keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Kristiina Vehnätukka - ilmestyy tammikuussa

 Vielä pitää vähän odotella.

 

 

 

Kansi ei ole kymppi, mutta näillä mennään, niin kuin yksi ihminen tapasi tokaista. Uskon silti, että se herättää kiinnostuksen dramaattisuudellaan ja saa lukijan katsomaan takakantta. Vai mitä mieltä sinä olet?

Juuselan talon historiassa harpataan taaksepäin, 1300 - ja 1400 -lukujen taitteeseen. Jose-isäntä on taitava kauppias ja viipyy matkoillaan. Hänen kaunis vaimonsa, Kristiinan äitipuoli, Margaretha huseeraa tällöin talossa mielensä mukaan. Tytärpuoltaan hän ei pysty hallitsemaan, ja siksi Margaretha haluaa päästä tästä kokonaan eroon. Viheliäisen juonen hän onnistuukin keksimään! Vaan kuinka käy, onnistuuko se?

Keskiajasta kirjoittaessa on tasapainoiltava todellisten ihmisten ja romaanihenkilöiden välillä. Kukaan ei jaksaisi lukea ihmisistä, jotka jatkuvasti tähyilevät enteitä, lukevat loitsuja ja torjuvat pahaa silmää. Silti tätä on tuotava esille, sopivassa määrin. Samoin kuin sitä, että vanha ja uusi uskonto ovat yhtä sekamelskaa ihmisten mielissä. Apua pyydetään yhtä lailla Mielikiltä kuin pyhältä Birgitalta. 


Leena Faltulla ja minulla on uudet yhteiset facebook-sivut: Kirjailijaystävykset Eurajoelta. Esittelemme sekä vanhaa että uutta tuotantoa ja kerromme tulevista projekteista. Tervetuloa tutustumaan ja tykkäämään!




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



lauantai 20. marraskuuta 2021

SISÄKIRPPIS VAARAPOLKU 1, EURAJOKI, 21.11.KLO 14 -17


 Huomio leipojat! Eurolla kakku - ja leipävuokia. Silikoninen ruusuvuoka 3 €. 


Tästä pöydästä vaikka lahjaksi alkaen 4 €. 



Hackmannin Hardface 7 €.




Keräileekö joku rukkeja? Tämä on kuulunut karjalaiselle mummulleni.



Tarvetta mankelille?

Tässä vain muutamia maistiaisia. Paljon hyväkuntoista kodin käyttötavaraa yhdellä ja kahdella eurolla. Hiukan Tupperwarea jäljellä. Muutamia laukkuja, kenkiä ja ulkotakkeja.

Lisäksi ANNETAAN - nurkka.

Otathan kassin tai pussin mukaasi ostoksia varten. Käteismaksu. 

GLÖGITARJOILU


Hiotut kristallilasit 2 € / kpl. 

Käynti pääovesta, TERVETULOA!



lauantai 6. marraskuuta 2021

Kuulumisia

Blogini on ollut hipihiljaa, ja siihen on montakin syytä. Yksi on se, että olen vimmalla kirjoittanut ja tarkistanut kirjaa Kristiina Vehnätukka. Vihdoin eilen lähetin sen kustantajalle ja odotan oikovedosta. Jännittävää! Kirja on "vasta" vuoden myöhässä. 



Ikävämpi syy on, että äitini kuoli 16.10. Ennen hänen kuntonsa romahtamista päätimme pistää hänen talonsa myyntiin ja hänellä oli huone odottamassa kotihoidon alaisella palveluosastolla. Sinne asti hän ei ehtinyt. 



Komea nuoripari, eikö? Kuva on otettu erään maatalon pihalla kello viideltä aamulla. Emäntä oli juuri ollut menossa navettaan. 

Talon kiivas tyhjentäminen alkoi heti, kun se oli myynnissä. Äitini ei onneksi elänyt tyylillä: jugurttipurkit pestään ja varastoidaan. Hänen jäljiltään on vain laadukasta ja käyttökelpoista tavaraa. Tietysti puolipitoiset vaatteet lajiteltiin lumppuhin, mutta paremmat mieheni vei kierrätyskeskukseen. Niitä en yksinkertaisesti voinut myydä enkä edes käydä läpi. Onneksi ystävättäreni riensivät avuksi. Yksin en olisi mitenkään selviytynyt. Miehet tyhjensivät autotallin ja alustan. Se oli iso urakka, koska isäni ei ollut suurimpia järjestyksen ihmisiä. 

Taidelasia ja arvokkaampia astioita olen myynyt kirpparilla (Jos asut Raumalla tai lähikunnissa, poikkea Retriikka-kirpputorilla, loossi 164😉), niitä on ostettu suoraan talosta ja eräs kirpparin pitäjä on hakenut tavaraa. Kahden viikon kuluttua 21.11. järjestän kolmen tunnin (klo 14 -17) sisäkirppiksen. Hyvää käyttötavaraa: astioita, kattiloita, keittiövälineita, hiukan Tupperwarea yms. kodin tavaraa alkaen 1 €. 

Talo myytiin kolmessa viikossa, ja tämän kuun lopussa on luovutus. 

Sitten haavaani. Lokakuussa löytyi vihdoin syy, miksi se ei ole parantunut. Ja olisi löytynyt jo vuosi sitten, jos olisin kohdannut kunnolllisen lääkärin enkä töykeää ja ylimielistä ihotautilääkäriä, joka kielsi jalan ultraamisen eli laskimoiden kunnon tutkimisen. Tästä kaikesta ruljanssista voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti, mutta kerron vain pääkohdast. 

Noh, minut suorastaan jouduttiin uhkailemalla ja kiristämällä pakottamaan kirurgian poliklinikalle. En halunnut mennä, koska pelkäsin joutuvani taas samalle lääkärille, ja se olisi ollut aivan turha reissu. Hän ei ole tehtäviensä tasalla. (Otan yhteyttä potilasasiamieheen, mihin myös verisuonikirurgi kehotti.) Joku vastuu on oltava myös Eurajoen lääkäreillä. Miten on mahdollista, että jalkaani on tiiraillut kaikkiaan kuusi lääkäriä, mukana yleislääketieteen erikoislääkäri, eikä kenenkään mieleen ole tullut, että minulla voisi olla laskimovajaatoiminta. 

Niin vaan on, ja paha sellainen. Pintalaskimo oli auki 12 mm! Voitko kuvitella? Se refluksoi suoraan haavaan ja on häirinnyt koko jalan verenkiertoa. Sääriosa vaahdotettiin saman tien ultrauksen jälkeen, ja reilu kaksi viikkoa sitten reiden suoni laaseroitiin. Toimenpide ei ollut niin kauhea kuin pelkäsin, mutta ei mukavammastakaan päästä. 

 


 

 

Kerrankin minulla oli tuuria. Molemmat verisuonikirurgit olivat huippukivoja ja huumorintajuisia. Tunsin, että minusta välitettiin ja minua haluttiin auttaa. Vaahdotuksen jälkeen aloin itkeä, olin niin  helpottunut. 

Kivut ovat olleet välillä todella kovat, mutta yllätys, yllätys, ne jäivät Poriin. Haavaan ei tule enää katetta, ja jalkojen tummentuvat ovat alkaneet vaalentua. 

Monet ovat esittäneet aiheellisen kysymyksen, miksi ihotautilääkäri kielsi ultraamisen? Kolmen sekunnin toimenpide. Jaa-a, minusta kyse oli vallankäytöstä. Hän ei ymmärtänyt muita hoitokeinoja kuin vakkilaitteen ja ihosiirteen. Vakkilaite oli aiheuttaa katastofin! Ihosiirteeseen en onneksi suostunut, vaikka siihen on painostettu aika paljon myös hoitajien taholta. Se ei olisi kiinnittynyt, ja mitä kauheaa siitä olisi mahtanut seurata? En uskalla edes ajatella.

Laseroinnin tehnyt verisuonikirurgi alkoi ihmtellä, miksi en ole aikaisemmin tullut tutkimuksiin. Mutta minähän olin! Vyyhti alkoi purkautua, kun selostin mitä oli tapahtunut. Kirurgi oli todella harmistunut ja palasi asiaan uudelleen ja uudelleen. Olin jo päättänyt tehdä valituksen ihotautilääkäristä, mutta lisää pontta sain kirurgin kehotuksesta. 

Haavajoen suhteen on tällainen sääntö. Jos haava ei parane kuukaudessa, verisuonten toiminta on tutkittava, koska 60 - 80 % vika löytyy sieltä. Eikö jokaisen lääkärin kuuluisi tietää tämä? 

Toinenkin asia on yllättänyt minut. Edes hoitajat ja yleislääkärit eivät tiedä, mitä vaahdotuksessa ja laseroinnissa tapahtuu. Niillä ei todellakaan avata mitään, vaan tukitaan vuotava suoni. Sisempiä laskimoja ei voida tukkia, joten silloin ihmiselle tulee loppuiän tukisukkahoito. Minullakin se on niin kauan, että haava paranee. 

En ole koskaan ennen ollut elämässäni näin suurten ja monien uuvuttavien asioiden äärellä. Äidistä luopuminen alkoi jo kaksi vuotta sitten, kun hänen kuntonsa alkoi nopeasti heiketä. Kuinka monta kertaa hänet vietiin Satasairaalaan? 20 kertaa ei riitä, ehkä 30? Joka kerta sain pelätä, että onko tämä se viimeinen kerta. 

Olen todella joutunut taiteilemaan oman jaksamiseni, siis haavan vuoksi, ja hänen hoitamisensa kanssa. Mutta onneksi tein sen, mitä pystyin. Kun äiti oli kuollut, hoitaja palasi ovelta takaisin ja sanoi minulle: "Sinulla ei ole ainakaan mitään kaduttavaa. Olet hoitanut äitisi niin hyvin ja käynyt katsomassa häntä."

Näihin sanoihin on hyvä päättää. 

Kiitos Sinulle vierailustasi!




torstai 26. elokuuta 2021

Tämmöinen laivareissu tällä kertaa

 

Siinä on Turun ja koko Suomen maamerkki. Ensimmäisen kerran näimme sen hytistämme, kun olimme lähdössä. Meillä oli ylelliseltä kuulostava peräkulmasviitti, joka osoittautui lopulta huonoksi valinnaksi.


Peräsviiteissä on kaksi parveketta: hyvän ja vähemmän hyvän sään varalle.

Iso miinus on, että seinärakenne on auki yläosasta, molempiin suuntiin, siis kulmasviitistä merelle päin sekä myös viereiselle parvekkeelle. Tämän saimme tuta kunnolla takaisin tullessa, mutta ei mennä asioiden edelle. 

Hytit ovat isoja ja mukavia, totta kai, ja parvekkeelta on upeaa katsella saaristoa. Olla vaan ja nauttia. Tai noh. Miehelläni työasiat tahtovat pyöriä päässä ja kännykässä olemme sitten missä tahansa. Lisämausteensa tähän risteilyyn toi erään muutaman viikon takaisen työmaan bongaaminen, mikä jopa onnistui. Paluumatkalla minäkin näin "kohteen": porras/terassirakennelma on niin iso, että se erottui vaaleana läiskänä, kun osasi katsoa oikeasta kohdasta. 

Jääkaapista löytyy hiukan virvokkeita.



Huomasimme jo satamasta lähtiessä, että hyttimme tärisi kauttaaltaan ja meteli oli melkoinen, kun laiva peruutti. En osaa selittää miksi, koska olemme ennenkin majailleet peräsviitissä, joskin keskihyteissä, ja niissä äänet olivat normaaleja. 

Ryske ja räiske alkoivat uudelleen, kun puoli yhdelta saavuimme Maarianhaminaan. Emme ole koskaan ennen olleet sellaisessa mekkalassa! Vasta kun laiva suuntasi kohti aavaa, se rauhoittui, ja mekin nukahdimme hetkeksi. Minun uneni loppui jostain syystä puoli neljältä, vaikka yleensä nukun laivalla todella hyvin. Keinunta ja tasainen humina sopivat minulle. 

Koronan vuoksi tai sen välttämiseksi olimme päättäneet mennä aikaisin aamupalalle, ja olimmekin seitsemältä Buffet - ravintolan oven takana. Aloin tiirailla maihinnousukorttia tarkemmin, ja siinähän seisoi, että "A special breakfast at à la carte". Grill House oli avattu erikoisaamiaiselle! Tämä ei varmasti suurimmalle osalle merkitse mitään, joten anna minun selittää hieman. 

Olemme risteilleet lähes autioilla laivoilla. Hyttikäytävät ovat olleet tyhjiä, eikä yleisissä tiloissakaan ole juuri näkynyt ketään rekkamiehiä ja - naisia lukunnottamatta. Ravintolat ovat olleet kiinni. "Pahimmalla" kerralla aamiainenkin oli siirretty Fast Lane - ravintolaan, ja se oli ainoa paikka, josta koko risteilyn aikana sai ruokaa ja juomaa. 

Normaalisti on tarjolla kahta sorttia aamupalaa: meriaamiainen Buffet - ravintolassa ja erikoisaamiainen kuohuviineineen Grill Housessa.

Olin iloinen laivayhtiön puolesta. Matkustajia oli siis niin paljon, että kannatti avata molemmat aamiaispaikat.

Grill House avautui vasta kahdeksalta, joten suuntasimme takaisin hyttiin. Ehdin ottaa pienet nokoset ennen kuin lähdimme uudelleen liikekannalle. 

Ruoka oli erinomaista! Uutuutena mm. kaksi erilaista smoothieta😋Laivalla voi todellakin syödä huipputerveellisesti, kun itse niin haluaa.

 

Mutta, mutta ne turvavälit. Pöytiin, joihin oli katettu kahvikupit, sai mennä. Osassa pöydissä oli jo lounaskattaus. Silti aamiaispöydät olivat todella lähekkäin. Alku meni osaltamme turvallisesti, mutta sitten tarjoilija toi taaksemme pyöreään pöytään isomman seurueen, ja yhden miehen tuoli oli lähes kiinni omassani. Ai, mikä herkullinen tilaisuus deltavirukselle! Huomautin tästä tarjoilijalle, ja hän pahoitteli asiaa ja koetti esittää, että eikös tässä turvaväli täyty. Saimme vaihtaa pöytää, mutta laihoin tuloksin. Takanani aterioi pariskunta, ja hetken kuluttua mieheni taakse tuli toinen pariskunta. Kolme pöytää linjassa normaaleilla etäisyyksillä. Plääh. Ehdin onneksi syödä, mutta olisin vielä halunnut nautiskella parista kahvikupista, mutta katsoin parhaaksi pistää maskin naamalle.

Miksi paikkoja ei täytetä siksak - tyylillä? Silloin ihmisten välissä olisi myös käytävä. Aion kysyä tätä Tallink & Siljalta.  

Koettelemuksemme jatkuivat. Naapurihytissä majoittui kaksi iäkkäämpää rouvaa, jotka jo alkumatkasta jutustelivat äänekkäästi parvekkeellaan. Ilta on kuitenkin niin lyhyt, että silloin heidän selostuksensa ei vielä ehtinyt haittaamaan meitä. Vaikka ehdinkin kuulla, mitä juustoja heillä oli mukanaan ja miksi jääkaapissa ei ole hedelmiä, on siellä oltava ja tätä rataa.

Päivällä, kun olisimme halunneet nautiskella meri-ilmasta, tunnelmasta ja keskustella toistemme kanssa, totesimme nämä elementit menetetyiksi. Rouvat jumittivat parvekkeella ja jäkättivät lujaan ääneen taukoamatta. Erityisesti toisen rouvan ääni oli niin kantava, että se kuului sisälle hyttiimme asti. Minä lähdin pois, mutta harmikseni aikaan, jolloin kaupat olivat tauolla. Mieheni oli koettanut nukkua ja joutunut laittamaan korvatulpat kälätyksen vuoksi.

Jossain kohtaa koetin katsoa Areenasta "Entäs nyt Niskavuori?" -näytelmäelokuvaa, mutta minun oli siirryttävä sisälle, koska en kuullut mitään näyttelijöiden puheesta, vaikka äänet olivat täysillä. 

Pariin otteeseen menin parvekkeelle ja aloin huutaa miehelleni. En siis varsinaisesti huutaa😂, vaan puhua tavallisia asioita todella lujaa. Rouvat hiljenivät hetkeksi, ja toivoin heidän ymmärtäneen vinkin, mutta ei. Hetken kuluttua kalkatus yltyi jälleen.

Kävin valittamassa respassa, vaikka arvasin, mikä vastaus olisi. Järjestysmiehet eivät voi puuttua, koska kyse on "vain" puheesta. Esitimme myös parvekkeiden puutteet ja sen, miksi äänet pääsevät esteittä kulkemaan niiden välillä sekä korjausehdotuksen. Se luvattiin laittaa eteenpäin. 

Onneksi rouvat poistuivat kauppojen avauduttua, ja saimme muutaman rauhallisen hetken itsellemme. Alla oleva video kuuluu mukavien yllätysten joukkoon. 

Millaistahan tällä purjepaatilla olisi matkustaa?  



 

Eli kannattaa miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, ennenkuin maksaa 400 € peräsviitistä, josta ei edes voi nauttia😢

Tartuntaluvut ovat olleet huimia viime viikkoina, mutta ainakaan Grill Housen henkilökunnan asenteisiin ne eivät ole vaikuttaneet. Minulla oli puoli neljältä jo hirmuinen nälkä, mutta mieheni oli pumpannut itsensä niin täyteen aamiaisella, että häneen ei mahtunut kuin iso kupillinen kahvia. 

Voin suositella erityisesti terveelliseen ja isompaankin nälkään Grill Housen alkuruokapöytää pääruokana. Hinta on jotain 20 € tienoilla. 

Kerroimme heti, mitä meillä oli mielessä, ja tarjoilija ohjasi (kuinkas ollakaan) meitä samaan pöytään, jossa olimme alun alkaen syöneet aamiaista. Jokaisessa lähipyödässä oli asiakkaita! Siinä nurkassa tunnelma oli todella tiivis. Kavahdin ja pyysin päästä pöytään, jonka lähellä ei olisi muita ihmisiä. Tarjoilijan silmät levisivät hämmästyksestä ja suukin taisi loksahtaa, mutta sitä ei maskin vuoksi nähty. 

Saimme kumminkin, mitä halusimme. Syrjäisimmän kolkan ravintolasta. Jees! Nautiskelin pitkän kaavan mukaan marinoidusta kesäkurpitsasta, latva-artisokasta, aurinkokuivatuista tomaateista, lämminsavulohikananmuna - salaatista, punajuuripihvistä, raastesalaatista, tuoreista vihanneksista ja jopa muutamasta meetvurstin siivusta. Nam!

Kiitos mielenkiinnostasi! Ollaan varovaisia ja pysytään terveinä💗




sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Puutarhakutsut - turvallisesti

 

Tämä kalusto siirrettiin hedelmäpuiden alle, missä iltapäivällä on ainoa varjon paikka takapihallamme. Lisäksi saatiin lainaksi tällainen pöytä / tuoliyhdistelmä. 



Tarkkaan piti miettiä järjestelyt. Toivottavasti onnistuin, eikä kukaan sairastu! Kahden rokotteen saaneet, lähinnä iäkkäät ystävämme, oleilivat ja söivät sisällä. Eilinen iltapäivä oli hirmuisen kuuma🔥Sisällä oli suht viileää. Ikkunoita ja ovia pidettiin auki varjon puolelta, ja tuuletin hyrisi täysillä.

Terassilla oleilivat vain hurjasta helteestä tykkäävät. Ikävää kyllä, kun kesät ovat muuttunet tällaisiksi hautomoiksi, etelän - lännen puoleinen terassi on keskellä kesää aika turhake. Paitsi jos ukkossade iskee, kuten kävi juhannuspäivänä.  

Minulla oli erinomainen tarkoitus koota porukka yhteen, vaikka juuri puiden alle, ja jokainen olisi voinut esitellä itsensä. Mutta jotenkin tilanne lipesi käsistä. Mieheni lähti hakemaan äitiäni liian myöhään, ensimmäisten vieraiden jo saapuessa, vaikka juuri hänen piti vastaanottaa heidät. Vieraat hajaantuivat lopulta kuka mihinkin, ja ennen ruokailun alkua oli pakko kehottaa iäkkäitä siirtymään talon viileyteen. 

Noh, sitten kävi niin, että jälkeenpäin minulta kyseltiin tähän tyylin: "mää puheli semse vaalevatukkase  naisen kans, mut kuka se mahroi ol? Ja sit senkin kans, ko istus sen ympyrkäise pöörä viäres? En sit kehdan nimi kyssy, ko se ol kovast hiljase olone. Nii ja se oikke nauravaine flikk sinises hames ol kans jollan taval tutu näköne... " 

Voi meitä suomalaisia, ja meidän huonoja käytöstapojamme. Tässä kohtaa ihailen englantilaisia. Jalkaa huilatessani olen katsonut (tekosyy😁) Kaikenkarvaiset ystäväni - sarjaa. Se on kaikin puolin huippuluokkaa, mutta totisesti toivoisin omaavani niin sujuvat käytöstavat. Sen ajan puutarhakutsuilla emäntä olisi soljuvasti esitellyt vieraat toisilleen. 


 Milloin viimeksi on piha ollut näin täynnä autoja? 


Vihannekset omiin kippoihinsa, samoin kirsikat, melonit, suolakurkut ja erilaiset juustot. Jokainen sai luoda oman salaattinsa. Allergiat rajoittavat monien ruokailua, ja lisäksi tulevat makukysymykset. 


Lisäksi makkaraa! Salaattpöydän vastapainoksi😉

 


 Omenapuussa eilen, mutta mihin tämän sijoittaisin oikeassa elämässä? Jonnekin varjostamaan. 



Hyväjalkaisimmat nauttivat sekä kesästä että varjosta puiden katveessa. 



Hannan Herkut käsialaa. Tehty todella herkkiä ihmisiä ajatellen, ja on jopa hyvän makuista! Huvittavinta oli, että kaikki luulivat minun saaneen aikaiseksi tämän uljaan kakun. Voi ei😅! Kiitokset vielä tätäkin kautta Hannalle. 

 

Ihania lahjoja!



Yllätysvieras Espoosta💖


Kiitos vierailustasi! Ihanaa alkavaa viikkoa😃



 




keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Ruusujen kukinnan räjähdys



´Grandiflora´ on ensimmäisten kukkijoiden joukossa, ja tänä vuonna kukinta oli loistava. Valitettavan lyhytaikainen myös, nyt jo ohi.

Alla lyhyt video. Olen istuttanut tämän pienen Emppu - koiran haudalle. 







Edessä ´Caeruela´ja takana ´Kerisalo´



´Paimio´ja ´William III´´


´Papula´ja vieras





´Ruskela´ ja ´Matti Hesperia´. Joukossa akyleiaa ja muuta luonnonkukkaa.





Ruusupenkki nro 1 täydessä loistossaan.


 Video ´Ruskelan¨ja ´Wasagamingin´symbioosista. 





Punalehtiruusu ´Carmenetta´... luki papereissani


´Tove Jansson´ja Ukarinsyreeni


Nuokkusyreeni ja Väinönputki - kaunis yhdistelmä


´Hadelzean´



 
 
 
 
 

Mummun pioni ja keltapäivänlilja. Suomalaisen puutarhan peruskiviä.



Ilmeisesti ´Pohjolan kuningatar´ja ´William III´. Molemmat olen saanut.



´Ónerva´

Kuumuus suorastaan räjäytti kukinnan. Se on nyt upeaa, mutta menee valitettavan pian ohi, jos ilmat eivät viilene eikä sada. Tässä oli vain muutamia niistä kuvista, joita olen viime päivinä ottanut. Miten monta mahdan juhannuspäivinä napsiakaan😇!



tiistai 8. kesäkuuta 2021

Aita on valmis

Itse asiassa lopputäyttöjä vaille valmis, ollut jo pari viikkoa. Piha - ym. töissä aika vaan vierähtää niin sukkelaa, ettei millään ehtisi koneen äärelle. Niinhän se on nyt kaikilla puutarhassa puurtajilla. Tässä vielä kuvia rakennusvaiheesta. Kuten näkyy, rautaa on riittävästi.
Muutama lyhyt video valutöistä. Ja tuli kiire! Kura meinasi kuivua käsiin, ja kirvesmies hälytti tj:nkin paikalle. Lopputulos liippaamisen ja hiertämisen jälkeen.
Mieheni päätti poistaa vain näkyviin jäävät formut. Loput saavat maatua täyttöjen alla. Ei varmaan aivan oppikirjasta eikä näin voisi tietenkään toimia, jos olisi kyse vaikka talon anturasta.
Vihdoin päästiin pääasiaan eli aidan pystyttämiseen. Se tuntui vallan helpolta pohjatöiden ja täyttöjen jälkeen.
Porttimekanismia.
Pari videota liukuporttien asentamisesta, mikä kävi näppärästi pyöräkuormaajan avulla. Muuten olisi vuodatettu verta ja hikeä. Ja Nipsu siellä jossain joukossa, mutta vaan hetkellisesti.
Aidan kiinnitysmekanismi.
Valmis lopputulos!
Entäpä hinta? Liukuportit noin 12.000 €, aita ja käyntiportit 1.800 € (ALV 0 %) ja rakennusliikkeen lasku (sis. betonin) n. 6.100 €. Lisäksi betoniraudat, puutavara ja eristeet ym. Ja vielä lisäksi kului kymmeniä tunteja mieheni työaikaa pohjankaivuussa, raudoitusten teossa, formujen purussa ja täyttämisessä. Vuosien haave on joka tapauksessa toteutettu kesällä 2021! Kiitos mielenkiinnostasi ja aurinkoista päivän jatkoa!

perjantai 14. toukokuuta 2021

Annen Kukkatarhalla - ensimmäisen kerran tänä kesänä

Tässä muutamia yleiskuvia täpötäysistä kasvihuoneista. Vielä on mistä valita! Joka kerta pääni menee pyörälle, ja alan rohmuta kukkia.
Olen ennenkin kehunut taimien laatua, hinnat ovat silti maltillisia. Noin sadalla eurolla sain neljä amppelitomaattia, viisi keijunmekkoa, kolme dianaa, lumihiutaleita ja sekä ykisnkertaisia että kerrottuja miljoonakelloja ja surfiinioita. Nämä nyt ainakin, taisin unohtaa jonkun.
Ihana syvän punainen!
Vaaleanpunainen on niin minun värini!
Mieheni katseli, kun istutin kukkia vallikivetys ja kottikärryt apunani. Pää alaspäin suorassa auringonpaisteessa. Huh. Hän meinasi, ettei tuosta mitään tule ja muisti, että yhden varaston takana on metallinen pöytä. Ja niin olikin, sinne lykätty ja hylätty. Juuri kuin tehty istutuspöydäksi.
Johain alkoi homma pelittämään! Kysymys teille bloggerin käyttäjät. Miten saatte kuvat näkyville? Minulle tulee vain tietokonetekstiä, ja vasta kun esikatselen tai julkaisen, kuvat pongahtavat esille. Tämä muutos on ilmaantunut edellisen postauksen jälkeen, jolloin sain kuvat napattua helposti Kuvat - toiminnosta.
Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos vierailustasi!