroopassa ruusu kipuaa kolmeen metriin asti.

Pirjo Rautio on hankkinut kaikki saatavilla olevat Geschwindit, ja hän pitää monia lajikkeita kokeilemisen arvoisina. Mersusta hän kertoo kirjassaan Suomen Ruusut, että hänellä se on kasvanut reilun metrin korkuiseksi.

Kähvelsin kuvan Ruususeuran kotisivuilta.

Ainoa haittapuoli lienee, että kukat nuokkuvat. Ruusu ikään kuin piilottelee kauneuttaan.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

RAISION lukion takana oleva RHODOPUISTO

Sain tällaisen videon yhdeltä ystävältä, joka antoi luvan käyttää sitä blogissani. Eikö ole mielettömän kaunista?


video

Harva tietää (?), että Raisiossa on tällainen paikka. Vai tietävätkö kaikki muut paitsi en minä?
Näyttää olevan paikallisten keskuudessa suosittu lenkkireitti, mikä ei ole ihme👌. Ihana viileä paikka kulkea ja järjettömän kaunis metsikkö!

Havualueeseen tupsahtanut Rosa Glauca. Ihan itse kylväytynyt ja varmaan kolmimetriseksi venähtänyt. Alkuperäinen emoGlauca on paljon vaatimattomampi. Hassua!

Grandiflorum aukoo kukkiaan.

Tykkäisin rhodoista, ja erityisesti atsaleat ovat todella viehättäviä. Olen vasta viime vuosina innostunut niistä. Luonnollista varjoa pihalla vaan ei oikein enää ole. Aurinko paistaa ja porottaa! Kuumotta ja korventaa silloin, kun sen tekee. Tai pysyttelee suomalaisten katkeruuden aiheuttajana piilossa kesälläkin😉
Tien laidassa oleva havualue on nykyään aika aurinkoisessa tilassa. Aivan erilaisessa kuin silloin, kun penkki tähän kohtaan suunniteltiin ja perustettiin. Omalta pihalta on vuosien saatossa kaadettu liian varjostavia, typerän näköisiä, lahoja ja roskaavia mäntyjä, ja ainoa lähinaapurimme kaatoi tien vierestä aika lailla puita pois. Oli pakko, koska männyt olivat totaalisen lahot ja vaaralliset. Eli olosuhteet ovat muuttuneet! Suurin osa kasveista ovat selviytyneet penkissä, toiset eivät, vaikka en voi tietää, johtuuko joidenkin exodus em. syistä.
Lisää havukasveja minun ei kumminkaan kannata hankkia.

Pihamaalla kukkii vähän joka puolella

Therese Bugnet avasi eilen ensimmäisen kukkansa.

Muutamassa päivässä pihalla on tapahtunut todella paljon! Nyt ei tahdo pysyä perässä. Varsinkin, kun saimme perheeseen ne kahdeksan ihanaa tissittelijää, en ole paljon muuhun ehtinyt keskittyä. Huomenna pitää edistyä kyllä perkaushommissa. Epätoivotut penkkien asukit ovat myös innostuneet saatuaan lämpöä ja sadetta.


Mansikat ovat levittäytyneet pitkin pihaa.

Rusoatsalea

Kaunis pihlaja, lempipuuni.

Juhannusmorsian

Glory of Edzellin loisto alkaa näyttäytyä.

Lähipäivinä lisää kuvia....

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vakka-Taimesta lähti mukaan



Monesti olen lähtenyt kotiin paljon suuremman taimilastin kanssa, mutta tällä kertaa otin kasveja ainoastaan akuuttiin tarpeeseen. Mieliteot ovat taas erikseen😅

Pioni Red Charm

Istutin Red Charmin eli aikaisen, tummanpunaisen pionin "tyttöjen ruusuhaudan" (kolmen koiran hauta) etualalle. Hongistolaiset lienevät pettäneet minut pahan kerran, joten maa ammottaa tyhjyyttään.

En ole vielä yhtään maata perustanut niin huolella kuin tämän eli olisi siinä pasannut vaativammankin kasvin kasvaa. Sekoitin olemassa olevaan maapohjaan palanutta hevonkakkaa, kompostia, pari Biolanin (ns. käytettyä) kasvusäkkiä ja hiekkaa.

Tyhjä maa on edelleen, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Pionin taakse istutin kaksi herkän kaunista ruusua: Belle Amour ja Celsiana.

Kukahan täällä on kävellyt? Ei ainakaan koiria voi syyttää.


Tienvarren ruusupenkkiin hankin varmaksi havaitsemani paikkaajan eli tarhakurtturuusu 'Henry Hudsonin'. Se on terve ja vahva ruusu, joka kukkii lannoitettuna koko kesän. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, toinen Frontenac taitaa olla eloton, mutta en vielä hennonut kiskoa sitä irti, vaan istutin Henryn sen lähelle.

Samassa maassa on ruusukehikko tai miksi tukea kutsuisi, eikä siinä kasva tällä hetkellä kuin yksi kanadalainen, 'Felix Leclerc' (kirjanpidossani on pieniä epätarkkuuksia). Kehikkokin on aika autio ilmestys, joten tungin sen vasempaan laitaan 'Ernst G. Dörell' - ruusun. Se on Geschwindin jalosteita, joka voi hyvässä maassa kasvaa kolmemetriseksi. Roosanvärinen ruusu on runsas kukkija, mutta tuoksuton. Se ei haittaa, ihanasti tuoksuvia on joka puolella sen ympärillä.


Meinasin vallan unohtaa 'Fru Dagmar Hastrup' - tarhakurtturuusun. Sen sijoitin tuonne rinnepenkkiin, jossa on tilaa aina yhdelle ruusulle.

Havumaassa on tapahtunut valitettavia taantumia. Edellinen  hirmuinen talvi lähes tappoi toisen Grandiflorum - alppiruusun, ja siitä on jäljellä enää vain rippeet. Eilen huomasin, että se oli tehnyt uuden alun yhteen varteen, mutta se on kovin vähän ottaen huomioon, miten vakavat vauriot rhodoparka kärsi. Vaan ehkä se kertoo, että rhodossa on vielä puhtia?

Pensaasta on jäljellä enää muutama oksa. Sen taakse istutin kuningasatsalen, joka paikatkoon aukkoa.

Vaivero on myös jostain syystä ottanut nokkiinsa. Pikku hiljaa oksat ovat huvenneet. Sen tilalle Vesa Muurinen suositteli kellovaiveroa, joka näyttää pikku pensaana tältä.



Seuraava on omaa mietelmääni, en ainakaan tällaista ole lukenut mistään... Voisiko olla niin, että vaikka kasvi selviäisi nipin napin jostain talvesta, se ei välttämättä jaksa elää niin kuin se eläisi ilman kyseisen talven vaikutusta? Seuraavana tai sitä seuraavana saattaa tulla jälleen vaikeiden olosuhteiden talvia, vaikka ei ylipääsemättömiä ihmisen näkökulmasta, mutta silti valmiiksi heikentyneenä kasvi kuolee. Kituu ehkä jonkun vuoden, mutta sitten lyö hanskat tiskiin.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Glory of Edzell - ruusu on vihdoin kukassa

Herttaisen kaunis kukka.


Olen hehkuttanut ja odottanut ensimmäisen ruusun kukintaa niin paljon, että ilouutinen on kerrottava heti eikä huomenna. Glory of Edzell on siis avannut ensimmäiset kukkansa.  Reilut kaksi viikkoa normaalia myöhemmin.


Mutta vasta itseään lämpimän seinän vieressä kasvattaneet oksat ovat avanneet kukkia. Toiset vielä empivät.


Samassa penkissä kasvava Wasagaming lupailee komeaa kukintaa.

Nöyrä maatiasakileya.
Kosmoskukat terassilla.