Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

DESIGN POSTILAATIKKOTELINE

Tämä ei ole aivan pihamaallamme, mutta Ritavuoren juurella kuitenkin, joten ajattelin uutuuden sopivan blogiin aihepiiriin. Ympäristöä on pyritty joka tapauksessa kaunistamaan. Mitä tykkäät, onko siinä onnistuttu?



Meidän tiellä on nyt tämännäköinen postilaatikkoteline. Kelpaa täältä hakea mainokset ja laskut😉
Teline on pääsääntöisesti mieheni ja meidän ainoan lähinaapurimme tekemä, ja eilen tienoon miehet laittoivat sen paikoilleen. Kukka-amppelit vielä uupuvat.

perjantai 19. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- pionin tuentaa, liljakukkojen etsintää ja kultatyräkki yllättää


Kuva viime kesältä, mutta tätä ihanuutta taasen odotellaan, ja jopa parempaa!

Kerroin ja lupasin aikaisemmassa pionijutussa, että tänä keväänä, ihan varmasti, laitan mummun pinkille pionille tuen hyvissä ajoin. Kun sen kerran kaiken kansan silmien edessä olin vannonut, olin hakenut pari viikkoa sitten tuen esille kasvihuoneesta, jossa se oli viettänyt aikaansa jo muutaman vuoden😓😓😓Oli mahtanut pitkästyä eloonsa?

En ainakaan ollut myöhässä! Ennen asennusta niittyleinikkiä piti kitkeä ympäriltä ja jopa tyvistä. Samalla nappasin voikukkaa salaatin jatkeeksi. Sekä miehet että koirat syövät tätä terveysruokaa aivan huomaamatta, kun silppuaa sen tarpeeksi pieneksi😁

Tämmöinen viritelmä...

Apupuutarhuri istui tyytyväisenä välillä kurjenpolven päällä...


...välillä kiltisti rappusilla. Jos hän sitten ei jahdannut kimalaisia, mistä tänään on ollut jo muutama erimielisyys välillämme.

Mutta mitä löytyi pinon kupeesta? Eikös tämä ole kultatyräkin alku? Kiljaisin riemusta, koska se hävisi kasvupaikastaan, metrin päästä, edellisenä hirmuisena talvena. Tähän en voi sitä jättää, joten ensin pitää pohtia ja sitten vasta siirtää. Haluaisin sen kyllä samaan kohtaan, kahden vallikiven risteykseen. Kullankeltainen kasvi oli niin näyttävä punaruskeita kiviä vasten.


Varjoliljan tilanne tänään. Kasvu on ollut aivan huimaa! Viime viikollahan lumen alta pilkistivät pikkuiset alut, ja nyt lehdet ovat esillä. Luonto kirii takaisin menetettyä aikaa, mutta silti näitä ihmeitä jaksaa hämmästellä vuodesta toiseen.

Olethan muistanut syynätä liljat liljakukkojen varalta? Minulta on nimittäin joskus unohtunut... Tänään löysin yhden, joka pääsi hengestään. Lehtiä oli jo ehdittyä järsiä, joten tarkkana saa olla. Kukot tekevät päivässä pahaa jälkeä, jos saavat touhuta häiritsemättä. Harasin maata liljojen ympäriltä Juha Toikan ohjeiden mukaan, mutta en löytänyt ketään.



torstai 18. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- saksankurjenmiekan jäänteiden kuritusta ja tomaatit vihdoin pusseihin!


Kaikki keinot ovat sallittuja myös puutarhassa. Miten sinä olet ratkaissut saksankurjenmiekan edellisvuotisen pehkon nitistämisen? Siistiminenkin riittää, koska uudet alut pukkaavat kyllä pöheikön läpi.
Minä turvauduin tänään villapuukkoon, koska totesin Fiskarsini auttamattoman tehottomiksi. Videossa tyylinäytettä😄



video


Työkiireet ovat haitanneet harrastustani, ja sain vasta nyt tomaatit pusseihin. Kasvihuone alkaa pikku hiljaa näyttää kasvihuoneelta eikä lasikaapilta.





Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin ilma tuoksui keväältä! Lämmin ilmamassa on saavuttamassa meidät.
Joukossa tuoksahti myös erittäin voimaannuttava, sanoisinko suoraan, haju. Sianlantaa oli ajettu sellaiselle suunnalle, että ilmavirta toi tuoksahduksen pihallemme. En millään muotoa pidä tätä pahana, sehän on luonnon tuote,  ja haju häipyy parissa päivässä. Paljon inhottavampaa on haistella metallinkäryä, joka silloin tällöin tulee läheisestä yrityksestä.

Ehkä kukatkin innostuvat kasvamaan ripeämmin kakan hajussa?




Neilikoita verbeenojen seurassa.

maanantai 15. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- shoppailukierros Alhon puutarhalla, Annen Kukkatarhalla ja Siemen Florassa


Alhon puutarha on vanha perheyritys, josta jo viime keväänä tuli tietoa, että se on myynnissä, koska nuori polvi ei ollut halukas jatkamaan. Harmi, vaikka kovaa työtä kukkien kasvattaminen on. Silti harmi. Joka tapauksessa, minä ainakin olen ollut epätietoinen, ovatko kasvihuoneet vaihtaneet omistajaa. Saako Alholta enää taimia tai leikkokukkia? Viime viikolla lehdessä oli pieni ilmoitus, että Alhon puutarha on auki. Yes, eikun hetimiten paikalle katsomaan, mitä on tarjolla.
Ensimmäisessä huoneessa oli esillä thaimaalaista ruokaa. Siis säilykkeitä, riisiä, kastikkeita jne. Minä en ymmärrä tällaisen ruoan päälle yhtään, enkä niihin sen paremmin tutustunut. Mutta toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat ihastuneet itämaalaiseen tyyliin, löytävät paikalle. Olettaisin myynnissä olevan aitoa tavaraa, koska rouva on thaimaalainen.
Kukkia oli myös, mutta ymmärrettävästi ei vielä niin paljoa kuin aikaisemmin, koska pariskunta on ostanut puutarhan vasta alkuvuodesta. Monennäköisiä yrttejä näytti olevan ja esimerkiksi chilintaimia.
Palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä, ja taimet olivat kunnollisia. Ostin muutaman lilan verbeenan ja neilikoita.
Toivotan onnea nuorelle parille ja heidän yritykselleen!

Sitten shoppailukierrokseni jatkui Annen Kukkatarhalle, josta hain tällä kertaa "vain" tomaattia. Ne odottavat vielä pääsyä kasvusäkkeihin, koska ensi yöksi on luvattu hallaa.

Tässä maistiainen tarjonnasta.

Niin kuin olen mainostanut itseäni, olen laiska puutarhuri. Kadehdin niitä tehopakkauksia, jotka kasvattavat kaikki itse siemenistä. Ehkä jos en harrastaisi kirjoittamista ja sitä myötä "joutuisi" tekemään tutkimustyötä, minulla myös olisi innostusta ja aikaa siihen puuhaan? Viime vuosina olen ostanut esim. tomaatintaimet valmiina.



Rambling Red Stripe - pensastomaatti

Sweet Million - kirsikkatomaatti

Keltainen ruukkutomaatti

Näiden lisäksi ostin sitä ihan tavallista pensastomaattia, joka pitää tukea ja varkaat poistaa.


Valkosipulinkynnet olivat edelleen ostamatta, ja poikkesin siksi Siemen-Florassa. Siellä on myös tarjolla niin valtavasti kaikkea ihanaa, että on suljettava silmät ja ostettava vain se, mitä on aikonut. Tosin siemenhyllyjen vierellä muistin taas kerran punahatun. Tarkkasilmäinen myyjä kysyi, hainko jotain erityistä. Toinen myyjä tuli etsimään, josko punahattua olisi löytynyt, mutta sitä ei ollut. Hän olisi kysynyt tukusta, joka toimittaa siemeniä ammattilaisille, mutta samaan aikaan paikalle tuli taimimyymälän myyjä, joka kertoi, että taimena punahattua on tulossa. Mutta milloin, se piti selvittää. Hän soitti taimistolle Hämeenlinnaan, mistä kerrottiin, että taimet ovat kovin pieniä. Ne eivät olleet vielä lähtövalmiita suureen maailmaan. Myyjä otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi laittaa viestiä, kun punahattu saapuisi Raumalle. Tätä minä kutsun palveluksi!!! 


Kukka-asetelmat ova vielä aika aneemisen näköisiä, mutta otin kuitenkin muutaman kuvan. Kuukauden kuluttua voidaan tyytyväisinä vertailla, miten komeiksi ne ovat venähtäneet.











Tänä aamuna kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa! Se halusi vissiin ilahduttaa minua, kun kyykin takamus ruusupuskassa ja tukka kiinni unkarinsyreenin oksissa kurittaessani juolavehnää. Vaan tulipas sekin työ tehtyä😊

torstai 11. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kasvihuoneen laittoa ja lumipyryä


Olipas eilen erikoinen päivä, ei muuten, mutta säävaihtelut olivat melkoiset! Kun lähdin kärräämään Biolanin kasvusäkkejä ja kesäkukkamultaa kasvihuoneen suuntaan, aurinko paistoi, mutta hetken kuluttua pellon toisesta päästä alkoi nousta  valkoinen rintama, jota luulin ensin sumuksi tai höyryksi. Se ei ollut kumpaakaan, vaan tuuli puhalsi lunta vaakatasossa. Koetin ottaa ilmiöstä kuvaa, ja se taitaa juuri ja juuri erottua pellon pinnalla.




Näin kirkkaalla auringonpaisteella aloitimme.


Fiinu tarkistaa, että vaan aitoa tavaraa tuodaan kasvihuoneeseen.




Apulainen testaa lisää säkkejä😉



Ja Väinö vahtii kesäkukkamultaa...

Terotin miehelleni, että hän varmasti muistaa tuoda Biolanin multaa. Sen nimeen taitaa muutama muukin harrastaja vannoa, mutta se on vaan niin hyvää. Yhtenä keväänä haksahdin toiseen merkkiin, jota en viitsi tässä mainita, mutta oli tosi harmillista, kun kesäkukkani eivät todellakaan kukoistaneet. Lannoitin ja ihmettelin, lannoitin ja kastelin, ihmettelin lisää, kunnes tajusin, että vika on kasvualustassa. Että harmitti! Samana syksynä reissasimme Itävallassa, ja jokainen siellä käynyt muistaa varmasti upeat pelargorniat, jotka koristavat parvekkeita. Ne olivat niin muhkeita ja täynnä kukkia, että naamani vääntyi kateudesta ja alkoi vihertää. Näköjään kaikki pitää opetella kantapään kautta.



Varjolilja työntyy esiin sinnikkäästi, vaikka lumen keskeltä.




Tässä kuvassa jo aurinko hiukan pilkistää, mutta naureskelin, että enpä ole ennen lumisateella kylvänyt kesäkurpitsan siemeniä.



Ja miksei kukaan käskenyt minun taimikasvattaa niitä, kun kylmät vaan jatkuivat?! Höh, eilen manasin välillä niin lyhyttä järkeäni. Noh, nyt siemenet ovat kasvusäkeissä, ja muutama tungin myös kasvihuoneen omaan multaan. Kylvin kolmea lajiketta: De Nice à Fruit Rond (vihreä pyöreä), Atena Polka F1 ja Gold Rush (keltaisia pitkulaisia). Sitä himoitsemaani keltaista pyöreää en löytänyt tänäkään vuonna. Päistään litistettyä pyöreää olisi ollut tarjolla, mutta sen tuotokset ovat kuivakoita ja puumaisia.

Lähdin varta vasten hakemaan valkosipulia ja ajattelin kylvää sen tänään. Mutta valtakunnallisen ketjun puutarhamyymälässä sitä ei ollut. Enpä taas viitsi mainita nimeä, jokainen saa itse arvata. Kesäkukat olivat niin surkean nuupahtaneita, lähes järjestään, että kysyin myyjältä, ovatko nämä saaneet pakkasta. Hän vastasi, että kärryt työnnetään yöksi sisälle. Hmmm... eivätkä ainakaan marketat olleet kuivia, vaikka kukkavarret retkottivat allapäin. Vai vaivasiko liika märkyys?
Mukaani tarttui ainoastaan pari keltaista kerrottua miljoonakelloa ja tupsulaventelia. Minulla ei ole ennen ollut sitä, ja otin sen nimenomaan houkuttelemaan perhosia. Talvehtimistakin voisi yrittää, mutta sellainen sopivan viileä paikka minulta valitettavasti puuttuu.
Tähän liikkeeseen minun ei tarvitse mennä toista kertaa kesäkukkaostoksille. Suuntaan seuraavaksi jälleen Annen Kukkatarhaan, jossa taimet ovat terhakoita, hyvinvoivia, ja hinnat ovat edullisia moniin puutarhoihin verrattuna. 



Tällainen asetelma tuli kahdesta laventelista ja miljoonakelloista.







Toki lumi suli äkkiä. Mutta auringon tehdessä laskua terassin pinta oli jo jäässä ja kasvihuoneen katto veti pahaenteiseen huuruun. Sytytin sinne seitsemän isoa öljykynttilää ja lisäksi peitin kesäkukat.


Auringonlasku oli kyllä komea!







tiistai 9. toukokuuta 2017

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- allashuolia, lunta & Alhovaaran Kettutyttö ja Iigori kylässä



Kettutyttö eli Foxy ottaa tässä onnistuneen match-shown jälkeen rentouttavan mutakylvyn. Se tekee niin hyvää turkille ja iholle ja antaa erityisesti autoon raikkaan tuoksun😆😆😆 Fiinu tyytyy tällä kertaa tarkkailemaan kylpyhetkeä.

Isäntäkin selostaa omia urotöitään.




video

Tämä allas on yksi pihan murheenkryyneistä. Se kaivettiin alun pitäen kokoamaan vettä, koska sitä on täällä liikkeellä todella paljon. Piha rajoittuu valtaojaan, mutta siinä välissä on penkka, ja ilmeisesti siksi vesi jäi makaamaan alavammille kohdille, erityisesti kasvimaalle, joka on taas altaan etupuolella. Nyt poistoputki vie veden altaasta ojaan.
Olen vuosia toivonut  reunusta viiran päälle, esim. painekyllästetystä tehtyä ritilää. Toinen helppohoitoisempi vaihtoehto olisi komposiittilauta. Kivet pitäisivät viiraa paikoillaan ja maisemoisivat sen, mutta välit olisivat täynnä männynneulusia, ja niiden putsaaminen tuottaa turhaa työtä. Ja haluan tietenkin asetella kukkaruukkuja sun muita astioita reunalle, joten tasainen alusta olisi toivottavaa.
Mieheni taas haluaa pistää koko altaan uusiksi, mutta onko se järkevää? Jos viira otetaan pois, reunat sortuvat, käsittääkseni, ja tulee lisää kaivuutyötä. Altaan pohjassa on ilmeisesti lähde, koska pitkilläkin helteillä vesi pysyy pintaa lukuunottamatta tosi kylmänä. Mitä tapahtuu luonnonvedelle, jos kuoppaan laitetaan jonkinlainen tekoallas?
Hyvät neuvot olisivat taas kerran tarpeen!





Väinön komea velipoika Iigori

Fiinu oli vähän pahalla päällä ja antoi Iigorille muutaman kerran hampaasta. Viisaan miehen tyylillä Iigori poistui hetkeksi paikalta ja odotti tilanteen lauhtumista.



video



Takaa-ajoleikki on aina yhtä hauskaa! Tässä Väinö Iisakin ja Foxyn esitys.



video


8.5. 2017 näytti tältä, kun ajelin 15 km:a pohjoisemmaksi yhden metsätien varteen.






Ihan vissisti suden jäljet!



lauantai 6. toukokuuta 2017

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- houkuttelen rautiaista ? pesimään uudelleen


Viime kesänä pikkuinen harmahtava lintu, jonka kuvittelen tunnistaneeni RAUTIAISEKSI, teki pesän yhteen etukuistin amppeleista.




Ja se tehtiin todella äkkiä! Kastelin amppelit ehkä parin päivän välein, eikä edellisenä päivänä ollut mitään, mutta "tänään", kun menin kannuineni, yhdellä syrjällä oli pikkuruinen pesä. En osannut tietenkään varoa, ja pelotin emon pois. Voi miten minua harmitti! Pesässä oli jopa yksi muna. Muutaman päivän ajan näytti siltä, että pesä hylättiin kokonaan, mutta sitten tipunen taas ilmestyi kiikkumaan amppeliin.

Munia ilmaantui kaikkiaan viisi, ja ihmettelin, miten ollenkaan niin olemattoman kokoiseen pesään mahtuisi sellainen perhe. Vaan kyllä poikaset hyvin sinne sopivat, limittäin, lomittain ja päällekäin. Liikenne oli arvattavasti melkoinen, kun vanhemmat suihkivat edes takaisin ja toivat vaaveille ruokaa.

Kulku kuistilla lopetettiin tykkänään, ja kävin siinä vain kastelemassa. Kurkin ensin, ettei emo ollut pesässä ja tiristin vettä varovasti amppelin toiselle syrjälle. Äkkiä linnut tottuivatkin minuun. Jos olin kuistilla, kun oltiin tulossa ruokaa nokassa, emo tai isä pysähtyi rapuille odottamaan, että hiivin takaperin sisälle. Se, että niitä seurasi oven laseista, ei häirinnyt ollenkaan.

Ja siinä minä yhdessä ystävättäreni RR:n kanssa kyttäsimme lintuja yhtenä lauantai-iltapäivänä. Luimme lintukirjaa ja käytimme poissulkemismetodia. Tuo lintu se ei ainakaan voi olla, eikä tuo. Sillä tavoin päädyimme rautiaiseen, mutta enpä tiedä. Onkohan se oikea määritys? Luin äsken Lasse J. Laineen Suomalaisesta Lintuoppaasta, mitä rautiaisesta sanotaan, enkä ole enää yhtään varma.

Voisiko joku lintuharrastaja olla avuksi?




Tämän parempia kuvia en valitettavasti saanut. Rappusilla nököttää ensimmäinen poikanen, joka lähti liikkeelle. Toiset seurasivat sitä saman päivän aikana, mutta niiden poistumista en nähnyt. Kun tulin kotiin, pesä oli tyhjä.

Pesäpaikka oli valittu aivan erinomaisella maulla! Ensinnäkin paikka oli hyvin kaunis, kukkien joukossa😆😉, vaikka se ei ehkä ollut vanhempien pääasiallinen kriteeri. Poikaset olivat suojassa sateelta, hyvässä turvassa vihollisilta, lämpimässä, mutta eivät paahteessa, koska pesä oli rakennettu neilikan taakse. Ruokaa oli lähellä, koska muutaman metrin päässä on rhodoalue, johon myös Rosa glauca on siementänyt ja kasvanut 2,5 metriä korkeaksi pensaaksi.

Koetan houkutella (samat) tiput pesimään uudelleen amppeliin ja järjestin mahdollisimman samanlaiset olosuhteet. Eilen löysin Siemen-Florasta sopivan kokoisen neilikan, jonka kaveriksi istutin kerrotun miljoonakellon. Kas tässä.


Pidä peukkuja, että juoneni onnistuu!


Sinitiainen on pesinyt pihassamme monta vuotta, ja näin hassussa paikassa: autokatoksen keskimmäisen tolpan sisällä. Poikasia en ole koskaan nähnyt, mutta armoton vitinä ja vanhempien liikkuminen kertovat, että tolppassa on vuokralaisia.



Västäräkki tulee pesimään vuosi vuoden jälkeen klapikasaan, joka on lautaisen kehikon sisällä. Kun päälle vedetään vielä pressu, sekin on turvallinen ja lämmin paikka kasvattaa poikuetta.