Madeira: kalastajakylä Câmara do Lobos ja rantatietä pitkin takaisin

"Hylkeiden pesäpaikka" - ja kalastajakylä

Kylässä kannattaa kierrellä ja katsella vanhaa rakennuskantaa. Me lähdimme vaan liikkeelle turhan myöhään erään tapaamisen vuoksi. Olimme kylässä vasta viiden pintaan, emmekä halunneet kulkea rantatietä pimeällä. Siksi vain pyörähdimme keskustassa.

Kylä on tunnettu Winston Churchillin toisena suosikkipaikkana maailmassa, ykkönen oli Marokon Marrakech. Makunsa kullakin, vaikka se pitää edelleen paikkansa, että ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas pois Funchalin ytimestä, kun elämänmeno alkaa näyttää perinteisemmältä. Senkin vuoksi kyliä ja sivukatuja on hyvä tutkia.

Funchalista pääsee 9 km:n päässä olevaan kylään helposti linja-autolla. Tosin me emme päässeet, vaikka katsoimme valmiiksi huoneessa, että numero 4 ajaa sinne asti. Hotellimme lähellä on pysäkki, ja odottelimme siinä muutaman minuutin sisällä saapuvaa nelosta. Kuljettaja valitettavasti kielsi ajavansa kylään. En kuullut, mitä hän sanoi, koska mieheni kävi kysymässä. Näihin yllätyksiin on aina syytä varautua. Joku poikkeuksen poikkeus saattaa tulla.

Lähellä seisoo myös pitkä jono takseja, ja käännyimme herrojen puoleen. Matka olisi kustantanut 12 €, mutta eikös mieheni tinkannut hinnan 10 €. Minä en tykännyt, en yleisesti ottaen pidä tinkaamisesta, (eri asia kulttuurit, joissa se kuuluu asiaan, ja se on kohteliasta) koska silloin helposti aliarvioi toisen työtä, ja ihmiset ovat muutenkin lujilla Madeiralla. Autossa sanoin miehelleni, että se 12 € maksetaan, ja perillä kuljettaja oli yllättynyt, kun annoin takapenkiltä vielä kaksi euroa hänen käteensä.

Taksimiehet ovat yleensä puheliaita, ja jotkut puhuvat hyvää englantia, mutta monet valitettavasti vain auttavasti. Aina kuitenkin jotain mielenkiintoista kuulee. Tämä herra näytti kohdan, jossa perjantai-iltaisin poliisit puhalluttavat Câmara do Loboksesta Funchaliin päin tulevia autoilijoita. Maan tapana on juoda ja sitten lähteä rattiin. Ilmeisesti rattijuopumusta ei sosiaalisesti paheksuta samalla tavalla kuin meillä.
Taksin - ja linja-autonkuljettajilla on nollatoleranssi.

Jokainen Madeirankävijä on tutustutettu espadaan, valkolihaiseen kammottavan näköiseen mustaan kalaan, jonka hammasvarustus on kuin piraijalla. Sanotaan, että sitä pitää syödä ennen kuin sen näkee, ja kauppahalli on oiva paikka otuksen ihailemiseen.
Kala "löydettiin" vasta noin 150 vuotta sitten. En tiedä, onko pelkkää legendaa, mutta kerrotaan, että muita kalastajia rohkeampi Joâo Gomes purjehti melko kauas Atlantille, ja laski alas 800 metrin pituisen köyden, jonka päässä oli paino. Koukkuun oli tarttunut 2 kg painava ja reilun metrin mittainen kala, joka oli paineen pienenemisen takia jo kuollut.
Mistähän syystä Gomekselle tuli mieleen tehdä tällainen kokeilu? Oliko hän kenties kuullut tarinoita merten syvyyksistä elävästä kalasta?

Joka tapauksessa, löytö nimettiin espadaksi, ja siitä tuli Madeiran kansalliskala.
Jokaisella ravintolalla taitaa olla oma reseptinsä, ja kyllähän kalaa täytyy ainakin kerran maistaa.

Vapaahetkinä voi lyödä korttia.

Satama on idyllinen ja kuvauksellinen. Elämä täällä ei ole valitettavasti ole yhtä somaa: elanto on tiukassa.

Pestana on ulottanut lonkeronsa tännekin. Pienelle kaistaleelle rakennetaan hotelli. Kuvassa näkyvien talojen rantanäköala taitaa sen myötä olla vain muisto.

Alussa reitti kulkee viehättävästi talojen vieritse.

Taidonnäyte. Kaikki mahdollinen rakennusala on käytetty hyväksi.

Pari lyhyttä videota Atlantin kuohuista:

Reitti on nykyään helppokulkuinen. Rantakivialue on lähes kokonaan katettu, ja ihmisiä tuli mm. lastenvaunujen kanssa vastaan.
Jos aikoo kävellä edes takaisin. esim. Lidosta, aikaa on askeleen ketteryydestä ja maisemien katseluun käytetystä ajasta riippuen varattava 4 - 5 tuntia. Lisäksi se aika, jonka kiertelee kylässä.
Rantatiellä on myös muutamia ravintoloita, jos jano ja nälkä yllättävät tai jos haluaa istahtaa ja ihailla merta. 

Tasapainoharjoittelua...

Matkamme edetessä taivas punertui upeasti! 

Näitä rappuja kun kulkisi muutaman kerran päivässä, niin jo läskit sulaisivat😙

Niin punastui myös meri.

Madeira : Jardim Botânico - kasvitieteellinen puutarha

Näetkö hyttihissit? Aioimme tulla sellaisella alas, mutta lippu olisi ollut kahdelta melkein 50 €. Nuukuus iski. Puutarhalta on ensin noustava Monteen, jossa vaihdetaan eri linjalle ja tullaan alas kaupunkiin. On kyllä mahtava elämys!

350 metrin korkeudessa sijaitseva puutarha taitaa olla ensimmäisiä kohteita, joissa uusi Madeiran kävijä vierailee. Siellä saa kulumaan koko päivän, jos tutkailee kasveja tarkkaan. Pääsymaksu on vain viisi euroa, ja kaupan päälle voi nauttia upeasta maisemasta.

Avenida do Marilta (rantakadulta) lähtevät keltaiset linja-autot, joista 29, 30 ja 31 vievät perille.
Me tulimme taksilla takaisin, ja se maksoi kymmenen euroa eli ainoastaan muutaman euron enemmän kuin linja-autolippu kahdelta hengeltä.

Elokuussa 2016 saarella riehui tulipalo, joka aiheutti mittavat vahingot. Kolme vanhusta kuoli koteihinsa, ihmisiä evakuoitiin, rakennuksia tuhoutui ja puistot ja luonto kärsivät. Sammutustöitä vaikeutti 90 km / h puhaltanut puuskittainen tuuli, ja tietenkin korkeuserot .
Palo oli tahallaan sytytetty. "Huumehörhö" sai yli 20 vuoden tuomion.

Osa puista on jäänyt eloon mustuneista rungoista huolimatta. Tälläkin alueella on paljon uutta kasvillisuutta, kun palon jälkiä on ollut pakko korjata.

Jardin Botânicon alapuolella on sijainnut orkideapuisto, joka tuhoutui palossa. Kuvat ja tekstit ovat lohdutonta katsottavaa ja luettavaa: http://madeira-orchid.eu/.

Lintupuistossa, Jardim dos Loirosin, emme käyneet. Olimme suljettujen porttien takana, mutta ehkä yritimme alueelle väärästä kohtaa, tai sitten se oli kiinni, koska lintujakin kuoli palossa häkämyrkytykseen.

Mehikasvialue on kuvatuimpia kohteita.

Puutarhassa kasvaa tuhansittain kasveja eri puolilta maailmaa.

Tulin katsomaan ruusutarhaa, vaikka arvasin, että se on surkea. Taustalla näkyvässä entisessä asunnossa on luonnontieteellinen museo.

Mikään muu kasvi ei puhuttele minun niin kuin ruusu. Tuli tälläkin reissulla se todettua useampaan otteeseen. Olin onnellinen jokaisesta kukasta!

Muotopuutarha on hauska!

Sitten ollaan takaisin hotellilla. Kuvissa on näkymä takapihallemme, jossa sijaitsee käsittääkseni Pestanan omistajan ja yhden saaren mahtimiehen eli Dionisio Pestanan koti. Hotellin ja yksityisalueen erottaa korkea valli, jonka päällä esim. poukanville kasvaa.

Loppukevennyksenä seuraavan aamun upea auringonnousu.

Madeira: valon ja vastakohtien saari

On monia syitä matkustaa Madeiralle. Kasvien ystävälle se on huippupaikka, jokaisena vuodenaikana, koska aina jotain on kukassa ja lisäksi tarjolla on paljon harvinaisia ja trooppisia kasveja. Niitä on tuotu saarelle Väli- ja Etelä-Amerikasta, Australiasta, Kanariansaarilta, Afrikasta...

Monet menevät sinne erityisesti joulun - ja / tai uudenvuodenviettoon. Saari on kuuluisa jouluvaloistaan ja uudenvuoden ilotulituksesta. Me olemme nähneet valot useampaan otteeseen, kahteen kertaan ilotulituksenkin, ja ne ovat ehdottamasti maineensa veroiset ja näkemisen arvoiset.

Loppuvuosi on suurinta sesonkia ja siksi tietenkin kalleinta. Esimerkkinä TUI:n ilmoittamat hinnat MiraMar / Village -hotelleista. 20.12.2018 lähdöllä kaksi viikkoa kahdelle aikuiselle maksaa noin 3.000 €, mutta seuraavan vuoden puolella pääsee reissuun tonnia halvemmalla.

Tosin jos joku ihastui huoneemme sijaintiin ja näkymiin, matkatoimistojen tai RCI:n kautta ei yleensä pääse näihin huoneisiin. Sekä MiraMarissa mutta erityisesti Villagessa on huoneita niin matalalla, että niistä ei näy muuta kuin kukkapenkki. 

Tässä kuvasikermä tämän vuoden valoista. Ne asennetaan marraskuussa ja otetaan pois 7.1.

Lähdin liikkeelle auringon laskiessa. Rinteet punastuivat ihastuttavasti! Kuvan olen ottanut ns. Lidon mäestä, joka haastaa pituudellaan, ei niinkään jyrkkyydellä, turistin.

Kojut ovat täynnä paikallisia ruokia ja juomia.

Kansantanssiesityksiin on kiva törmätä, mutta aivan viereen ei kannata mennä kuvaamaan ja töllistelemään, jos ei halua joutua tanssitettavaksi😉😉😉
Videolla näkyvä pienen kokoinen vanhempi herra kaappasi mukaansa pahaa aavistamattoman nuoren naisen. Vastusteluista huolimatta.

Kopio SANTA MARIAsta, Columbuksen laivasta.

 Tällä pääsee oikeasti seilaamaan. Olemme olleet kaksi kertaa, ja se on jonkinmoinen elämys. Voin suositella! Laiva on älyttömän pieni, kun ajattelee, että sillä on ylitetty Atlantti. (Noh, viikingit menivät vielä pienemmillä aluksilla.)

 

Vahingossa tuli kuvattua rantakadulta keltaisten eli Funchalin alueella liikennöivien linja-autojen lähtöpaikka.

Rotkoon sillalta juuri ennen Lidoa saa kurkkia mutta ei pudota!

Havupuut ovat kasuaarioita.

Joko on sormi liipasimella😉ja matka melkein varattuna? Sitä ennen näytän muutamia kuvia, joissa saari ei esiinny edukseen.

Kauneuden keskelle putkahtelee ties mitä hökötyksiä.

Rappiota ja...

... hylättyjä taloja. Vanhukset ovat ehkä kuolleet, ja nuorempi polvi on muuttanut pois. Ketään ei ole enää kiinnostanut😞😞😞Tätä näkee paljon, mutta valitettavasti niin näkee Suomessakin, kun avaa silmänsä ja katsoo: rähjäisiä suuleja, autioita taloja ja villiintyneitä pihoja. Surullisia näkyjä.

Tässä ei ole mitään surkeaa, vihannesmaahan on täydessä pöhinässä! Mutta syy viljelyyn on monesti säästäminen. On pakko löytää säästökohteita, koska palkat ovat alhaisia verrattuina hintatasoon.

Ruusuharrastajan paikka tämä ei varsinaisesti ole. Ruusuja toki on, mutta ne eivät menesty kunnolla ilman talvilepoa. Pohjoisrannikolla on yksi puutarha, joka on erikoistunut ruusuihin. Me olemme aina käyneet aikana, jolloin se on ollut suljettuna, mutta viime vuonna Ruusulehden numerossa 3 Inger Kullberg kertoo käynnistään siellä. Minä innostun silti jokaisesta ruusunkukasta, jonka näen!

Suttua ja roskia on joka paikassa, kun menee keskustan ulkopuolelle. Miksi? Koska kumminkin jätepalvelu toimii. Surullisin näky oli ehdottomasti Dos Piornais - levadalla. Meinaisin ottaa kaatopaikasta kuvan, kunnes näin että kasan päällä oli pienen koiran ruumis. Eikö kukaan ollut rakastanut pikkuista edes sen vertaa, että olisi haudannut hänet kunniallisesti?

Savoy on rakentanut vanhan rakennuksen tilalle tämän monsterin. Hotelli melkein estää auringon paisteen saarelle.

Tästä kuvakulmasta näkee, miten hallitseva rakennus on. Madeiran arkkitehtiliitto olisi halunnut madaltaa rakennusta, vaan kas kummaa, koska Savoyn omistaja on esimerkiksi entisen presidentin hyvä ystävä, kerrosluku säilyi. Nähtäväksi jää, millainen hotellista tulee valmiina. Kauhea, kauheampi vai jotai muuta😲😲😲?