KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- pentuja tulossa!

Apua. Ei tässä näin pitänyt käydä😰Tunteeni ovat kovin ristiriitaiset. Toisaalta minua nolottaa ja harmittaa. Miten olen ollut niin tumpula, etten ole vahtinut pariskuntaa kunnolla? Vaikka omasta mielestäni olen enkä oikein tiedä, miten vahinko on päässyt käymään. Tiedän myös, että rakkauspentuja on syntynyt ja syntyy paremmissakin piireissä huolimatta siitä, mihin varotoimenpiteisiin ihmiset ovat ryhtyneet.
Toisaalta olen iloinen, ja miksi en olisi? Ultrassa näkyi terhakoita pentuja, useita. Neljästä yhdeksään, arvioi eläinlääkäri. Huh, jospa kuitenkin tulisi vain viisi? Please, ei enempää.

Mistä löytyy pennuille rakastavat, mutta myös osaavat kodit? Näitä ei saa rekisteröityä, vaikka vanhemmilla onkin paperit (Fiinu on vasta syksyllä 2 v., ja Väinö on kivesvikainen). Molemmat ovat onneksi muuten terveitä, myös luustoltaan, eikä ole ollut esim. kutinoita. Sisarusten ja sukulaisten meriittejä voi käydä katsomassa koiranetistä.
Todennäköisesti on luvassa varsinaisia Tahtotainoja ja Vauhtiveikkoja, joten pennut tarvitsevat paljon aktiviteettia ja johdonmukaista kasvatusta.

Ell:lle sanoin, että eikö ole ns. kohtalon ivaa, että kaikilla  kolmella aikaisemmalla nartullani on pitänyt tehdä pentuja. Jokaisen kohdalla asiasta on puhuttu ja sovittu kasvattajan kanssa. Mutta kaikki ovat olleet sairaita, ja haave on tyssännyt siihen. Ja nyt käy näin. Niinpä, ell vastasi, tämä tapahtui nyt aivan luonnollisesti, ilman suunnitteluja. Tiedän senkin, että monet kerrat tällä metodilla on "tuotettu" erittäin hyviä koiria.

Äippä jonottaa kananmunan kuoria.

Väinö Iisakki oli avannut välioven 18.4. Fiinun juoksu oli kestänyt silloin kolme viikkoa ja rapiat. Tärppipäivinä, kun olin poissa kotoa, Väinö oli lukkojen takana. Muuten pidin heitä erillään, toinen sisällä, toinen aitauksessa tyyliin.
Jos pennut ovat saaneet alkunsa tällöin, ne syntyvät viikon 24 lopussa tai 25 alussa. Vissiin minulle on haluttu antaa juhannuslahja😏😏😏Mutta ihmettelen edelleen, miten lainkaan, koska juoksu oli käytännössä ohi? Onko sittenkin tapahtunut jotain ennen? Sitten tapahtunut on minulle täysi mysteeri.

Viikko sitten rupesimme ihmettelemään mieheni kanssa Fiinun pullahtanutta olemusta, mikä muutos tapahtui suurin piirtein päivässä. Ruokahalu lisääntyi aivan mahdottomasti, ja kun MV:n kanssa katsoimme, tisut olivat kasvaneet. Aika selviä, pelottavan selviä merkkejä.

Onneksi takaraivossani on ollut pieni mutta jos sittenkin - epäily, ja olen kiinnittänyt Fiinun ruokaan erityistä huomiota. Viime viikolla rupesin lisäämään kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä ja rypsiöljyä. Lohta koirat ovat saaneet parina päivänä viikossa.

Yksi merkki oli, että Fiinu alkoi tahtoa kananmunan kuoria aivan mielettömällä vimmalla. Hän on tykännyt niistä koko ikänsä, mutta juuri viikko sitten, hän vallan riehaantui, kun kananmuna kopautettiin pöytään kuorimista varten. Kalsiumin tarve oli kasvanut kovasti, ja hän tiesi sen.

Että tämmöistä meillä... Jaa ihmeessä tätä postausta, jos tiedät jonkun, joka on reipasta sakemannia vailla.

Ilmeisesti pitää lisätä blogiin vielä yksi osio: PENTUJEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- onnistuuko lintuturmien estäminen?

 

Saako ideasta selvää? Valitettavasti kuvajaiseni häiritsee kuvien laatua.
Vastakkaisille isoille ikkunoille kiinnitettiin (Lidlistä haetut, 4 € / kpl😜) metalliset amppelitelineet. Niihin sain sopivasti ruukut basilikalle ja timjamille.
Jospa tipuset nyt hoksaisivat, että tästä ei pääse läpi, vaan lentokorkeutta on  hiukan nostettava.

Viime vuonna samankaltaisia telineitä oli jo myynnissä. Silloin sai myös kukkoaiheista, mutta tällä erää tarjolla oli pöllö ja pikkulintu. Joka tapauksessa aika pätevät roikuttamisvälineet siihen hintaan. Näyttävät itse asiassa kalliimmilta😹

En tiedä, onko koskaan aikaa ja rahaa tarpeeksi, mutta suunnitelmissa on kattaa terassi. Ja kai myös lasiseinät tahdotaan. Rupesin eilisen lintuturman jälkeen miettimään, millainen surmanloukku lasitettu terassi on? Millaisia kokemuksia sinulla on? Tai miten olet onnistunut estämään lennot lasia päin? Haukankuvia en tahtoisi liimailla tai ripustaa kahvipusseja heilumaan.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- Voi surku!

Surkeus sentään, tiput olivat lentäneet päin kasvihuonetta. Olin juuri ollut istuttamassa maa-artisokkaa tässä vieressä, ja kun tulin takaisin, reppanat makasivat kuolleina😢😢😢 Ja taas muistin, että ai niin, yhteen kohtaan kasvihuonetta linnut lentävät, koska siinä ei ikkunan edessä roiku mitään eikä yleensä kasva tomaattia tms. korkeampaa. Joten isäntä saa tänään ruuvata kattopalkkiin koukun!

Seuraavaksi iloisempia kuvia ja yllätyksiä.

Tämä yllätys löytyi kasvimaalta, ja se on mielestäni KINOSANGERVO, joka hävisi varsinaisesta paikastaan. Näitä alkuja on pulpahtanut muualtakin, mm. ojan reunamilta, joka johtaa vettä kasvimaalta ja sen ympäristöstä altaaseen.

Keltapäivänlilja ojentelee kukkavarsiaan, vaikka "eilen" se vasta nousi maan pinnalle.

Kriikuna kukkii, vaikka lehdet eivät ole vielä täysikokoiset. Kiirettä pitää!

Mahtaako Anonyymin arvaus kukinnan alkamisajasta toteutua? GLORY OF EDZELL on kirinyt kiinni aikaa, ja nuput ovat jo näin pulleita.

Atsalea aloittelee kukintaa.

KOIRIEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUU --- Iitun, Millan ja Kessun luona vieraisilla

Fiinu ja Iitu tapasivat tänään ensimmäisen kerran. Iitua jännitti aika lailla, joten leikkimään ei vielä päästy, mutta jää on murrettu. Kuten videolta huomaa, molemmat koirat ovat hiukan varuillaan. Alun perin ajatuksena oli tutustuttaa samalla kertaa myös Väinö Iituun, mutta sen jätimme toiseen kertaan, ettei pikku neidille tullut liikaa uutta yhden päivän osalle.

(Näin välihuomautuksena ja suluissa... saattaa olla, että meidän talossa on kehkeytymässä aikamoinen ylläri pylläri. Siitä lähipäivinä lisää.)

Kuka arvaa, mitä rotuja Iitussa on? Ei varmaan kukaan, sen verran odottamattoman vastauksen DNA-testi tuotti.

Voimakkaimpana oli Welsh corgi! Seuraavana joko rottweiler tai dobermanni ja viimeisimpinä pinseri ja bullmanstiffi.

Sitten siirrettiin hiukan paikkaa ja mentiin Millan ja Kessun kotiin. Tässä pieni ulkoilu - ja pissa/kakkatauko.

Millan elämä on näitä koiratarinoita, jotka ovat onneksi saaneet onnellisen lopun. VK on hänen kolmas omistajansa. VK hankki tytön Apulan kautta ja haki hänet 29.2.2013. Hänelle sanottiin, että koira oli kuusivuotias, mutta se ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Useammat jotain tietävät ihmiset ovat arvioineet Millan nuoremmaksi.
Aikaisemmissa paikoissa koira ei ole ollut riittävän hyvällä hoidolla. Tyttö oli liian laiha, eikä turkki ollut kelvollisessa kunnossa. Hän ei ole ollut rakastettu!

Nyt on siis onneksi toisin. Milla saa elää ihka oikeaa ja kunnollista koiran elämää:  nauttia hyvästä ruoasta, lenkkeillä ja seurustella muiden koirien kanssa. Hänet viedään lääkäriin silloin, kun on tarvis ja ylipäätään: rakastetaan! Hän on arvostettu perheenjäsen.

Millan kaverina on Kessu. 

Häh, mihin se hävis?

Kessu - sylipuudeli😆

 

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- kukkatelineen värkkäys

Kerrankin meillä tehtiin jotain, mitä voi kutsua kierrättämiseksi! Mieheni kaveri oli meinannut heittää metallisen telineen huutin tuuttiin, mutta se pelastettiin meille kukkien kasvatusta varten. Mikähän hyllykkö on alunperin ollut? Tai jos se on tehtykin kukkatelineeksi?

Halusin alahyllylle köynnöksiä, eli kelloköynnöstä, krassia ja tuoksuhernettä, joita olen taimikasvattanut, ja ne tarvitsevat tartuntapintaa. Surkeita ne vielä ovat ostintaimiin verrattuna, mutta kaipa ne innostuvat kukkimaan. Mieheni kiinnitti telineen taakse kasvituen, mikä ei tietenkään ollut kummoinen homma. Pari reikää ja kiinnitys jollain johdonpätkällä😅😆mitä nauroimme, koska tällainen viritteleminen ei ole yhtään hänen tyylistään. Mutta ajaa asiansa tässä kohtaa.

 Lopputuloksesta tuli tämmöinen.

Kipot ja kupit käytössä.

Upea melkein musta petunia, jonka löysin Siemen-Florasta. Oli muuten viimeinen, sorry vaan😉

Auringonlaskua piti taas kuvata. Miten se voikin olla niin erilainen joka ilta?

Pilvet olivat asettuneet näin nätisti rykelmiin, mutta seuraavana iltana taivaalle kehittyi tällaisia pilvi-ilmiöitä. Kuin joku olisi huiskinut pilvet pensselillä.

DESIGN POSTILAATIKKOTELINE

Tämä ei ole aivan pihamaallamme, mutta Ritavuoren juurella kuitenkin, joten ajattelin uutuuden sopivan blogiin aihepiiriin. Ympäristöä on pyritty joka tapauksessa kaunistamaan. Mitä tykkäät, onko siinä onnistuttu?

Meidän tiellä on nyt tämännäköinen postilaatikkoteline. Kelpaa täältä hakea mainokset ja laskut😉
Teline on pääsääntöisesti mieheni ja meidän ainoan lähinaapurimme tekemä, ja eilen tienoon miehet laittoivat sen paikoilleen. Kukka-amppelit vielä uupuvat.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- pionin tuentaa, liljakukkojen etsintää ja kultatyräkki yllättää

Kuva viime kesältä, mutta tätä ihanuutta taasen odotellaan, ja jopa parempaa!

Kerroin ja lupasin aikaisemmassa pionijutussa, että tänä keväänä, ihan varmasti, laitan mummun pinkille pionille tuen hyvissä ajoin. Kun sen kerran kaiken kansan silmien edessä olin vannonut, olin hakenut pari viikkoa sitten tuen esille kasvihuoneesta, jossa se oli viettänyt aikaansa jo muutaman vuoden😓😓😓Oli mahtanut pitkästyä eloonsa?

En ainakaan ollut myöhässä! Ennen asennusta niittyleinikkiä piti kitkeä ympäriltä ja jopa tyvistä. Samalla nappasin voikukkaa salaatin jatkeeksi. Sekä miehet että koirat syövät tätä terveysruokaa aivan huomaamatta, kun silppuaa sen tarpeeksi pieneksi😁

Tämmöinen viritelmä...

Apupuutarhuri istui tyytyväisenä välillä kurjenpolven päällä...

...välillä kiltisti rappusilla. Jos hän sitten ei jahdannut kimalaisia, mistä tänään on ollut jo muutama erimielisyys välillämme.

Mutta mitä löytyi pinon kupeesta? Eikös tämä ole kultatyräkin alku? Kiljaisin riemusta, koska se hävisi kasvupaikastaan, metrin päästä, edellisenä hirmuisena talvena. Tähän en voi sitä jättää, joten ensin pitää pohtia ja sitten vasta siirtää. Haluaisin sen kyllä samaan kohtaan, kahden vallikiven risteykseen. Kullankeltainen kasvi oli niin näyttävä punaruskeita kiviä vasten.

Varjoliljan tilanne tänään. Kasvu on ollut aivan huimaa! Viime viikollahan lumen alta pilkistivät pikkuiset alut, ja nyt lehdet ovat esillä. Luonto kirii takaisin menetettyä aikaa, mutta silti näitä ihmeitä jaksaa hämmästellä vuodesta toiseen.

Olethan muistanut syynätä liljat liljakukkojen varalta? Minulta on nimittäin joskus unohtunut... Tänään löysin yhden, joka pääsi hengestään. Lehtiä oli jo ehdittyä järsiä, joten tarkkana saa olla. Kukot tekevät päivässä pahaa jälkeä, jos saavat touhuta häiritsemättä. Harasin maata liljojen ympäriltä Juha Toikan ohjeiden mukaan, mutta en löytänyt ketään.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- saksankurjenmiekan jäänteiden kuritusta ja tomaatit vihdoin pusseihin!

Kaikki keinot ovat sallittuja myös puutarhassa. Miten sinä olet ratkaissut saksankurjenmiekan edellisvuotisen pehkon nitistämisen? Siistiminenkin riittää, koska uudet alut pukkaavat kyllä pöheikön läpi.
Minä turvauduin tänään villapuukkoon, koska totesin Fiskarsini auttamattoman tehottomiksi. Videossa tyylinäytettä😄

Työkiireet ovat haitanneet harrastustani, ja sain vasta nyt tomaatit pusseihin. Kasvihuone alkaa pikku hiljaa näyttää kasvihuoneelta eikä lasikaapilta.

Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin ilma tuoksui keväältä! Lämmin ilmamassa on saavuttamassa meidät.
Joukossa tuoksahti myös erittäin voimaannuttava, sanoisinko suoraan, haju. Sianlantaa oli ajettu sellaiselle suunnalle, että ilmavirta toi tuoksahduksen pihallemme. En millään muotoa pidä tätä pahana, sehän on luonnon tuote,  ja haju häipyy parissa päivässä. Paljon inhottavampaa on haistella metallinkäryä, joka silloin tällöin tulee läheisestä yrityksestä.

Ehkä kukatkin innostuvat kasvamaan ripeämmin kakan hajussa?

Neilikoita verbeenojen seurassa.

PUUTARHASSA TAPAHTUU --- shoppailukierros Alhon puutarhalla, Annen Kukkatarhalla ja Siemen Florassa

Alhon puutarha on vanha perheyritys, josta jo viime keväänä tuli tietoa, että se on myynnissä, koska nuori polvi ei ollut halukas jatkamaan. Harmi, vaikka kovaa työtä kukkien kasvattaminen on. Silti harmi. Joka tapauksessa, minä ainakin olen ollut epätietoinen, ovatko kasvihuoneet vaihtaneet omistajaa. Saako Alholta enää taimia tai leikkokukkia? Viime viikolla lehdessä oli pieni ilmoitus, että Alhon puutarha on auki. Yes, eikun hetimiten paikalle katsomaan, mitä on tarjolla.
Ensimmäisessä huoneessa oli esillä thaimaalaista ruokaa. Siis säilykkeitä, riisiä, kastikkeita jne. Minä en ymmärrä tällaisen ruoan päälle yhtään, enkä niihin sen paremmin tutustunut. Mutta toivottavasti ne ihmiset, jotka ovat ihastuneet itämaalaiseen tyyliin, löytävät paikalle. Olettaisin myynnissä olevan aitoa tavaraa, koska rouva on thaimaalainen.
Kukkia oli myös, mutta ymmärrettävästi ei vielä niin paljoa kuin aikaisemmin, koska pariskunta on ostanut puutarhan vasta alkuvuodesta. Monennäköisiä yrttejä näytti olevan ja esimerkiksi chilintaimia.
Palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä, ja taimet olivat kunnollisia. Ostin muutaman lilan verbeenan ja neilikoita.
Toivotan onnea nuorelle parille ja heidän yritykselleen!

Sitten shoppailukierrokseni jatkui Annen Kukkatarhalle, josta hain tällä kertaa "vain" tomaattia. Ne odottavat vielä pääsyä kasvusäkkeihin, koska ensi yöksi on luvattu hallaa.

Tässä maistiainen tarjonnasta.

Niin kuin olen mainostanut itseäni, olen laiska puutarhuri. Kadehdin niitä tehopakkauksia, jotka kasvattavat kaikki itse siemenistä. Ehkä jos en harrastaisi kirjoittamista ja sitä myötä "joutuisi" tekemään tutkimustyötä, minulla myös olisi innostusta ja aikaa siihen puuhaan? Viime vuosina olen ostanut esim. tomaatintaimet valmiina.

Rambling Red Stripe - pensastomaatti

Sweet Million - kirsikkatomaatti

Keltainen ruukkutomaatti

Näiden lisäksi ostin sitä ihan tavallista pensastomaattia, joka pitää tukea ja varkaat poistaa.


Valkosipulinkynnet olivat edelleen ostamatta, ja poikkesin siksi Siemen-Florassa. Siellä on myös tarjolla niin valtavasti kaikkea ihanaa, että on suljettava silmät ja ostettava vain se, mitä on aikonut. Tosin siemenhyllyjen vierellä muistin taas kerran punahatun. Tarkkasilmäinen myyjä kysyi, hainko jotain erityistä. Toinen myyjä tuli etsimään, josko punahattua olisi löytynyt, mutta sitä ei ollut. Hän olisi kysynyt tukusta, joka toimittaa siemeniä ammattilaisille, mutta samaan aikaan paikalle tuli taimimyymälän myyjä, joka kertoi, että taimena punahattua on tulossa. Mutta milloin, se piti selvittää. Hän soitti taimistolle Hämeenlinnaan, mistä kerrottiin, että taimet ovat kovin pieniä. Ne eivät olleet vielä lähtövalmiita suureen maailmaan. Myyjä otti puhelinnumeroni ylös ja lupasi laittaa viestiä, kun punahattu saapuisi Raumalle. Tätä minä kutsun palveluksi!!! 


Kukka-asetelmat ova vielä aika aneemisen näköisiä, mutta otin kuitenkin muutaman kuvan. Kuukauden kuluttua voidaan tyytyväisinä vertailla, miten komeiksi ne ovat venähtäneet.

Tänä aamuna kuulin käen kukkuvan ensimmäistä kertaa! Se halusi vissiin ilahduttaa minua, kun kyykin takamus ruusupuskassa ja tukka kiinni unkarinsyreenin oksissa kurittaessani juolavehnää. Vaan tulipas sekin työ tehtyä😊