Tarhakurtturuusu Louise Bugnet

Talven kurittaessa on ihana katsella ruusuisia kuvia samalla, kun toivon, että talvisuojaukset ovat riittävät. Noh, onneksi jopa täällä rannikolla on lunta parikymmentä senttiä, ja pienimmät ruusut ovat kokonaan piilossa.

Tässä päivityksessä kuitenkin muutama arkistosta löytynyt kuva Bugnet´n sisarusparven nuorimmaisen mukaan nimensä saaneelta: Louiselta.

Ruusu on hyvin viehättävä. Kuten huomaat, nuput punervat enemmän tai vähemmän. Valitettavasti minulla ei ole sellaista kuvaa, jossa myös auenneessa kukassa on jäljellä nuppujen punaa. Tai jos oikein tarkkaan katsot, ylimmässä kuvassa kukka punertaa reunoilta hiukan.
Tällainen väriyhdistelmä tekee ruususta erikoisen ja huomiotaherättävän.

Olen ostanut Louisen vasta vuonna 2016 Vakka-Taimesta, joten se on vielä piskuinen neito. Aikuisena se on puolitoistametrinen, ei leviä hillittömästi, on terve ja kuuliainen. Viihtyy jopa varjossa, tosin minulla kaikki ruusut kasvavat auringossa.

Kukinta alkaa heinäkuun alkupuolella, ja meillä pensas jaksoi ilahduttaa kukilla syksyyn asti.

Koska kasvu on hillittyä, tätä voisi kasvattaa isommissa ryhmissä, ei pelkästään yksittäispensaana.

Olen kuulemma sanonut, en onneksi itse muista, aloittaessani ruusuhulluutta, että en välitä valkoisista ruusuista, vaan haluan vain järeämmän värisiä. Kröhöm... kaikkea ihminen suustaan päästelee. Ja onneksi mieli muuttuu.

Madeira: mimosalevada

Levadalta on koko ajan komeat näkymät laaksoon ja Machicon kaupunkiin. Koko reitti on 12 km, mutta me olimme retkellä, jossa käveltiin vain noin puolet tästä.

Olimme tämän firman kyydissä, ja Alvaros - niminen herra toimi oppaanamme. Halpoja nämä opastetut retket eivät ole: puolipäiväretket kustantavat noin 30 € / henkilö. Mutta ehkä anti on suurempi kuin silloin, jos vaan kävelee reitin?

Hortensiahan se siellä.

Avokado oli kuulemma jätetty retkeilijöille ihailtavaksi.

Alvaros oli tiukka opas. Sääntö numero 1: auton oviin ei kosketa, ne kuuluvat hänelle. Hän avaa ne ja valvoo, ettei kompuroida. Sääntö numero 2: kun hän kävelee, te kävelette. Kun hän pysähtyy, te pysähdytte ja kuvaatte. Sääntö numero 3: te ette kävele ja katsele taaksepäin; te katsotte jalkoihinne kun kävelette, jottette kaadu.

Hän on myös hauska kaveri ja innostui kovin, kun kerroin takaisin tullessa, että kirjoitan puutarhablogia. "Kirjoitatko myös minusta ja kehut, että olen mukava mies?" Tietenkin! Lupasin  kertoa suomalaisille naisille, että Alvaros on vapaa mies, tai eronnut, kuten hän itse tähdensi.

Reitti on luokiteltu helpoksi, ja se pitää paikkansa. Alvaroksen neuvoa on silti syytä noudattaa: pitää katse siellä, mihin astuu, koska maaperä on liukasta ja polulla on niljakkaita kiviä. Kaiteita ei ole, joten jos oikein pelkää korkeita paikkoja, tämäkin levada voi tuottaa hankaluuksia. Normaalikuntoinen ihminen selviää itse kävelystä.


Alvaros ei onneksi huomannut, että kävelin ja kuvasin.

Joku entisaikojen ahkera maanviljelijä on pengertänyt rinteet. Maanviljeys on saarella erittäin rankkaa työtä, ja siksi se ei nuoria kiinnosta. Valtio kuitenkin haluaa, että maa pysyi viljeltynä, ja tälle alueelle on rakennettu teitä juuri sen vuoksi. Aikaisemmin jyrkät raput ovat olleet ainoa reitti palstoille. Ihmisiä houkutellaan kasvattamaan ja myymään ylijäämä.

Machico on saaren vanhin kaupunki ja toiseksi suurin.
Saaren virallinen löytäjä Joâo Goncalves Zarco - Henrik Purjehtijan kapteeni - seilasi tänne vuonna 1419, vahingossa. Myrsky heitti miehen laivoineen Porto Santon saarelle. Sieltä käsin hän näki isomman saaren, joka näytti kasvavan pelkkää metsää, ja kertoi siitä Lissabonissa. Tästä tulee nimi Ilha da Madeira - puiden saari.
Vuonna 1440 Zarco ja hänen lähin miehensä Tristao Vaz Teixera saivat Madeiran palkinnoksi löydöistään ja jakoivat sen. Teixera asettui Machicoon, ja Zarco Funchaliin.

Alvaros tunsi pariskunnan, jonka kesämökki tämä on. He ovat eläkkeellä ja viljelevät maita. Ylijäämän he jakavat tutuille ja sukulaisille.

Sweet potatoe - bataatti. Alvaros vallan riehaantui kertoessaan kasvista, sen viljelystä ja käyttötavoista. Joka ravintolan listalta on löydyttävä tätä, muuten ravintoloitsija saa hänet vieraakseen, koska bataatti on se, jolla maanviljelijät voivat ansaita. Muualla tuotetut kasvikset ja hedelmät saivat Alvaroksen kimpaantumaan. Espanjalaiset mansikat ovat mauttomia, siihen on kai suomalaistenkin helppo yhtyä. Ja miksi niitä pitää tuoda, kun omasta maasta saadaan satoa muutamaa kuukautta lukuunottamatta?

Mimosan kuuluisi kukkia talviaikaan.

Itse Alvaros. Hän oli erittäin pettynyt ryhmäämme, koska vasta paluumatkalla kysyttiin, onko hän naimisissa ja kysyjä oli kaiken lisäksi mies.

Tuonne toiselle puolelle oltiin menossa.

Laakso on todella kaunis!

Sinne levada jatkuisi, mutta me olimme tulleet päätepisteeseen, kahvilan luokse. Näkymä kieltämättä kutkutteli, ja olisin halunnut kävellä eteenpäin. Melkein koko muulle ryhmälle matkateko oli ollut tarpeeksi.

Auto odotti baarin luona, mutta jos olisimme olleet tuhmia, olisimme joutuneet kävelemään monta monta mäkeä alaspäin.

Nuokkukäenkaali

Otin kuvan liian myöhään, tai en kehdannut aikaisemmin. Pieni episodi kertoo jotain paikallisten välillä hankalasta arjesta. Kaksi iäkkäämpää rouvaa tuli baarin pihalle taksin kanssa. Takakopasta ja - penkiltä lapattiin ulos kymmenkunta isoa ruokakassia. Me pällistelimme ja ihmettelimme, miten rouvat aikovat saada kassimäärän kotiin. Kuten huomaat, tien reunassa nököttää edelleen muutama kassi. Toinen rouvista haki kottikärryt, ja niiden kanssa lähdettiin rahtaamaan tavaroita. Kekseliästä ja järkevää.

Hei, hei Machico. Nähdäänkö taas ensi vuonna?

Madeira: linja-autossa on tunnelmaa!

Ponta do Solin keskustaa...

Mökin paikka, mutta ei huonopäisille.

Jouluseimessä esiteltiin vanhoja työkaluja.

Meidän piti ajella Calhettaan, vaan linja-auto jätti meidät. Me olimme kyllä ajoissa, mutta linkkuri oli niin paljon myöhässä, että oletimme ettei se tule enää. Sillä sekunnilla, kun kaivoin aikataulua laukusta, se pyyhälsi ohi, ja siihen me sitten jäimme. Kuin nalli kalliolle, tai kuin suomalainen pysäkille. (Karmea uusi Savoy on hyvä maamerkki: kadun toisella puolella sijaitsevat Lidoa lähimpänä olevat pysäkit, joilta maaseutubussit poimivat kyytiinsä.)

Jos aikoo käyttää linja-autoja, kannattaa ostaa aikataulukirjanen. Me kävimme Pestanan Ritan puheilla, ja hän tulosti meille milloin aina sen, mitä reittiä tarvitsimme. Mutta kun tulee tällainen ohari tai joku muu muutos suunnitelmiin, kirjanen on paikallaan. Pysäkeillä on myös aikatauluja, mutta ei tietenkään täydellisiä. Hyvä olisi myös tietää, milloin ja mistä paluuauto lähtee. Ja ennen kaikkea, miten kauan matka kestää. Tunnissa ei nimittäin Madeiralla vielä kauas päästä, jos ei sitten ole express-bussin kyydissä, mikä on aika tylsää.

Aikataulut ovat välillä hankalasti tulkittavia. Alareunassa on selityksiä poikkeuksille, joiden merkitystä ei aina tajua. Onneksi paikalliset ovat avuliaita. Nuoremmilla tuntuu olevan myös jo älyluurit, ja he katsovat näppärästi, milloin seuraava auto on tulossa ja ohjaavat oikealla pysäkille.

Pysäkin aikataulu paljasti, että tunnin kuluttua menisi auto Ponta do Soliin, ja otimme suunnitelma b:n käyttöön. Tätä bussia kyttäsimme niin tarkkaan, että se ei päässyt livahtamaan meiltä, vaikka sekin oli 20 minuuttia myöhässä. Kuljettaja ohjeisti meitä, että päästäksemme Ponta do Soliin meidän oli vaihdettava autoa Ribeira Bravassa. Se oli hyvä neuvo, ties mihin olisimme muuten joutuneet. Ehkä niin kauas, että sieltä ei olisi tullut autoa sinä päivänä enää takaisin.

Osa linja-autoista on pitkään palvelleita, ja ne on mitoitettu paikallisille ihmisille. Käytävät ovat hirmuisen kapeita, ja jalkatila on olematon. Jotenkin on sijoitettava takamuksensa penkille ja saatava koipensa sopimaan vinottain. Yleensä autot ovat myös tupaten täynnä. Eli matkat sinällään voivat olla elämyksiä. Jos ei muuta tekemistä keksi jollekin päivälle, niin lähtee vaan ajelemaan.

Ponta do Sol on saaren aurinkoisin paikka, mikä ei tällä kertaa pitänyt paikkaansa. Siellä on ollut sokeriruokoviljelmiä, mutta ne on korvattu lähes kokonaan banaanilla.

Koska meillä ei ollut aikataulukirjasta, koetimme kysyä aivan rannan tuntumassa olevasta baarista, milloin seuraava linja-auto lähtee takaisin. Tarjoilijijattaret eivät tienneet, mutta ystävällinen rouva, joka tuli samaa matkaa kanssamme, antoi tulostetut aikataulunsa meille. Hänellä ei olisi niille enää käyttöä. Monet kiitokset!

Seuraava "ongelma" ilmeni. Mitä tarkoittaa "marginal"? Se oli auton lähtöpaikka, toinen vaihtoehto oli roundabout, ja arvelimme, että se tarkoitti ympyrää, jonka olimme tullessa ohittaneet. Tarjoilijattaret eivät taaskaan osanneet sanoa, mitä termi meinaa, mutta aikataulun antaneen rouvan mies selvensi, että se on sama kuin keskusta. Hmmm... olisi kiva tietää, mistä marginal tulee?

Asia klaari. Olipa työ saada tarvittavat seikat selville! Samalla käsitimme, että kaupungin tutustumiseen ei jäisi juuri aikaa, koska meillä oli tärkeä iltameno, ja linja-auto olisi takaisin Funchalissa klo 17. Olisimme syöneet ravintolassa, josta kyselimme neuvoja (annokset näyttivät herkullisilta), mutta se oli unohdettava.

Jälleen Ribeira Bravassa. Tunneleiden kautta matka taittui 10 minuutissa, mutta jos haluat katsoa maisemia, älä erehdy express-bussiin. Me vaihdoimme väärin ja palasimme alkuperäiseen autoon. Onneksi, muuten alla olevat näköalat olisivat jääneet näkemättä.

Takaisin tullessa kuvasin muutamia puolen minuutin videoita ikkunan läpi. Korkeuserot ja meren läheisyys tulevat näkyviin siitä huolimatta, että kuva välillä pomppii.

Gabo Giraossa - kuuluisa näköalapaikka, 580 m -  käytiin kääntymässä ja lähdettiin laskeutumaan kohti keskustaa.

Viime kesän kuvia löytöruusu Unnunkoskesta

Madeira-päivitysten väliin hiukan tunnelmaa viime kesästä, ja ihanasta Unnunkoskesta. Olen kirjoittanut tästä ruususta ja sen löytämisestä aikaisemminkin, joten tunnisteen kautta pääset lukemaan, msitä ruusu on lähtöisin ja miten se päätyi pihallemme.

Penkki on täysin valloitettu! Unnunkosken takana kasvavat Ristinummi ja Valamonruusu. P.S. Eipä tarvitse perkailla, jippii.

Pensas on tosi näyttävä ja terve, ja soisin tämän leviävän harrastajille ympäri Suomen. Helppohoitosempaa ruusun kasvatus ei voi enää olla.

Unnunkosken toisella puolella kasvaa CAERULEA - sireeniruusu. Se ei valitettavasti saa niin vääjäämätöntä ylistystä kuin edellinen. Ruusu on tautivapaa, kasvaa mutta ei leviä liiaa, vaan jos kohdalle osuu sateinen kesä, nuput mädäntyvät.

Aarno Kasvi on tuonut ruusun Uppsalasta Ruissalon kokoelmiin, ja samantapainen ruusu on löytynyt Vihdistä erään kartanon pihasta.

Kukka on pallomainen, ja lempinimensä mukaisesti sinertävän vaaleanpunainen.

Onnistuessaan kukinta on upea! Se alkaa säistä riippuen juhannuksen tienoilla tai vähän jälkeen.

Madeira: kukkivaa bongattu sieltä sun täältä

Brasilian hämähäkkikukka?

Olen aika huono tunnistamaan kasveja, mutta ehkä vielä opin. Olen käyttänyt apuna Madeira - kukat -nimistä kirjaa (skandinaavinen laitos). Tämä on sellainen perusteos, jonka avulla uusi matkailija voi lähteä perehtymään saaren kasveihin. Kirjassa on mukavasti nimet eri kielillä, melkein kaikista myös suomeksi.

Melkoisia oksia näissä puistoplataaneissa.

Tälle kaunottarelle en löytänyt nimeä. Tunnistaako joku?

Agave

Siirtolapuutarhameininkiä.

Mikä näiden ruukkujen merkitys on? Vai kasvaako niissä joku köynnös?

Village hotellin pääsisäänkäynnin edessä kasvaa näyttävä köynnös. Olisiko kellosusanna?

Viehättävä kolibrikukka.

Ihmeköynnöstä näkee joka puolella. Kasvaa näköjään ruukkukasvinakin.

Tulppaanitrumpetti. Parvekkeelta näkyvä puu on ollut kukassa joka kerta, kun olemme olleet paikalla. Vaikka sen virallinen kukinta-aika on huhtikuusta lokakuuhun.

Nämä minäkin tunnistin ilman kirjoja!

Yksinäinen sinisarja kukassa. Siitä on olemassa harvinaisempi valkoinen muoto, jollaisen jossain näin, mutta en ottanut kuvaa.

Mustat pilvet jäivät tällä kertaa rinteille. Tämmöista on usein talvella: Funchalissa paistaa, ja ollaan kesäisissä lämpötiloissa, kun ylempänä värjötellään sateessa ja tuulessa.

Suihkulähde solisee.