Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Laivalla... vihdoin kuuden kuukauden tauon jälkeen!

 


Kuva on ehkä monien mielestä apea, vai kuinka? Sataa ja on niiin harmaata ja synkkää. Totta, mutta silti kaunista. 

Minun mielenmaisemani ovat olleet tänä kesänä erittäin synkkiä nilkan haavan vuoksi. Koirablogissa olen kertonut vamman alusta ja siitä seuranneesta kivuliaasta tiestä, jonka "rantaa" ei vieläkään ole näkyvissä. Tosin itse olen nyt sitä mieltä, että haava on alkanut parantua. Tuntemukset ovat muuttuneet, kivut helpottaneet ja liikkuvuus on parantunut. Silti, pitkä tie on edessä. Tänään suostuin siihen, että minulle laitetaan lähete Satasairaalan haavapolille. Olen toivottoman lääkäri - ja lääkekammoinen, eikä tämä reissu ole tilannetta yhtään helpottanut, päinvastoin. Viimeiseen asti ole mielessäni pullikoinut lähetettä vastaan, mutta lopulta oli pakko ajatella jo paikallisen terveyskeskuksen henkilökunnan mielenrauhaa. 

 

Kauniit harmaan sävyt;  aina ei tarvita auringonpaistetta kauneuteen, eihän?


Meidän pitä heinäkuun puolessa välissä seilata Turusta Tallinnaan, upealla uudella reitillä, jippii. Vaan ei onnistunut jalkani vuoksi. Reissua siirrettiin elokuun alkupuolelle, mutta en edelleenkään olisi pystynyt pitkiä matkoja kävelemään. Kaiken lisäksi sain jonkun kuumetaudin, joka testin mukaan ei ollut korona. Silti, matka siirtyi jälleen... tämän viikon loppuun, ja sen Tallink peruutti.

Lohdutuspalkinnoksi varasin tutun ja turvallisen matkan Turusta Tukholmaan. 

Pahoittelen, että kovin huonolle lukemiselle ovat toisten bloggaajien postaukset jääneet. En ole koskaan kokenut näin kovaa kipua (eivätkä lääkäritkään ole tuntuneet ymmärtävän millaisista tuskista on ollut kysymys), ja se oli todella invalidisoivaa. Kipu oli koko elämän keskiössä. 

Omatkin postaukset ovat jääneet tekemättä, samoin pihatyöt ja uusi kirjani etenee hitaammin kuin mikään mihin voisin sitä verrata. 

Suurenmoiset kiitokset miehelleni, joka on auttanut minua: hän on ajanut ja trimmannut luonnontilaisia alueita. Pihan yleisilme ei ole päässyt rupsahtamaan.

Koronan saa helpommin Prismasta kuin laivalta. Väkeä oli vähän, ja kaikki pysyttelivät etäällä. Me kuljimme ihmisten ilmoilla visiirit päässä.

 




Riittääkö turvaväli😉?

Pakenimme perimmäiseen nurkkaan, siksi tällainen kuva. 

Laivan toimintoja on jouduttu tietenkin supistamaan. Grill Housen runsas ja kiireetön shamppanja-aamiainen oli tällä hetkellä vain muisto. Baareista toimi ainoastaan Starlight Palacen alakerran anniskelupiste.

Henkilökunta teki parhaansa, vaikka ymmärrän, että huoli työpaikasta painaa joka hetki. 

 

Ainoa paikka, joka tuntui lähes tavalliselta oli Tax Free - myymälä.  Siellä oli hyviä tarjouksia, ja jopa tällainen houkutus: shamppanjapullo kuin huulipuna! Juuri minulle kosmetiikkafriikille tehty. 

Huokaus, ostamatta jäi, mutta ehkä ensi kerralla.


 

 Laittelen alle kuvia, jotka puhuttivat minua paluumatkalla. Viimeisteltyjä taloja ja miljöitä. 

 


 

 





 


 

Suomessa kirkastui. 




Vaaleanpunaiset pilvet seurasivat meitä kotimatkallamme. 



Kanadanruusuista aion tehdä postauksen. Osa on kukkinut loistokkaasti, osa ei ollenkaan. 


Kiitos Sinulle lukijani kärsivällisyydestäsi, upeaa ja ennen kaikkea tervettä syksyä!

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Ruusuja, ruusuja ja vielä kerran ruusuja




'Blush Damask' kunniansa päivinä... ennen sateita. Pian siitä on jäljellä enää muisto vain... ennen ensi kesää. Jaa-a, sadetta olen saanut, kun sitä toivoin. Taisin olla epämääräinen pyynnössäni? Määrä olisi vissiin pitänyt ilmoittaa. Enkä halua olla taas pessimisti, vaikka sitä olenkin, kun sanon, että joidenkin ensimmäisten ruusujen kukinta meni piloille kuivuuden takia. Vaikka kastelin, ja osaa jopa luonnonvedellä, se ei ole sama kuin taivaalta tuleva kastelu. Loppujen kukinta taas kärsii pahasti näistä ryöpyistä, jotka jatkunevat ainakin ensi viikkoon. Onneksi ehdin ottaa joitain kuvia. Joten nautitaan näistä!



Seuraavassa kuvia Albapenkistä, jossa on kyllä paljon muutakin kuin Albaa😊


Terassilta kuvattuna. Näkyy mm. 'Botzaris', 'Alienor de Aquitane' ja 'Kesäyö'. Taaempana 'Blance Fleur' ja 'Henry Hudson'.



'Chloris' ja 'Amelie', joka on ehdottomasti yksi top kympin ruusuistani. Alla tuttavuus lähempää.








Vieruskaveri 'Chloris' - herkkä kaunotar








Jonkunlainen näkymä ruusukäytävästä. Sen kuvaaminen on hankalaa, tai ehkä vain päässäni, koska aina kuvaan mukaan tulee miesmäisiä koneita. Noh, kummikin siitä välittämättä 'Snow Pavement' kukkii etualalla. Pavement ruusuja passaa suositella. Ne ovat kestäviä ja varmoja kukkijoita.  


'Lumo' taustalla, ja siitä tarkempi kuva. 







'Snow Pavement', Blush Damask' ja ylimpänä 'Minette', joka on minulle tullut setäni vaimon, Ritvan, kautta Mikkelistä. 


'Nuit's de Young' näkyy myös isossa kuvassa oikealla. 


Sitten siirrymme tienvieruspenkkiin. Siellä kukkii moni muukin ruusu, mutta nämä olen ehtinyt kuvaamaan. 


'Sassa Natalia' ja 'Sävel' aloittelevat. Toivottavasti jaksavat myös jaksaa sateiden ja ensi viikon koleuden jälkeen. Olen antanut jatkuvakukintaisille reilun annoksen kanankakkaa muutama päivä sitten. 





'Ritausma' - ruusupenkki numero ykkösessä. 

Nyt syventymiseen ei ole aikaa, mutta kuvia pitää (pitäisi) ottaa ja kertoa ruusuista lisää. Alkuperästä, kestävyydestä ja omista kokemuksista. Talvella kun on tylsää. Tai miten sen ottaa, mutta näin olen monien ymmärtänyt lepokauden kokevan.


'Lac Majeau' asukkeineen




Sormustinkukan mutaatio, josta myös uusin Viherpiha kertoo. 





Otaksuisin olevan 'Sarah Bernhardt' - tämä myös mummuni perintöä. Tässä vielä täydessä tikissä, mutta sade on piiskannut pionin entiseksi. 


Tältä näytti eilen illalla. Povasi tulevaa päivää. 


Komea on taivas, eikö?

Kiitos vierailustasi💟

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Kesälukemista puutarhassa puurtajille



Päätin, että tänä kesänä luen. Kun syksy saapuu (anteeksi, tiedän ettei siitä saa puhua tässä vaiheessa kesää), keskityn jälleen kirjoittamiseen. Silloin toisten teokset jäävät hyllyyn odottamaan otollisempaa aikaa. Seuraavan kerran ehkä vasta lomalla?

Kesään kuuluu kevyt mutta taitavasti kirjoitettu romaani. Viihdekirja. Oikein tein valitessani kirjakerhosta EPPU NUOTION Ellen Lähde - sarjan. Siitä on ilmestynyt Myrkkykeiso, Anopinhammas ja kuvassa oleva Elämänlanka. Olen lukenut kaksi ensimmäistä, ja ne ovat ysin kirjoja sarjassaan.

Mitä enemmän itse kirjoittaa, sen enemmään kiinnittää huomiota kieleen. Sen pitää olla jouhevaa, tuoretta ja kieliopillisesti oikein. En kestä, jos samoja ilmaisuja käytetään tuon tuosta. Monien uusien kirjailijoiden kirjat ovat saaneet minulta heittotuomion. Se tarkoittaa sitä, että kirja lentää kirjaimellisesti päin seinää. Vaikka juoni olisi kelvollinen, kieliasu on surkeaa. Käytetään turhia sivulauseita jatkuvasti. Esim. "Avasin majatalon oven ja näin, että..." Miksi ei voi suoraa alkaa kertoa, mitä näkee? Toki lukija silloin ymmärtää, että henkilö on mennyt sisälle Kirjoista olisi jopa voinut ruksia kokonaisia kappaleita!

Itsekin näihin virheisiin tulee välillä sorruttua, mutta toivottavasti aina vain vähemmän.

Eppu Nuotio saa miinuksen siitä, että alkanut käyttää nykyään vallalla olevaa virhettä, joka lienee luikerrellut suomeen englannista. Nimittäin lauseenvastikkeen pilkuttaminen. Noh, onneksi sitä ei ole montaa kertaa. Muuten kieli on eloisaa, jopa pirskahtelevaa, ja muutamalla kuvailevalla sanalla Nuotio piirtää lukijan eteen henkilön tunnetilan, maiseman tai säätilan.

Päähenkilö Ellen Lähde on pirteä lähes kuusikymppinen rouva. Hän tekee ruokaa, leipoo, puuhaa martoissa, tutustuu sujuvasti uusiin ihmisiin, rakastaa ja ratkoo mysteereitä. Ellenillä on suuri sydän ja vikkelä ajatuksenkulku.

Ellenin kotikaupunki on Turku, ja sekin on raikasta, ettei aina olla pääkaupunkiseudulla.

Siitäkin pidän, että Ellenin lähipiiri seuraa mukana uuteen seikkailuun. Kuten Samuel, joka on ensimmäisessä kirjassa eksyksissä oleva naapurin miehenalku, mutta josta tulee Ellenin nörtti, tutkimusapulainen ja melkein kuin oma poika. Tai ehkä paremminkin pojanpoika. Sivuhenkilöiden elämänkulkua, rakkaussotkuja, asuntokauppoja ym. seurataan sopivassa määrin.

Ellen on myös puutarhaharrastaja ja innokas matkailija. Nämä harrastukset on vielä helppo yhdistääkin.

Kuinka on? Kiinnostuitko?


torstai 18. kesäkuuta 2020

Ruusujen kukinta on alkanut!


Talon eteläpäädyn penkki aloittaa kukinnan, ja tämä on vasta alkusoittoa! Tuoksu on huumaava. Nyt on aika myös nauttia aherruksen lomassa.



'Juhannusmorsian '


'Wasagaming'


Läheltä

'Kerisalo' on penkin toisessa päässä.














'Paimio'


Kukka on joinain vuosina punertavampi.
'Therese Bugnet' availee ensimmäisiä kukkiaan.


'Souvenier de Philemon Cochet' - ollut takuuvarma ruusu, mutta nyt joku (kuivuus?) näivettää varsia.

Olen saanut tämän Juhannusmorsiamen Leena-ystävältäni, ja kukka on hiukan eri värinen kuin pihamme toisella yksilöllä. Tämän vaaleanpunainen on aavistuksen kirkkaampi. Vai?



On ruusujen joukossa sentään jotain muutakin.





Keltakurjenmiekka on levinnyt mukavasti muuten ongelmallisen lammen rannalla. Edelleenkin musta muovi on liikaa näkyvissä. Huokaus. 




Tämä pioni on pihamme arvokkaimpia kasveja. Mummun perintöä. 


Kiitos vierailustasi!















maanantai 8. kesäkuuta 2020

Tuokiokuvia omasta pihasta ja Vakka-Taimesta


Muodikas karhunlaukka lähti matkaan Vakka-Taimesta, vaikka vasta kotona huomasin, että Viherpiha kirjoitti lähes ensimmäisellä sivullaan trendikasvista. Hassua, "ainahan" tämä on ollut olemassa, mutta yhtäkkiä sen arvo huomataan.

Kuvia on paljon, tekstiä mahdollisimman vähän. Hiukan kuitenkin on pakko selostaa. Ystävättäreni laittoi viestin, että hän haluaisi ruusuja pihalleen ja mistä niitä mahtaisi saada. Mistäpä muualta kuin Vakka-Taimesta. Hänen anoppinsa lähti myös mukaan, turvallisesti ihmisten ilmoille pitkän karanteenin jälkeen.

Ruusut eivät vielä kuki, joten niitä en kuvannut, vaan summittaisesti silmiäni hiveleviä kaunottaria. Vakka-Taimessa on osittain puolivarjoista tai varjoista, ja kasvit tietysti sen mukaisia. 









Puutarhalla oli aika vilske. Sehän on tosissaan harrastajien suosima paikka, ja koronakevät oli kuulemma saanut "kaikki" ihmiset lähtemään liikkeelle. Ilmankos ruusutarjonta oli vähäistä. Aikaisemmat asiakkaat olivat ehtineet verottaa tarjontaa. Milloinkahan olen tullut Vakka-Taimesta kotiin kahden ruuusun kanssa!!! Onneksi ystävättäreni sai ostoksensa tehtyä, ja ehkä ajelemme Hongistolle asti?



Tulotien varteen on tehty uusia pionipenkkejä. Niihin olisi kiinnostava tutustua paremmin, koska maaperä näytti hirmuisen kuivalta ja kasvit olivat täydessä paisteessa.



Sitten meidän pihallemme. Tässä muutamia otoksia kesäkukkaistutuksista. Aah, nehän ovat minun herkkujani! Ja kaikki taimet olen ostanut taimistoilta, suurimmaksi osaksi paikallisilta: Annen Kukkatarhalta ja Alhon puutarhalta, jonka nimi tosin on nykyään Eurajoen puutarha, mutta luulenpa vanhan nimen pysyvän paikallisten muistissa edelleen.















Pienimuotoisesti yrittiä ja kukkaa


Akyleiat lisääntyvät vuosi vuodelta, ja hyvä niin.

Atsaleoita haluaisin lisää, ja muutama päivä sitten keksin, minne. Ainoita hiukan varjoisampia paikkoja tällä mäellä. Tiedä häntä, meillä ei pihalla tapahdu mitää äkkiä silloin, kun projekti on niin suuri, että tarvitsen miestä ja kaivinkonetta avukseni.


Tässä kuvassa erilaiset lehden muodot ovat minusta kiinnostavia.
Nilalta - Lappalainen etelässä - bloggaajalta saamani pikkusydämet ovat hyvässä kasvussa.
 Ja sentään yksi ruusukuva loppuun. Tsadaa! Vuoden ensimmäinen kukkija, jälleen ja taas kerran: Glory of Edzell.




Kiitos vierailustasi 🌺🌷🌷🌸🌸🌹🌹