Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Tarhakurtturuusu 'Ritausma' yllätti


Toinen 'Ritausmani' on toipunut melko hyvin talven koetuksista. Jos muistat, harmittelin, miten pahoin tämä lajike paleltui. Mutta nyt kukkii runsaasti!

Rupesin katsomaan ruusukirjoja, ja toden totta, 'Ritausma' kukkii myös saman vuoden versoilla. Ilmankos!





Pensas kasvaa noin 1,5 metriseksi ja 2 metriä leveäksi. Kukat nuokkuvat, kuten näkyy, ja tuoksu on mieto, lähes olematon. Varret ovat aika piikkiset, ja ruusu levittäytyy maltillisesti juurivesoilla.

Lajike on latvialaisen Dr. Riekstan jaloste (jossain puhutaan virolaisesta) vuodelta 1963.

Kasvuvyöhyketiedot vaihtelevat. Jossain intoillaan jopa IV-vyöhykkeestä, jossain ollaan varovaisempia ja luvataan kestävyyttä I - II - vyöhykkeillä.
Lumipeite antaa tietenkin suojan ja turvan kasville kuin kasville, joten tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla pohjoisempanakin. Ruusu on minulla ollut terve, ja kukinta on todella herttainen ja näyttävä. Tämä sopii sekä yksittäispensaaksi että ryhmiin.



























Tässä kukassa on heikkoa punerrusta, muuten kukinta on hyvinkin valkoinen. Vaikka määritelmä sanoo näin: kukat ovat reunoiltaan vaaleanpunaiset, kukan keskustaa kohti tummenevat.
Kirjoissa kukat ovat jopa voimakkaan vaaleanpunaiset. Mahtaako valon määrä vaikuttaa väriin? Nimittäin toinen 'Ritausma', joka kasvaa varjoisemmassa kasvupaikassa, on voimakkaamman värinen.


Alla kuva toisesta pensaasta. On se vaan punaisempi.



Lajikkeen kerrotaan viihtyvän jopa varjoisella kasvupaikalla, ja maan suhteen se ei ole nirso.

Käsillä taitaa olla kesän lämpimin viikko, joten kasteleminen jatkuu😅.

Kiitos kun kävit lukemassa!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesäretki jatkui Louhisaaren kartanoon



Matkalla pysähdyimme jylhälle Kirkkosalmensillalle, joka ylittää Raudustenselän.

Onko tämä levää? Merkillisen vihreää vettä, eikö? Kuin olisi maalia kaadettu, kaverini totesi.


Tähän asti meni oikein hyvin. Eihän Louhisaaren kartanon löytäminen voi olla vaikeaa, eihän?
Minä laitoin kännykästäni Google mapsin päälle, ja naisääni rupesi tomerasti neuvomaan meitä. Kun lähestyimme kohdetta, kuului: "neljänsadan metrin jälkeen käänny Välimaantielle." Ja mehän käännyimme sinne. Tai en oikeastaan edes muista, mille tielle kurvasimme ensin.
En ymmärrä, mikä googlea risoi. Todellisuudessa se ajatti meitä ympyrää pitkin hiekkateitä, kuin kurillaan. Käänny sinne, tuonne, vielä 200 metriä, sitten oikealle... Kiersimme kohdetta, mutta emme tavoittaneet sitä.
Lopulta tulimme takaisin Askaistentielle (numero 1930) ja ohitimme toistamiseen Louhisaaren kyltin, jonka kohdalta google oli käskenyt kääntyä pienemmälle tielle. Nyt oli pakko ruveta luottamaan perinteisiin keinoihin ja ajatella itse! Tarkemmin katsottuna kyltin ohjeistus kehotti ajamaan 300 m eteenpäin ja sen jälkeen kääntymään vasemmalle. Heh, helppoa kuin heinänteko. Askaisten kirkon luota käännytään kartanolle. Niin yksinkertaista Louhisaareen on oikeasti huristella.

Kiertelimme pikkusia teitä puolisen tuntia. Maisemia ja taloja oli mukava katsella, ei siinä mitään, mutta kuljettajan oli oltava tarkkana. Mutka siellä, toinen täällä, traktorit tulivat todella lujaa vastaan... ja kas kummaa, tie meinasi kerran vallan kadota auton alta!

Yhtäkkiä edessämme oli todella jyrkkä, mutta lyhyt mäki. Kuin olisi pystysuoraan seinään ajanut. Kääks! Kaverini kiljui: "Apua! Mitä nyt tapahtuu? Mihin tie hävisi?" Tai jotain tähän tyyliin. Kun ei yhtään nähnyt, mihin suuntaan tie jatkui nyppylän päältä. Vielä kun olisimme ajaneet ojaan, niin hölmöilymme olisi ollut täydellistä.


Tämä puistokuja vie varmasti perille! Jippii!




Tuttu kohde luokkaretkiltä. Linna on rakennettu meren äärelle, ja laineet ovat liplattaneet takapihalla. Nyt meri on puolen kilometrin päässä. Nykyihminen saattaa ajatella, että linna on syrjässä, mutta täältä on ollut suora merireitti Tukholmaan. Flemingit olivat mahtisuku Ruotsin suurvaltakaudella, ja kuningas tarvitsi ja arvosti suvun edustajien palveluksia.

Päärakennus on valmistunut vuonna 1655, ja se on saanut vaikutteita italialaisesta palladiolaisesta arkkitehtuurista. Selvähän tämä. Fleming - suku omisti Louhisaaren vuodesta 1450 vuoteen 1791, ja menetyksen syy oli tietenkin rahapula. Sen jälkeen hanikoihin astui Mannerheim-suku. Marsalkka on syntynyt kartanossa vuonna 1867.
Vuonna 1961 kartano päätyi valtion omistukseen.

Kirkkosalin - aikansa hienoin huone Suomessa - katto.


Kolmas kerros on juhlakerros, ja se on pääsosin restautoitu 1600 - luvun tyyliin.  Toinen kerros on "kevyempi", se on sisustettu 1700 - ja 1800 - luvun suuntausten mukaan. Ensimmäisessä kerroksessa on sijainnut mm. eteishalli, linnatupa ja kivisali. Keittiö on siirretty sivurakennuksesta sinne vasta vuonna 1792.





Tähän tapettiin on kuvattu itse linna. Tapetit olivat irrotettavia ja todella arvokkaita, ja rahapulan yllättäessä ne voitiin myydä.
Takassa on Flemingien vaakuna.

Liinavaatekaappi - ovet saatettiin jättää auki vieraiden tullessa, jos haluttiin näyttää varallisuutta tälläkin saralla.
Verokirstu - rautaistakin rautaisempi.


Onko tuo katonrajassa sijaitseva ovi ja sen takana oleva tila kartanon mielenkiintoisin? Ainakin, jos uskoisi oppaan tarinan. Mustasukkainen Herman Fleming (oletetaan, että tästä kartanonherrasta on kysymys) telkesi vaimonsa tänne, kun tuli miesvieraita tai hän lähti itse matkalle. Vaimoa ruokittiin oven vieressä olevasta luukusta. Mutta kerran Fleming unohti kertoa palvelijoille, että oli pistänyt vaimonsa lukkojen taakse, ja tämä kuoli janoon ja nälkään.

Tällainen kuolema tuskin on mahdollista, koska totta kai palvelijat  tiesivät kertomatta, oliko rouva kotona vai matkoilla. Mutta ehkä isännän hankala luonne ja sairaalloinen mustasukkaisuus antoivat siivet tarinalle, kun yksi hänen kolmesta vaimostaan kuoli kartanossa.

Palvelusväen jyrkät portaat. Houkuttelevatko kulkemaan?
Katosvuode, joka on ollut vieraiden vastaanottamista varten.





Sininen kamari, joka on sisustettu 1860 - luvun tyyliin ja jossa perimätiedon mukaan marsalkka Mannerheim on syntynyt.
Kustavilaista tyyliä.

Vihreä kamari.


Kuva on epäselvä, mutta vaalea yläosa sentään näkyy. Ei voi kuin hämmästellä, miten hentoisia ylhäiset naiset ovat olleet!

Mutta eivät sentään näin lyhyitä! Vuoteeseen saa vetämällä lisää pituutta.

Yhden hengen sohva. Hameet olivat aika leveitä 1700 - luvulla.

40 minuuttia kestänyt kierros oli ohi. Sivurakennuksiin, englantilaiseen puistoon, kalmilaiseen puutarhaan ja hedelmätarhaan saa tutustua omin päin. Kolmanteen ja toiseen kerrokseen pääsee vain oppaan kanssa, ja kierroksia järjestetään 15.5. - 31.8. tiistaista sunnuntaihin tasatunnein klo 11 alkaen. Viimeinen opastus alkaa klo 16. Ensimmäisessä kerroksessa on myymälä, jossa on aivan liikaa suloisia kukka-aiheisia tavaroita!




Siirtymiseen parkkipaikalta kannattaa varata aikaa. Meille tuli kiire! Selvä se, kun kierreltiin ja kaarreltiin pitkin peltoteitä.
Minä kävin juoksujalkaa vessassa, jonne linnanpihalta on melkein 100 metrin pyrähdys. Ystäväni kävi sillä aikaa ostamassa liput, ja opas oli ystävällinen ja saattoi meidät kolmanteen kerrokseen muun ryhmän jo alettua kierroksen. Tosin viivästys oli vain neljä minuuttia😉😉😉



Mahtavia kirsikkapuita, ja tuottavat satoa.


Kiinnostavaa myös puutarhakärpäsen puraisemille.

Myrkkypuutarha! Ei saa koskea eikä ainakaan pistää suuhunsa.

Kartta myrkkykasveihin.


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Tämä tai tuo - haaste


Sain Nilalta Lappalainen etelässä - blogista haasteen vastata seuraaviin kysymyksiin...



Suihku aamulla vai illalla❓ Yleensä aamulla. Ainakin kun olen lähdössä jonnekin.

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö❓Ehdottomasti maaseutu! Inhoan melua ja ihmispaljouksia.

Kirkkaat vai neutraalit värit❓Kirkkaat. Vaatteissa on pakko himmata.

Outo vai typerä❓Outo😁 typeryyttä koetan välttää.

Kevät vai syksy❓Nykyään syksy, nuorempana oli toisinpäin. 

Minttu vai kaneli❓Kaneli.

Suunnittelu vai extempore❓Suunnittelu.



Leffa kotona vai teatterissa❓Kotona. Toki kokemus on teatterissa voimakkaampi, mutta kun yleensä laiskottaa, ja teatteriinkin lähtö vaatii suunnittelua ja sopimista.

Espresso vai latte❓ Latte. Kahvissa on oltava maitoa oli se miten vahvaa hyvänsä.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli❓Sekä että, välillä on parasta olla hiljaa ja kuunnella.

Halit vai pusut❓Ei kumpikaan, paitsi koiria halailen ja suukottelenkin.




Tulinen vai mieto ruoka❓Mieto.

Nahka vai pitsi❓Taas ei kumpikaan, mutta jos on valittava niin pitsi.

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen❓Antaa mennä yli. Kotona kuljen rönttövaatteissa, mutta en muuten.

Kokemus vai mukavuus❓Kokemus.

TV-sarjat vai elokuvat❓Molemmilla on paikkansa, mutta hyvä sarja koukuttaa, kuten tässä taannoin Monster.



Rock - vai country-musiikki❓Ööh... ehkä rock.

Puna - vai valkoviini❓Punaista pitää olla. Mitä täyteläisempää, sen parempi.

Yhdessä vai yksin työskentely❓Olen aika yksinäinen susi. Toki osaan toimia ryhmässäkin, mutta tarvitsen paljon aikaa itsekseni (lue: koirien kanssa).

Uiminen vai rannalla makoilu❓Ei kumpikaan. En edes muista, milloin olen uinut, enkä ota koskaan aurinkoa. Säteilyä saa muutenkin.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka❓Oikea ruoka, totta kai.



Peruna - vai pastasalaatti❓Ennemmin pasta. Peruna aiheuttaa vatsavaivoja.

Parilliset vai eriparilliset❓Parilliset.

Tanssiminen vai laulaminen❓Molemmat ovat kivoja, mutta nykyään tulee laulettua huomattavasti enemmän ja useammin.

Puhelin vai netti❓Molemmilla on paikkansa, mutta puhelin sikäli, kun sillä voi käyttää nettiäkin.


Ja kuka haluaa vastata haasteeseen, niin ottakoon kopin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kesäretkellä Maskussa ja Naantalissa

Nyt onkin paljon päivitettävää, mutta aloitetaan eilisestä maakuntamatkasta, joka edellisten paikkakuntien lisäksi jatkui Askaisiin ja Louhisaaren kartanoon. Mutta siitä, ratkiriemukkaaksi osoittautuneesta blondinavigaattoriretkestä, lisää tulevassa päivityksessä.

Olimme varsinaisesti menossa Maskun Rosarioon, mutta poikkesimme lähellä olevaan mielenkiintoiseen museoon. Rakennus on alunperin toiminut kestikievarina. 



Parempi väki on saanut osakseen hotellitason palvelua.


Pöytä on katettu matkustavaisia varten. Tervetuloa syömään!

Taidokkaiden puuseppien kädenjälki näkyy joka paikassa.


Maskun Rosario

Alueella on 250 lajiketta ja noin 400 ruusua. Paljon on (ilmeisesti) paikallisia löytöruusuja, ja ne ovat varmasti monelle kävijälle uusia tuttavuuksia.

'Portlandica'

'Duchesse de Montebello'
Kuivaa on ollut täälläkin, ja se valitettavasti näkyi myös ruusuista. Mutta minkäs teet.

'Robusta'.

Takana olevassa lammikossa vesilinnut polskivat ja opettivat poikasiaan.

'Henry Kelsey'

'J.P. Connel'

'Hansaland'
Käy sisään, toivottaa 'Pohjantähti'

Yksi "pääkohteistamme" oli Inkalilja Love - blogisti Annin Roso Lifestyle- kesäkauppa Naatalissa, osoitteessa Ratakatu 1.


Liikkeessä on persoonallista sisustustavaraa kotiin, pihalle, terassille ja parvekkeelle. Paljon on tehty myös itse: ideoitu ja käytetty kierrätysmateriaaleja.
Tuotteet ovat järkevän hintaisia, jopa edullisia, toisin kuin monissa tämän tyylisissä liikkeissä.

Ostin terassille kaksi lasista vesipisaraa ja tiskiharjan, josta tulee ruukkuharja.
Liike on auki vielä heinäkuun ajan.

Kiitos Anni, oli ihana tutustua! Menestystä ja onnea liikkeellesi💖

Sitten jo nälkä kurni vatsoissa, ja suuntasimme rantaan, kuinkas muuten. 



Saisikohan tämän katon alla makoisat unet?




Kummasti pieni sateenripsutus karkotti turistit. 


Tällä reissulla ei tarvinnut purnata ruoasta eikä palvelusta. Poikkesimme Kaivohuoneen terassille. Tilasimme isot salaatit, ja ne olivat erittäin maistuvia. Lautaseni tyhjeni viimeistä salaatinlehteä myöten.
Lohisalaatti






Cobbsalaatti
 Ystävättäreni otti jälkiruoaksi Mud cake - mutakakun, ja se oli myös ollut herkullista. 

Tästä matka jatkui tosiaan Askaisiin, mutta ennen kuin kerron siitä, vastaan Nilan haasteeseen seuraavassa päivityksessäni😊😊😊