Tilaa uusi blogiteksti sähköpostiisi

maanantai 16. lokakuuta 2017

Maukas gluteeniton siemennäkkileipä & pihan syyskuulumisia

Punainen kaneli on tuottanut kelpo sadon, ja tässä yksi vadillinen siitä todisteena. Se on lempiomenalajikkeeni, sopivan hapokas ja kiinteä. Mummulassani oli useampi kanelipuu, ja haukkaamalla punaista poskea mieleni palaa aina lapsuuden syyspäiviin ja näen itseni keräämässä omenoita papan kanssa.

Pihatyöni ovat olleet lähinnä haravoimista. Miten tuulet ovat olleet niin "huonoja", että haavan lehdet ovat pääosin tipahtaneet omalle puolelle😀? Jonain vuosina olen säästynyt lähes kokonaan niiden siivoamiselta, koska lehdet ovat sinkoilleet metsään. Sen puoleen, kaksi isoa haapaa ovat saaneet lähtökäskyn, tosin se jäi tehottomaksi. Yhtenä kevättalvena koetin hakata niiden kuorta pois, mutta aseenani oli tylsä vesuri ja voimani liian vähäiset. Mieheni olisi kaatanut puut jo moneen kertaan, mutta en ole suostunut ennen kuin ne saadaan kuivumaan. Ehkä ensi keväänä moottorisaha pärähtää käymään sopivasti ja veistää haapaparkojen runkoja?

Eilen otin viimeisiä tomaatteja ja kesäkurpitsoja kasvihuoneesta. Tältä erää se hauskuus on ohi. Kiitos sadosta ja tuottamastasi mielihyvästä, kasvihuone!

Talvi tekee oikeasti täälläkin tuloaan. Loppuviikolla on luvattu yöpakkasia. Ihmeellistä syksyä ollaan eletty erikoisen kevään ja kesän jatkeeksi, koska meillä ei ennen ole halla vieraillut.

Oletko jo kokeillut helppoa GLUTEENITONTA SIEMENNÄKKILEIPÄÄ?  Ohjeita on varmasti monenlaisia, mutta se, mitä minä olen tuunaten käyttänyt, on ollut alunperin Yhteishyvässä.




2 dl gluteenittomia jauhoja tai tattarijauhoja, myös riisijauho käy
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
1 tl suolaa
2,5 dl kuumaa vettä
3 rkl rypsiöljyä (olen käyttänyt oliiviöljyä)
1 - 2 rkl silputtua rosmariinia pinnalle

Kuivat aineet sekoitetaan. Lisätään vesi ja öljy. Sekoitetaan, ja löysä taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Ohjeessa kehotetaan levittämään leivinpaperi taikinan päälle ja painelemaan tasaiseksi, mutta minä en saanut tätä onnistumaan. Taikina jäi kiinni painelupaperiin. Olen tasoittanut taikinan isolla kauhalla.

Kypsennetään 150-asteisessa uunissa 50 -  60  minuuttia. Annetaan jäähtyä ennen paloittelua ja pakkaamista tiiviiseen rasiaan.

On todella maukasta ja terveellistä! Siementen määrää voi vaihdella sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään ja tuunata ohjetta erilaisilla yrteillä. Eilen silppusin joukkoon valkosipulia, ja hyvää tuli. Nami nami. Ruohosipuli antaisi varmasti myös erinomaisen säväyksen ja toisi väriä "tylsän" näköiseen näkkäriin. Tai aurinkokuivattu tomaatti? Kesäkurpitsaraaste? Porkkanaraaste?
Ohjeessa mainittua rosmariinia en ole kokeillut, koska se ei kuulu suosikkeihini, mutta ehkä se yllättäisi iloisesti?





maanantai 18. syyskuuta 2017

Upein sateenkaari?



Naapurikylässä oli eilen näin valtava sateenkaari. Pysäytimme auton, ja koetin kuvata sitä. Minä en ole ennen nähnyt näin huikean kokoista ja selkeän väristä kaarta. Olisikohan molemmistä päistä löytynyt aarre?





Toinen vaatimattomampi yläpuolella.

Hiukan lisää väriä.


Näkyi vielä meidän pihaltammekin.

torstai 14. syyskuuta 2017

Tomaatti-kesäkurpitsa -säilöke / kastike




Intouduin toisten blogeista ja tein inventaarion kasvihuoneeseen. Tomaattia oli kypsänä aika lailla, niin paljon ettei niitä jaksaisi syödä. Jonkun lehden taakse oli piiloutunut yli-iso vihreä kesäkurpitsakin. Mitä saisin näistä eväistä aikaiseksi? Luin yhtä ruokaohjekirjaa, ei tärpännyt, enkä netistäkään löytänyt sopivaa säilöntäohjetta. Joten päätin säveltää, kuten olen todennut usein tekeväni.

Kesäkurpitsan ja tomaatin lisäksi heittelin kattilaan keltasipulia ja reippasti valkosipulia, omalta maalta. Tilkka vettä pohjalle, ja kansi päälle. Pienimmät tomaatit jätin kokonaisiksi ja myös pienet sipulit, mutta niitä olisi kannattanut hiukan pienentää.


Kolmen litran kattila tuli täyteen. Aah, mikä ihana vitamiini - ja antioksidanttiryöpytys.

Minulla ei ole hienoja vimpaimia, mutta tällä mallia mummu saisin keitoksen soseutettua.

Lisäsin kattilaan vielä ennen soseutusta nipun persiljaa ja timjamia sekä tietysti suolaa ja sokeria. Siinä se, ei ollut vaivalloista eikä mennyt kauan aikaa.

´Terveellisen väristä.

Tuli muuten hyvää😜😜! Piti heti keittää tämän kaveriksi pastaa. Käy siis ihan sellaisenaan, tai kastikkeen tai keiton pohjana. Minä pistin noin kolme desiä yhteen pakastusrasiaan, ja niitä tuli tästä satsista kuusi.

Miksi en ole ennen tämmöistä keksinyt tehdä😆😆😋?


Maisema muuttuu


Olen ottanut tämän kuvasikermän terassilta, en sen ihmeellisemmästä paikasta😉, parin päivän aikana. Ihmeellisen monennäköistä maisemaa on ollut. Ei välttämättä uskoisi, että kaikki kuvat ovat samasta kohteesta.









maanantai 11. syyskuuta 2017

Komea ukontulikukka


Tämä yksilö on päättänyt kukkia vasta nyt. Toiset ovat aikaa sitten siementäneet ja lakastuneet.

Ukontulikukka on Suomessa luonnonvarainen, vaikka en muista itse koskaan nähneeni sitä muualla kuin pihoilla. Sitä on käytetty rohdoskasvina: yskään, peräpukamiin ja haavoihin. Lankoja on värjätty kukilla, ja siemenillä on huumattu kalastettavia kaloja. Kuumaan tervaan tai pikeen kastettuja latvuksia on käytetty soihtuina, mistä käyttötarkoituksesta kasvi lienee saanut nimensä.

Meidän pihallemme kasvi on tullut seuralaisena, vahingossa ja mukavana yllätyksenä. Ensimmäinen yksilö taisi tupsahtaa rusopäivänliljojen joukkoon, jotka taas olin tuonut sedältäni ja hänen vaimoltaan. Olivatko he ottaneet kasvin tai siemeniä mukaan aikaisemmasta asuinpaikastaan? Siellä nimittäin näitä oli. Setäni kertoi, että joku taho, sitä en enää jaksa muistaa, teki kyselyä, missä tulikukkia kasvaa. Sillä haluttiin kartoittaa mahdollisia vanhoja asuinpaikkoja. Tummatulikukasta perennakirjanikin tietää,e ttä se on muinaistulokas. Ja kai, tämä on omaa päätelmääni, ukontulikukankin esiintyminen pihapiirissä kertoo, että ihminen on sen sinne siirtänyt. Viittaan kasvin käyttötarkoituksiin.

Kasvi on iso, sille voi kertyä korkeutta 1,5 metriä. Ehkä se siksi ei ole kovin suosittu? Näin kirjani väittää.
Se on kaksivuotinen ja viihtyy parhaiten kuivilla kedoilla. Minun kokemukseni mukaan se hakeutuu itse sinne, missä tykkää kasvaa, toisen kaksivuotisen, sormustinkukan tapaan.

Lisäilen tähän tekstiä noiden kommenttien pohjalta. Minulla on tosiaan jäänyt puoleentoista metriin. Ruusujen joukossa kun kasvavat, kuten Leilalla, niin ehkä maassa ei ole tarpeeksi typpeä jymykasvuun? Kuvaamani yksilö on todella hiekkaisessa maassa, mutta on silti mahdottoman jykevä. Katsotaan miten korkeaksi se tulee. Otan sitten lisää kuvia😉

Mitenkään haittaavasti ei ole levinnyt, että rohkeasti vaan, Nila! Ja ruusukkeita voi siirrellä, kun tupsahtavat kulkureiteille tai muihin sopimattomiin paikkoihin. 


Puolikas kuu möllötti tämän näköisenä puoli viiden maissa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Karhunvatukka kypsyy + videoita kukinnasta


Ensin pari syyskuvaa, syksyn värit tiivistyvät ja syvenät...

Pikkuinen Acer Mand - vaahtera punastuu lisää.

Rosa Marginata - ruusun komeat kiulukat. Pitäisi jotenkin hyödyntää niitä😋


Pensas on levittäytynyt liian laajalle. Se yrittää tunkeuta ruusujenkin reviirille, ja revin oksia juurineen pois. Alun alkaem istutin alueelle kaksi tainta, mutta rusakot kiusasivat niitä ensimmäisenä talvena. Jostain luin, en tiedä pitääkö paikkansa, että se saa karhunvatukan röyhähtämään. Vaikka eikö kasvi luonnonvaraisenakin muodosta tiheitä pusikkoja?

Sinänsä leviäminen ei haittaa, koska marja on maukas ja helppo poimittava kokonsa vuoksi. Kunhan pystyy välttämään piikit! Eikä kyllä pystykään. Käsivarret ovat naarmuilla, ja tukka jää kiinni oksiin. Paras olisi, kun tätä saisi kasvatettua rivissä, mutta se idea meni meillä pieleen.

Vielä on satoa tiedossa.


Alla pari videota kukinnasta ja pölyttäjien hurinasta. Ihanan kesäistä, eikö? Vielä kun saisi tuoksun mukaan! Ehkä seuraava kännykkäsukupolvi on niin etevä?
Niin pihan olemus muuttuu viikoissa ja viikoittain. Videot on kuvattu juhannuksen jälkeen, kesäkuun lopulla.


video


video



Upea pensas ja pihan kaunistus kukkiessaan.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Koeryhmään kuuluvien kanadalaisten ruusujen kuulumisia


Vihdoin saan tämän jutun aikaiseksi!

JOHN CABOT

John Cabot oli ainoa hengissä oleva kandalainen ennen koetta. Kaksi Frontenacia olivat porskuttaneet vuosikaudet, mutta viime talvi koetteli niitä, jostain syystä. Ensimmäistä kertaa muuten peitin ne! Ottivatko siitä nokkiinsa?
Tilanne ei kokeen myötä ihmeellisesti ole kohentunut, ruusuja ei määrällisesti eikä ainakaan "näöllisesti" ole tullut lisää, mutta olen saanut kokemusta ja aion istuttaa ensi keväänä lisää kandalaisia. Tosin hiekkapenkkiin,  kuten näin Hongiston Taimistolla Saarimaan tehneen. Edelleen olen sitä mieltä, että mitä paksumpi sorakerros ruusuilla on, sitä paremmin ne ovat meillä kasvaneet ja talvehtineet.



NICOLAS
Ruusu on vajaat 40 cm korkea tällä hetkellä, aika ränsistyneen näköinen eikä kuki enää. Mutta jotain lupaavaa tässä ruusussa on ollut, ja ehkä istutan ensi keväänä pari lisää.



LUCY IRENE

Aika vaatimattoman oloinen ruusu, mutta kestävyyttä kehutaan. Sai kevyen turpeen juurelleen pakkasten alettua (tai lämpötila sahasi edes takaisin), ja se tuntui toimivan. Mutta ensi talvi on taas uudenlaisensa koettelemus. Mikään ei ole varmaa täällä rannikolla.


WILLIAM BAFFIN



Olen kertonut aikaisemmin, että istutin Williamin samaan aikaan Jonihn kanssa. William kesti monet talvet moitteetta, mutta yks kaks se hävisi. Eikä ollut mikään ihmeellinen talvi. Ehkä turvesuojaus olisi auttanut, ehkä ei. Kyseessä voi jopa olla tietyn yksilön kestävyys tai kestämättömyys. MUTTA nyt uusi yritys: William kukkii edelleen ja on elinvoimainen. Herra on kohopenkissä, ja ehkä se on tyydyttävämpi. Aika näyttää taasen.



ADELAIDE HOODLESS
Ruusu on hengissä, mutta on kukkinut kovin huonosti. Annan sille aikaa ja lannoitan hyvin keväällä. Maapohjassa ei pitäisi olla vikaa, koska ennen kuin istutin Adelaiden, parantelin vielä maata, ja samassa penkissä Gallicat tykkäävät asustaa.
Lisäyksenä Titan kommentin perusteella: kukka on meilläkin todella pieni, surkea, mutta näyttää kuvassa  isommalta. Ehkä voimaantuu ensi kesäksi?


FELIX LECLERC


Tämänkin ruusun kasvua on odotettava muutaman vuoden, ennen kuin osaan antaa mitään lausuntoa. Hengissä riittää tällä erää. Korkeutta on 30 cm, ja pikkuinen ruusu on kukkinut pontevasti loppukesän ajan. Eli ehdottomasti paremmin kuin alla mainittavat.






















Ensimmäisenä koetalvena kuolivat Alexander MacKenzie, Emily Carr, Hope for Humanity ja  Da Montarville. Olivat mädäntyneet, siis varsi oli poikki, vaikka kuinka olin peittänyt. Hmmm... ettei peittäminen olisi edesauttanut kuolemaa? Kun otetaan huomioon alueen sääolot. Pakkasta, sadetta, räntää, taas hiukan pakkasta, sadetta jne.