maanantai 18. toukokuuta 2020

Tehokeitto - tehoa vastustuskyvylle?




Ei kauhean ihmeelliseltä sopalta näytä, mutta aineet ovat ensiluokkaisia. Sosokeittoon voi piilottaa lähes mitä tahansa, mitä vihanneslaatikosta (ja pihalta) löytyy. Sain kimmokkeen kokeilla keittoa Yhteishyvässä olleesta reseptistä, josta tämä on muunnos. Keltajuurikaspussi oli unohtunut käyttää, ja sisältö alkoi nahistua. Siitä sain keiton rungon.

pussillinen keltajuurikkaita
4 - 5 porkkanaa
kesäkurpitsa
sipuli
reilusti valkosipulinkynsiä


Nämä ainekset haudutetaan paloiteltuina vedessä, joka nippa nappa peittää juurekset.  Kun ne ovat pehmenneet, siivilöi ne ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää joukkoon...

nippu persiljaa
ryöpättyä nokkosta

... ja anna sekoittimen pyörähtää vielä pari kertaa. Siirrä sose takaisin keitinveteen ja mausta keitto.

1 tai 2 liemikuutiota
puolikas purkki yrttisulatejuustosta
suolaa
timjamia
(kurkumaa)

Keitto oli edelleen liian sakeaa, joten lisäsin siihen purkillisen soijakermaa.

Ja voin vakuuttaa, että seuraavana päivänä tämä vasta herkullista onkin!

Kiitos vierailustasi ja hyviä ruokahetkiä





keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kotiseutumatkailua: Liinmaan linnanmäki




Jälleen ihmettelin kuvia ladatessani, miksi en ole aikaisemmin käynyt Liinmaan linnan jäänteitä katsomassa? Miten mukamas aina on niin kiire? Tai miksi olen ehtinyt kauemmas, mutta en lähelle?

Joka tapauksessa sain voimakkaan kimmokkeen, kun eräs ystävättäreni kävi täällä. Päätin, että nyt menen minäkin ja houkuttelin toisen ystävättäreni mukaan.

Kerron hiukan faktaa ja lainaukset ovat Ulla Heinon Eurajoen historia osasta I. Ken mielii tietää lisää esim. arkeologisten kaivausten tuloksista, voi lainata kyseisen kirjan.

Kirjallinen aineisto on vähäistä, mutta todennäköisesti linna on rakennettu 1300 - luvun puolivälissä, ja se on jäänyt pois käytöstä vuosisadan lopulla tai aivan uuden alussa. Pitkään se ei siis valvonut vesiliikennettä. Se on joko palanut tai poltettu v. 1396 annetun kuninkaallisen määräyksen mukaisesti.

Vuonna 1395 eräässä asiakirjassa mainitaan Vreghdenborch, ja sitä pidetään Liinmaan linnana. "Sen alavassa maastossa olevat puolustuslaitteet koostuvat maavalleista ja haudoista samalla tavoin kuin oli jo Forsbyn Linnaluodon tapauksessa asian laita."





"Linna sijaitsee Pohjanlahden rannan tuntumassa alavasta ympäristöstään erottuvalla hiekka/hietapohjaisella mäellä, Väkkäränlahden pohjukassa, Lapi - ja Eurajoen lasku-uomien välisessä niemessä."



"Mäelle rakennetussa varustuksessa voidaan erottaa kaksi sisäkkäistä vallia, joiden välissä on vallihauta. Sisemmän vallin reunustama piha on suorakaiteen muotoinen ja kooltaan 42 x 30 m. Kaakkoisivulla on vallihaudan poikki kulkeva tasanne, portti, ja sen edustalla noin kahdeksan metriä leveä tasainen kaista."

JOS oikein tulkitsen, yllä mainittu portti näyttää nykyään tältä.



Kohteesta olisi saanut ja saa enemmän irti, kun tekee taustatutkimusta. Tämänhän me tiedämme. Ystävättäreni oli ollut fiksu ja etsinyt aineistoa. Heh, minä en ollut, mutta olen tehnyt sen työn jälkikäteen. Tai jos olisin optimisti, sanoisin tutkivani seuraavaa vierailukertaa varten😇. Ollaan optimisteja tämän suhteen! Haluaisin mennä kevään / kesän edistyessä uudemman kerran. Ja jos vielä ymmärtäisin tällä kertaa jättää auton parkkipaikalle, enkä ajaisi perille asti.

Linnasta ei tosiaan ole kuin maamerkit jäljellä, mutta luonto on kaunista, lehtomaista. Kuin olisi Vakka-Suomessa.

Saappaat kannattaa ottaa mukaan, jos haluaa käydä kävelemässä meren rannassa asti. 



Entistä merenlahtea.


Maakellarin paikka



Polut kutsuvat kulkemaan, ja koirillakin on uutta nuuskutettavaa.




Mikä koitui linnan kohtaloksi? Valtataistelu, vastaan minä. Oletko kuullut vitaaliveljistä?

En lähde tässä tonkimaan historian syviä vesiä, se on eri blogien tehtävä. Kansanperinne kertoo merirosvojen asustaneen linnassa. Joka tapauksessa pohjoismaiden tilanne oli ennen vuosisadan loppua sekasortoinen, kunnes Margareetan valta vakiintui vuonna 1398.

Kansa muistaa linnan sortajana. Tuskin kahdeksan asemiestä, joka mainitaan vuonna 1367 Albrekt Meklenburgilaisen kirjeessä linnan varusväeksi, olisi tähän pystynyt.  Jotain muuta siihen on täytynyt liittyä.

ei sillo hyvin eletty,
kun oli linna Linnamaassa,
kuisti Kumolan kedolla,
leivän silloin lehmä maksoi,
murusella mullin sai, 






Moniin kysymyksiin on saatu vastaus, toisiin ei. Tervetuloa kohtaamaan historia!