Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

maanantai 28. lokakuuta 2019

Syyskuvia


Syksyisestä luonnosta ja pihasta on ollut pakko ottaa paljon kuvia, niin kaunista on ollut. Tässä muutamia otoksia. Ja kuinkas sattui, että muutaman tunnin aikana tänne ilmaantui syksyn tilalle talvi! Lunta on tällä hetkellä viitisen senttiä. Maisema muuttui aivan täysin yhdessä hetkessä. Heh, taisi jäädä tämän päivän suppisretki tekemättä.




Suppiksia olemme poimineet Väinön kanssa monta ämpärillistä. Viime viikolla löytyi monin paikoin  kanttarellejakin. Nyt taisivat paleltua...




Onneksi on pimeys!



Vilkkuvaa valoa.



Hetki sitten...



Riippusillalla.






Upeita auringonlaskuja.



'Louise Bugnet'



'Paimio'
Mukavaa viikkoa! Kiitos kun kävit vierailulla!

perjantai 11. lokakuuta 2019

Vielä kerran Madeiralle... fadoilta






Hotellimme järjesti sopivasti fadoesityksen ja illallisen viimeisenä iltanamme. Houkuttelimme ystävämme, joihin olemme alunperinkin tutustuneet Madeiralla, mukaan.

Fadomusiikin historia alkaa noin 1820-luvulta. Pohjalla on Brasiliasta tulleiden orjien afrikkalaiset soundit. Ensin se oli tavernoiden musiikkia, mutta nykyään se kelpaa myös hienompiin ympyröihin.

Fado tulee latinan sanasta fatum - kohtalo, ja musiikin perusvire onkin usein kaihoisa, tunteellinen ja haikea. Lauletaan intohimosta, mustasukkaisuudesta, kaipuusta, koti-ikävästä ja yksinäisyydestä. Tämä on fadon ensimmäinen perusmuoto, ja monille tutuin. Duurissa kulkevan, nopeatempoisen laulun aiheet ovat iloisemmat. Kolmas laji, kahden laulajan improvisoitu teksti on nokkelaa naljailua. Tällaista en ole koskaan kuullut, mutta se olisi toivottua vaihtelua esityksiin, jotka käyvät dramaattisina aika raskaiksi.

Otin pari videota esityksistä, mutta en tiedä, mitä on tapahtunut. Videoita ei löydy edes One Drivesta. Noh, jos musiikin laji on jollekulle tuntematon, youtubesta varmasti löytyy.



Laulua säestetään yleensä portugalilaisella ja klassisella kitaralla. Laulajan eli fadistan eläytymiskyvyllä ja ilmaisun taidokkuudella on suurempi merkitys kuin hiotulla laulutaidolla.

A Seta on kuuluisa ravintola, jossa fadoa varmasti pääsee kuuntelemaan. Se on kuuluisa myös lihavartaistaan.

Vanhassa kaupungissa on Marcelino´s - niminen viinibaari, johon menimme ensimmäisellä yhteisellä matkallamme mieheni kanssa. Musiikki oli nautittavaa, mutta mutta... torakoita vilisi joka puolella niin runsaasti, että minuun iski paniikki. Ne olivat isoja, melkein kuin meillä hiiret. Huh, pois sieltä oli lähdettävä, enkä toiste ole uskaltanut kurkata sisälle. 

Alkupala


Lihavartaat olivat täälläkin suosiossa. Lisäkkeeksi tuotiin isot vadit tuoresalaattia, kypsennettyjä vihanneksia ja ranskalaisia. Oi että, liikaa tuli tietenkin syötyä!





Minä otin tonnikalapihvin, joka oli valtavan kokoinen. Puolet olisi riittänyt. Tarjoilija kysyikin, enkö pitänyt ruoasta.

Viinin kanssa olivat varsin kitsaita. Hädin tuskin joku tiraus lorautettiin lasin pohjalle. Sitä ihmettelimme kovin, koska ravintolalle yksi pullo perusviiniä ei euroa kahta enempää maksa.


Madeirakuume nosti heti päätään, kun aloin tehdä postausta; ai ai, se on hirmuisen sitkeää sorttia. Kaikkiin se ei tartu, mutta minulla on ollut huono vastustuskyky😜 Onneksi on matka varattuna, ja toivotaan, että matkatoimistot pysyvät tolpillaan.


Kiitos vierailustasi! Rentouttavaa viikonloppua!


maanantai 23. syyskuuta 2019

Kriikunoiden säilöntää




Löysin netistä aika pätevän neuvon: kriikunat kuumennetaan, jolloin kivet irtoavat. Vettä ei tarvitse lisätä kattilan pohjalle kuin tiraus. Hedelmistä itsestään irtoaa nestettä riittävästi.

Sen jälkeen ne voi survoa siivilässä perunanuijalla, ja kivet ja kuoren kappaleet jäävät siivilään.



Minulla oli ensin liian pieni kattila siivilän alla. Piti tämäkin blondin kokeilla, mutta viiden litran kattila on sopivan kokoinen tämmöiselle normisiivilälle.

Viestiketjussa, josta bongasin ohjeen, monet valittivat hillon jääneen liian löysäksi. Samaten yksi tuttu rouva kertoi tekevänsä kriikunoista mehua. Näppäränä tyttönä yhdistin nämä kaksi tietoa ja siivilöin sakan tiheämmän seulan läpi, jolloin sain mahtavan punaista nektaria. Hillosta tuli tavallisellakin sokerilla kiinteää, mutta ei kumminkaan marmeladia, jota näistä myös voi valmistaa.



Smoothien juojat, haloo! Eikö ole pontevan väristä? Luomua ja erittäin lähiruokaa. Loistava pohja terveysjuomalle, eikä sokeria ole pakko lisätä lainkaan.


Kattilaan jäi kiehautuksen jälkeen (kanelitanko vasemmalta kurkistaa) näin hehkuvan punainen tulos, mutta se tummeni jäähdyttyään luumunpunaiseksi.





Eilen tuli kiire, koska säätiedotus lupasi vähintään kolmen asteen pakkasta, eikä pettänyt lupaustaan. Alamaa, jossa kriikunapuu kasvaa, oli valkoisessa härmässä vielä kahdeksan maissa. Kriikunat olisivat paleltuneet, ja semmoinen moka on joskus käynytkin.

Mieheni auttoi, noukki ylemmistä oksista ja minä alemmista. Vaikka satoa oli lahjoitettu, myyty ja itse käytetty, vieläkin hedelmiä tuli melkein kolme ämpärillistä. Ensimmäinen kerta kun Artturimme tuotti näin paljon!

Tarjottelin tutuille satoa whatsappin tilan kautta, ja joku vastasikin. Eräs sukulaisrouva antoi ohjeeksi, että pakasta kriikunat sellaisinaan ja tee niistä talvella jotain... kun on enemmän aikaa. Yhden ämpärillisen pussitin, toisen jaan eteenpäin ja kolmannesta teen omenoiden ja hillosokerin kera hilloa.

Kiitos Artturi!

torstai 12. syyskuuta 2019

Laiskan puutarhurin syysistutuksia



Eikä sitten tikahduta nauruun siellä🙈. Esittelen tässä huimat ostokseni, ja kaikki ovat jopa jo maassa.




Jostain täytyy aloittaa. Syyskukkijoista on meillä pulaa, ja jonkun blogissa (en valitettavasti muista kenen, mutta ehkä hän tunnistaa itsensä) oli ihania pensashanhikkeja. Kävin postauksen innoittamana ostamassa peräti neljä kappaletta.








Elämäni ensimmäinen mansikkamaa! 25 kappaletta jatkuva tuottoista Ria-lajiketta. Kuva ei paljasta, mutta maa on sen verran viettävä, että emme tehneet kekoja. Siemen-Floran myyjä opasti kädestä pitäen mansikan kasvatukseen. 
Kyllästyin kasvimaahan aivan tyystin. Se on keuhkosammaleen valtaama, enkä ole saanut sitä pois. Hetkellisesti se ruskettuu, kun olen ruiskuttanut etikalla ja jopa myrkkyä olen kokeillut. Katteen alla se ainakin kuolee, tai niin toivon. Multa on tuotu sienimöltä, jonka toiminta loppui, ja usemman vuoden maa tuotti hurjasti satoa. Kunnes kyllästyin taistelemaan sammalta vastaan. Myyjä epäili, että se on tullut mullan mukana, vaikka sen piti olla streriiliä. Mene ja tiedä, mutta tämmöiseen ratkaisuun päädyttiin. 


 

tiistai 3. syyskuuta 2019

Yksi tapa säilöä tämäkin



Miten säilöä kesäkurpitsaa ja tomaattia?

Jälleen tämä pulma, kun kasvihuone tuottaa enemmän satoa kuin ehditään syödä. Ylimääräisiä kurpitsoja olen raastanut pakkaseen pitkin kesää, mutta nyt alkoi myös tomaatista olla ylituotantoa.

Viime viikolla piti miehille keksiä joku iltaruoka ja selasin reseptejäni. Mitä uutta ja mielenkiintoista laittaisin?

Silmiini osui nuhjaantunut kopio, jonka olen joskus vuosia sitten saanut äidiltäni. Ihme, että olin säästänyt ohjeen, koska en ole tehnyt ruokaa ennen.

En ota siis ohjeesta kunniaa itselleni, vaan jostain lehdestä kopio on napattu. Määrät ovat isoja, ja siitä tulikin mieleeni, että osan voi pakastaa ja käyttää talvella keiton pohjana tai vaikka tehdä makaroonilaatikkoa. Tai mitä vaan! Voi syödä pelkästään, leivän kanssa, perunan tai pastan kastikkeena.

KESÄKURPITSAPATA

3 sipulia
noin 2 rkl öljyä
3 - 4 viipaletta pekonia
4 kesäkurpitsaa
noin 700 g tomaattia
2 paprikaa
(papuja)
1 rkl oreganoa
1 - 2 lihaliemikuutiota
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
noin 400 g jauhelihaa
nippu persiljaa

1. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota läpikuultaviksi ja lisää pekoni.

2. Leikkaa k-kurpitsat viipaleiksi. Viillä tomaatteihin ristiviilto ja kasta ne kiehuvaan veteen ja vedä kuori pois. Lohko tomaatit. Paloittele paprikat ja lisää vihannekset pataan. Voit lisätä myös papuja, muita syyskasviksia tai valkosipulia. Mausta oreganolla (jätin pois, koska en tykkää) ja muilla mausteilla. Anna padan hautua kannen alla noin 45 min.

3. Lisää pataan ruskistettu jauheliha ja hienonnettu persilja.  Tarkista maku.

Varsin simppeli ruoka siis, ja tulee todella maukasta syötävää useammaksi päiväksi tai isommalle porukalle. Lihan voi jättää pois tai käyttää sen tilalla esim. soijaa.

Miesväellekin kelpasi ja jopa kehuttiin😉









Loppuun pari kevennyskuvaa syksyisestä iltataivaasta.
Hiukan tuntuu haikealta. Elokuu on ollut leppoisan lämmin heinäkuun pistävän, uuvuttavan kuumuuden jälkeen, ja sen olisi toivonut jatkuvan ja jatkuvan. Marjoja on ollut mukava popsia suoraan pensaista, mutta nyt ne alkavat loppua. Kriikunoiden kypsymistä vielä odottelen, ja niitä on tulossa hurjasti. Hallat pysykööt siis poissa!







Näetkö kuunsirpin?

 
Miltä sinusta tuntuu? Joko odotat syksyn kuulaita päiviä innolla?
 

torstai 29. elokuuta 2019

Syksyn kukkijoita ja satoa



Olenkohan hehkuttanut vielä kuvissa olevaa rugosaa? Ehkä tunnistitkin, että se on 'Souvenir de Philemon Cochet', ns. filemoninruusu. Se on helpoimmasta ja terveemmästä päästä ruusuja. Ainoa miinus on, että sateella nuput ja kukat ruskettuvat.



Se kukkii näin komeasti tällä hetkellä, ja on itse asiassa kukkinut koko kesän pientä taukoa lukuunottamatta. Saatuaan lisää kanankakkaa se innostui ilahduttamaan minua uudelleen.

Hongiston taimisto ilmoittaa kukinta-ajaksi heinäkuun alusta elokuun alkuun. Enpä tiedä, meillä pensas on jatkuvakukintainen. Vyöhykkeeksi maintaan II eli tässä olisi kestämisen rajoilla. Taas olen eri mieltä. Filemon on sietänyt hyvin erilaisia talvia, paljon paremmin kuin monet ruusut, joiden kasvuvyöhykkeeksi on ilmoitettu vaikka IV. Taas yksi esimerkki siitä, miten paljon ristiriitaista tietoa ruusuista annetaan.


Kuvia on tulossa paljon, joten koetan pitää kommentointini kurissa.

Monet ruusut ovat lämpimän kesän jälkeen innostuneet kukkimaan uudelleen. Tässä Idänjuhannusruusun herkkyyttä.


'Ritausma' -  korkealla suosikkilistallani!


'David Thompson' innostui kukkimaan toden teolla vasta nyt saatuaan kunnolla vettä niskaansa. Pahimman kuivuuden aikana sen vointi oli huono, kastelusta huolimatta. 'Lac Majeau' - luottokukkija - kärsi myös kovasti kuivasta. Se näytti jopa hetken siltä, että heittää henkensä, mutta on onneksi elpynyt. Kaksi kuivaa kesää peräkkäin on aikamoinen koettelumus kasveille.





'Duchesse de Rohan' kukki myös toistamiseen.





Väheksyin 'Thérèse Bugnet'ia monet vuodet. Oli anopillani liian pimessä paikassa ja kasvoi harottavaoksaiseksi puskaksi eikä juuri kukkinut.



Rosa marginata - kiulukoita kypsymässä. Mitähän niistä tekisi? Mitä suosittelet?


Kerisalokin kukkii toista kertaa.
Caerulean toinen kukinta on ennennäkemätöntä!


Ruskela on avannut muutaman kukan.

Sitten ruusuista lähetyksemme muihin aiheisiin...

Alla video haikeasta hetkestä. Kurkipariskuntamme kävi jättämässä hyvästit.



Yhden aamun aamiaismarjat. Satoa on saatu mukavasti, ja pensasmustikkapensaita haluan lisää. Valitettavasti karhunvatukka kärsi kuivuudesta, vaikka ensin näytti todella lupaavalta.

Ensimmäinen jättitomaatti kypsyi pari viikkoa sitten. Ei taida täyttää mallinsa puolesta normeja?



Etupihan kivirykelmäkin tuli esiin, kun pihlajaa karsittiin.

Iso kiitos ystävällemme Tuomolle, joka auttoi meitä ja oli monena päivänä kaatamassa takapihan vesakkoa. (Osa on edelleen korjaamatta; maasto on niin hankala.) Lisäksi tehtiin pihlajan kaltaisia täsmäiskuja. 'Matti Hesperia' oli niin ränsistynyt, että se vedettiin alas maata myöten.


Ensi keväänä jatketaan puiden kaatoja.


Perhosia on paljon liikkeellä, ja näille lakeuksille on niiden helppo laskeutua.



Kiitos kun jaksoit loppuun asti! Hyvää ja turvallista venetsialaisviikonloppua!