Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Syksy saapui Ritavuorelle


Elämmekö tosiaan vasta elokuun viimeistä kolmannesta? Ilma tuoksuu niin vahvasti syksylle, ja yöt ovat kylmän kosteita.  Ruusut menettivät loistonsa yks ´kaks´ sateiden hakattua loppukesän kukkijat ruskeiksi ja alakuloisiksi. Kesäkukat ovat samoin kärsineet, oksat katkeilevat ja kukinta hiipuu. Kasvihuonekin on aneeminen, mitä olen todella ihmetellyt. Esim. kesäkurpitsaa ei ole tullut muiden vuosien tapaan, ja nyt kasvu tuntuu tyrehtyvän kokonaan, ja samalla lailla, Biolanin kasvusäkeissä, olen sitä viljellyt vuosikaudet.

Kevät oli äärettömän kylmä, sitä ollaan toisteltu riittämiin, ja täällä oli sen jälkeen lisäksi erittäin kuivaa, mikä tietenkin haittaisi kasveja vielä lisää. Lämpöä ei ole ollut missään vaiheessa tarpeeksi, ja kun sadetta vihdoin tuli, satoi liian myöhään ja liian paljon.

Manaamani kandalaiset ruusut kukkivat vielä tai oikeastaan vasta, ne muutamat, jotka minulla ovat hengissä. Pitää tehdä niistä oma juttunsa... Sinänsä kyllä, jos saisi ne onnistumaan, niillä saisi syksypuolen pihan ilmettä kohennettua aika lailla.

Viinimarjoja on tullut reippaasti, kuivuudesta huolimatta, ja karhunvatukka alkaa kypsyä. Raakileita on runsaasti! Sekin on ollut sattuneesta syystä huonolla hoidolla: nokkoset puskevat kasvuston läpi😔.

Syysväriä ruukkuun, jonka kesäkukat pennut tuhosivat täysin😆


Kuten todettua, pihlaja on aina kaunis!

Niukkuuden aikana jopa krassi ilahduttaa.





Sateensuojassa olleet purkit ovat sentään vielä jommoisessa kunnossa. Varsinkin keijunmekko on todella viehättävä loppukesän kukkija!


Tältä näyttävät parhaimmat ruusut. Muutamia kukkia vielä pusketaan. Hyvä Sävel ja Sassa Natalia!

Rhodomaa on vehreä, ja atsaleat ovat kasvaneet hurjasti korkeutta.

Acer Mand - vaahtera on ottanut jo syksyn vastaan.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Miltä tänään näyttää?


Ohhoh, onpas pihablogi jäänyt Rekkujen ja niiden oikeiden pikku rekkujen jalkoihin. Ei ihme, vähäinen energiani, jota muutaman tunnin yöunet ovat antaneet, on ollut suunnattava muualle. Talvea varten olen ottanyt kyllä paljon kuvia, eli moniin juttuihin palaamme sitten, kun viima vinkuu ja pakkanen paukkuu.
Pihan hoitokin on vähän niin ja näin, mutta onneksi muillakin ruusutarhoilla on periaatteena, ettei joka rikkaruohoa nypitä. 


Yleiskuva ruusupenkistä, jota kutsun Albamaaksi. Vallikiven yli kurottelevat Chloris ja Amelie.

Vasemmalla 'Rosa Mundi'. Gallicat ovat niin paljon pienempiä kuin albat, että onnistunutta yleiskuvaa ei oikein saa.


Tummakukkainen ruusu on 'Charles de Mills'.


Samaa penkkiä eri suunnasta. 

Näin gallicat ovat parhaimmillaan. 'Hippolyte'.

Tämä on ihana! 'Duchesse de Angoulême'. Älkää kysykö minulta miten lausutaan!

Herttuattaria piisaa: 'Duchesse de Montebello'.



Ruusuangervo on tainnut tupsahtaa tähän itsekseen.

Pohjolan kuningatar, otaksun.
Tätä kellokukkaakaan en tunnusta istuttaneeni... lieneekö tullut karpaattienkellon mukana, jota tähän olen kyllä laittanut.

Oreganon, joka pilkottaa lilana päivänkakkaran ja kurjenpolven joukossa, olen alun perin istuttanut, kas kummaa, aivan eri kohtaan houkuttelmaan perhosia. Se leviää aika harmittavasti, ja revin sitä sumeilematta pois. Tässä se on hakenut paikkansa ihan onnistuneesti. Väriyhdistelmä on sointuva.

Ritarinkannus ja palavarakkaus ovat kaunis yhdistelmä. Tosin tässä kohtaa penkkiä on käynyt niin, että joudun ryhtymään "murhatöihin". Edellä mainitut ovat levinneet liikaa, samoin rohtosuopayrtti, ja ne ovat vallanneet reunuskasviksi istuteltua pikkusydämeltä elintilaa. Tai sitten siirrän pikkusydämen muualle. Keväällä tilanne näytti olevan aivan puutarhurin hallinnassa. Ja jostain syystä varjoliljakaan ei ole kukkinut niin näyttävästi kuin monina vuosina. Kuivuusko vaivaa? Sadetta kaivattaisiin kipeästi! Koko kevät ja kesä ovat olleet länsirannikolla vähäsateisia.


Palavarakkaus on istutettu tähän kohtaan, mutta eihän se sijoillaan pysy.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lac Majeau - ruusun ylistys jatkuu


Uusi yritys... aloitin jo eilen tämän päivityksen tekoa, mutta siitä tuli torso ja poistin sen.

Tajusin, että pitäähän minun jotain tietoa antaa ruususta, jota niin lapsekkaasti hehkutan!

Lac Majeau on Georges Bugnet´n jalostama (1960), ja ruusun vanhemmat ovat luultavasti 'Martha Bugnet' x 'Berry Bugnet'. Bugnet oli ammatiltaan kirjailija ja alun perin kotoisin Ranskasta, josta hän muutti Kanadaan, Lac Majeau - järven lähelle. Hän alkoi jalostaa kylmään ilmastoon sopivia ruusuja, ja monet hän nimesi tyttäriensä mukaan.
Tämä on omaa päätelmääni, mutta mahtoiko Bugnet kaivata kotimaataan? Oliko hän harrastanut ruusuja jo siellä? Ranskassa oli silloin erinomaiset olosuhteet kasvattaa ruusua kuin ruusua. Nykyään voi olla jo liian tukalan kuumaa.

Kirjallisuus kehuu ruusua helppohoitoiseksi, eikä se ole nuuka maaperän suhteen ja kestää jopa varjossa. Minulla se on kyllä aivan täydessä auringossa. Suomessa sen pitäisi kestää V - vyöhykkeelle asti. Mikä parasta, se kukkii todellakin koko kesän!Pensas on jämäkkäoksainen ja kasvaa v-malliseksi.






Etteivät muut ruusut ota nokkiinsa, niin kehutaan Amelietakin. Herttainen alba, mutta valitettavasti arempi kuin Lac Majeau.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Komea James Mason - ruusu


Kukka haalistuu aniliinpunaiseksi, ja kuten näkyy, vierekkäin on eri sävyisiä kukkia. Viehättävää!

Kukka voi olla toistakymmentä senttiä leveä.

Jaloruusun muotoa?
Olen istuttanut James Masonin noin kahdeksan vuotta sitten, eikä tästä uudesta (Beales, Britannia, 1982) löytynyt oikein tietoa. Istutin sen liian ahtaaseen paikkaan, ja Souvenir de Philemon Cochet on joutunut sen syleilyyn. Philemon piti siirtää tänä keväänä kauemmas, mutta niin vain sekin homma jäi tekemättä / tuupattiin seuraavan vuoden työlistalle. Ohhoh...


Pensas kasvaa noin puolitoista metriseksi, ja minulla se on levittäytynyt usemman neliön alalle. Edellinen talvi verotti Jamesia aika lailla, ja kukinta jäi silläkin kokonaan välistä. Vaan sitä suurempi on näinä päivinä ollut jälleennäkemisen riemu!

Ruusu on nimetty näyttelijä James Masonin, joka harrasti ruusuja, mukaan. Tämä ehti vähän ennen kuolemaansa 1984 nähdä ruusun kukkivan.
Minun piti itse asiassa googlata näyttelijä. En millään saanut kasvoja mieleeni, vaan aivan tuttu mieshän sieltä tuli. Tuttu ainakin minun ikäisilleni ja vanhemmille ihmisille. Hän on näytellyt kymmenissä elokuvissa, usein pahiksen roolissa, mutta tässä muutama esimerkki: Vaarallinen romanssi, Rautaristi, Rommel - erämään kettu ja Ivanhoe.

Ei mikään pikku puska.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pihan tilannekatsaus


Ruusut ovat todella juuri kohta parhaimmillaan! Nyt pitää osata myös itse nauttia näkymistä eikä vain ahertaa takapuoli pystyssä, trimmata, haravoida jne.

Taka-alalla Alienor de Aquitane ja Kesäyö. 






Lähempää kuvaa Kesäyöstä.



Botzaris ja Omar Khayyám' paleltuivat edellisenä talvena pahoin. Ne samoin kuin esim. Amelie, Blancefleur ja Chloris eivät kukkineet viime kesänä ollenkaan.  Kaikki ovat todella kauniita ruusuja ja kuuluvat lukemattoman pitkälle suosikkilistalleni. Ensi talven mittaan pitää kertoilla eri ruusuista enemmän. Kesän kiireiden keskellä päivitykset pakkaavat olemaan hiukan "hengästyneitä".
Rugosa Henry Hudson - uskollinen koko kesän kukkija. Takana Alienor de Aquitane.


Takapihan yleisnäkymiä.
Tämmöinen köynnöskasvi on ilmaantunut Suviruusun juurelle. Olen taas kerran ihmeissäni, mikä se mahtaa olla. Kivan näköinen kiipustelija on kumminkin!

Blush Damask - jo on ruusu täynnä kukkaa.


Mummulaista pionia kehtaan esitellä aina uudelleen.


Eli yhteenvetona... ei tiedä, mitä katsoisi ja mitä kuvaisi. Nyt nostetaan "palkkaa" siitä aherruksesta, jota pihalla olen tehnyt vuosien varrella. Kasvit kiittävät tuottamalla kauneutensa kautta mielihyvää.