Päätin, että tänä kesänä luen. Kun syksy saapuu (anteeksi, tiedän ettei siitä saa puhua tässä vaiheessa kesää), keskityn jälleen kirjoittamiseen. Silloin toisten teokset jäävät hyllyyn odottamaan otollisempaa aikaa. Seuraavan kerran ehkä vasta lomalla?
Kesään kuuluu kevyt mutta taitavasti kirjoitettu romaani. Viihdekirja. Oikein tein valitessani kirjakerhosta EPPU NUOTION Ellen Lähde - sarjan. Siitä on ilmestynyt Myrkkykeiso, Anopinhammas ja kuvassa oleva Elämänlanka. Olen lukenut kaksi ensimmäistä, ja ne ovat ysin kirjoja sarjassaan.
Mitä enemmän itse kirjoittaa, sen enemmään kiinnittää huomiota kieleen. Sen pitää olla jouhevaa, tuoretta ja kieliopillisesti oikein. En kestä, jos samoja ilmaisuja käytetään tuon tuosta. Monien uusien kirjailijoiden kirjat ovat saaneet minulta heittotuomion. Se tarkoittaa sitä, että kirja lentää kirjaimellisesti päin seinää. Vaikka juoni olisi kelvollinen, kieliasu on surkeaa. Käytetään turhia sivulauseita jatkuvasti. Esim. "Avasin majatalon oven ja näin, että..." Miksi ei voi suoraa alkaa kertoa, mitä näkee? Toki lukija silloin ymmärtää, että henkilö on mennyt sisälle Kirjoista olisi jopa voinut ruksia kokonaisia kappaleita!
Itsekin näihin virheisiin tulee välillä sorruttua, mutta toivottavasti aina vain vähemmän.
Eppu Nuotio saa miinuksen siitä, että alkanut käyttää nykyään vallalla olevaa virhettä, joka lienee luikerrellut suomeen englannista. Nimittäin lauseenvastikkeen pilkuttaminen. Noh, onneksi sitä ei ole montaa kertaa. Muuten kieli on eloisaa, jopa pirskahtelevaa, ja muutamalla kuvailevalla sanalla Nuotio piirtää lukijan eteen henkilön tunnetilan, maiseman tai säätilan.
Päähenkilö Ellen Lähde on pirteä lähes kuusikymppinen rouva. Hän tekee ruokaa, leipoo, puuhaa martoissa, tutustuu sujuvasti uusiin ihmisiin, rakastaa ja ratkoo mysteereitä. Ellenillä on suuri sydän ja vikkelä ajatuksenkulku.
Ellenin kotikaupunki on Turku, ja sekin on raikasta, ettei aina olla pääkaupunkiseudulla.
Siitäkin pidän, että Ellenin lähipiiri seuraa mukana uuteen seikkailuun. Kuten Samuel, joka on ensimmäisessä kirjassa eksyksissä oleva naapurin miehenalku, mutta josta tulee Ellenin nörtti, tutkimusapulainen ja melkein kuin oma poika. Tai ehkä paremminkin pojanpoika. Sivuhenkilöiden elämänkulkua, rakkaussotkuja, asuntokauppoja ym. seurataan sopivassa määrin.
Ellen on myös puutarhaharrastaja ja innokas matkailija. Nämä harrastukset on vielä helppo yhdistääkin.
Kuinka on? Kiinnostuitko?
