keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Madeira: mitä tänään syödään?



Ensimmäisen iltamme ravintola: Sun City, Lidossa, sen kadun yläpäässä, jonka toisessa päässä on Pingo Doce - ruokakauppa. Taatusti tuttu paikka turistille, joka majoittuu jossain lukuisista Lidon hotelleista.




Tämä satsi maksoi noin 35 €. Lisukkeet tilataan erikseen eli vihannekset ja perunat. Siis jos ei halua tyytyä esim. pelkkään pihviin. Lautasellani on tonnikalapihvi maissikuutioiden kera, mikä oli oikein maistuvaa!

Ravintolaa pitää pariskunta: vaimo kokkaa ja mies tarjoilee. Paikka on siisti, ja palvelu on ystävällistä.


Tältä kyseinen katu näytti uudenvuodenaattona.

Ravintoloista en osaa paljoa kertoa, koska teemme ruoat melkein 100 % huoneessa. Se tulee paljon halvemmaksi, ei tule syötyä liikaa (annokset ovat välillä järjettömän suuria) ja saan sellaista ruokaa, joka maistuu, esim. tarpeeksi ja monipuolisesti vihanneksia.

Mieheni teki leivinlaudan, joka jätettiin "omaan" huoneeseemme. Olin ilmeisesti valittanut muovisten lautojen olevan bakteeripesiä.


Salaattiannos Marjan tapaan. Ei kaipaa muuta kastiketta kuin oliiviöljyä.

Vihannekset ovat meidän talviseen hintatasoomme verrattuna ilmaisia ja tuoreutta uhkuvia. Sitten taas tuontielintarvikkeet ovat paljon kalliimpia kuin meillä. Mutta paikallista kannattaa muutenkin suosia ja jättää italiaiset omenat ja espanjalaiset mansikat ostamatta.

Tässä on yksi esimerkki paikallisesta, herkullisesta tuotteesta. Juusto on feta - ja maitojuuston risteytys. Suurta herkkuani! Se sopii salaatin kanssa, mutta myös leivän päälle. Tai punaviinin kanssa. Suomesta en ole vastaavaa löytänyt. Oletko sinä?



Ostoskeskus La Vien alakerrassa on monta pientä ravintolaa, joista jokaisella on oma tyylinsä. Tämä annos on pastapaikasta, jossa sai itse valita pastan, kastikkeen ja lisukkeet. Näissä pikkuravintoloissa kaksi henkeä syö noin 15 €:lla.





Tarjolla on kebabia ja hampurilaisia, mutta myös kasvisvaihtoehdot.

Näyttää aneemiselta, mutta falafelwrap oli maukas.

Jos hienommin ja tietysti myös kalliimmin haluaa syödä, Rua da Santa Maria on yksi osoite, jonne kannattaa suunnataa etsimään mieluista ruokapaikkaa. Kadun molemmin puolin on ravintoloita. Se alkaa kauppahallin luota ja päättyy (keltainen rakennus taustalla) Sâo Tiago - linnoituksen luokse.




Kadun alkupäätä.

Namskis, jälkiruoan aika?


Papa Manuel - lähellä Promenade - hotellia Lidossa. Painoimme paikan mieliimme, tätä kokeilemme seuraavalla kerralla.

Meillä oli illallinen varattuna fado-musiikin kera, joten tyydyimme vain sammuttamaan janomme ja nautimme aurinkoisesta iltapäivästä ja merimaisemasta.



Makoisaa loppuviikkoa Sinulle!

maanantai 18. helmikuuta 2019

Madeira: Câmara do Lobos kutsui jälleen



Funchalin puolen tunneli, jonne Lidosta lähtevä rantareitti automaattisesti johtaa, on suljettu myrskyvaurioiden vuoksi.

Kunnes se on korjattu, rantaan päästäkseen on käveltävä rantakatua pitkin niin kauas (reippaasti ohi Forum Madeira - ostoskeskuksen), että kohtaa oikealla puolella risteyksessä Enkelipatsaan. Vaikka sitä ei olisi koskaan ennen nähnyt, metrien korkuisen roikkuvan patsaan huomaa taatusti. Siitä vielä hiukan eteenpäin ja alas vasemmalle.


Raput vievät asvalttitielle, mistä käännytään oikealle. Sitten tuleekin jo näkyviin parkkipaikka ja ranta.

Eikö tässä kasva jokin kurpista?
Rantakadulta rannalle on jonkin verran pudotusta. Ja me kuljimme kaiken lisäksi muutamaan kertaan harhaan, koska emme tajunneet, miten kaukana enkeli on. Tai itse asiat neuvot olivat hiukan epäselviä, mutta mitäs siitä. Menimme alas ja totisemme, että ei kun takaisin rantakadulle. Normaalissa kunnossa olisin iloinnut lisäaskeleista, mutta influenssa puski tässä vaiheessa niin lujaa päälle, että hädin tuskin jaksoin kävellä Lobosiin asti. Tarkoitus oli katsella ja kierrellä kylässä, mutta perillä sanoin miehelleni, että otetaan ensimmäinen taksi, joka nähdään, ja niin oli pakko tehdä.


Pehmeä kiviaines oli täynnä jonkin sortin kimalaisen koloja ja surina sen mukainen. Ohitin paikan hissun kissun.





Hengähdimme rantabaarissa, jossa on keltaiset tuolit ja punaiset varjot. Siellä oli paljon porukkaa, kun viereiset tarjoilupisteet olivat tyhjillään. Kuulin jonkun ohikulkijan sanovan, että tämä on halvin paikka. Ilmankos siis.






Toivottavasti kahdesta yllä olevasta kuvasta saa käsityksen, miten jyrkkään rinteeseen hotelli on rakennettu. Välillä pitää ihailla rakentajien taitoja, vaikka toisaalta harmittaa kun joka paikkaan nousee rakennuksia. Perinteinen matala, punakattoinen rakennuskanta häviää pikku hiljaa. Mutta tästä enemmän jossain tulevassa postauksessa.





Cabo Girão - jyrkänne ja näköalapaikka, jonne ensikertalaiset aina viedään ja jota oppaat jaksavat hehkuttaa.




Laava on muodostanut mielenkiintoisia kerrostumia.


Siestalla, vaikka sitä ei Portugalissa vietetäkään.



Pestanan hotellityömaa ei ole vuodessa edennyt kovinkaan paljoa, ja olisivat saaneet minun mielestäni jättää rantakaistaleen rakentamatta. Mutta rahan mahti on täällä(kin) kova.






Tynkäretkemme päättyi ranta-aukiolle. Toivotan parempaa terveyttä itselleni seuraavalla kerralla.

Energistä alkavaa viikkoa Sinulle!


torstai 14. helmikuuta 2019

Paikallislehti Raumalainen huomioi Vainio-Tanin Elsan

Jaahas, "joudun" kohta perustamaan kolmannen blogin kirjoja ja niihin liittyvää aineistoa varten, mutta laitetaan tämä juttu nyt vielä tänne.





En ole yhtään sen sorttinen, että nauttisin huomiosta tai esilläolosta, mutta kirjoittamisen myötä on vähän niin kuin pakko olla.

Pekka Lehmuskallion kuva on onneksi onnistunut. Huh, ei-kuvauksellisena ihmisenä kuvaustilanne on minulle yhtä paniikkia, mutta onneksi nyt juttelimme samalla toimittaja Maarit Anttilan kanssa, niin en ehtinyt jännittää.






Yksi asiavirhe on putkahtanut tekstiin. Eurajoen kirkonkylä, ei kunta, muodostui keskiajalla kahdestä kylästä: Haloisesta ja Viloisesta.

Kokonaisuudessaan juttu on onnistunut, ja toimittaja tuo pääkohdat hyvin esille. 



Kiitos vierailustasi!

tiistai 5. helmikuuta 2019

Vainio-Tanin Elsan esittelytilaisuudet lähikirjastoissa



Ensi viikon maanantaina 11.2. klo 12 - 13 olen Eurajoen kirjaston kulttuuriklubissa.
Kerron kirjoitusprosessista ja siitä, mitä jatkossa tuleman pitää. 

Tervetuloa!




Alla Satakunnan kansan arvostelu.



Linkin saat aktiiviseksi maalaamalla se hiiren kanssa ja klikkaamalla auki. 

https://www.satakunnankansa.fi/a/201414498












Luvian kirjastolle minua pyydettiin myös, ja siellä olen ma 4.3. klo 18.

Ihanaa, jos blogin lukijoita tulisi paikalle! Jos vaan on mahdollista, niin moninkertaisesti tervetuloa kannustamaan minua. Tämmöiset tilaisuudet aina vähän jännittää😅.

Kiva kun olit kuulolla. 





maanantai 4. helmikuuta 2019

Onko jo tarpeeksi lunta?

Lumi tekee hauskoja muotoja.


Perennamaa on täysin piilossa, ja isot ruusutkin on hyvin peitelty.


Lunta tuli eilen tehokkaasati aamusta iltaan, ja edelleen putoilee isoja hiutaleita. Tässä satoi arviolta vain 15 - 20 cm, mutta määrä kasvatti peitteen puoleen metriin. Pellolle ei taida olla asiaa ilman lumikenkiä.





Olisipa tylsää, jos uuden terassin katto rikkoontuisi ensimmäisenä talvena.
Heh, kirjoitin Maatiaiskanasen elämää - blogin viestikenttään, että meillä kattokola, jonka aurausosa on tehty vesivanerista. Se kola on jo aikansa elänyt, muistin heti, kun näin tämän alumiinisen mieheni kädessä. 





Lähdin sisälle liian aikaisin. Mieheni oli kiivennyt katolle ihka oikean kolan kanssa!




Suviruusu on saanut kuorrutuksen ylleen.


Lumen sijoittelun kanssa alkaa olla pulmia. Me täällä maalla vielä pärjätään, mutta kaupungeissa on toinen juttu. Tässä lunta lykätään niin kauas metsän puolelle kuin suinkin, tosin ojaa pitää varoa, ettei pyöräkuormaaja uppoa sinne.




Just rappuset putsasin!


Reipasta alkavaa viikkoa! Ollaan liikenteessä oikein varovaisia, ollaanhan?