Kuva on ehkä monien mielestä apea, vai kuinka? Sataa ja on niiin harmaata ja synkkää. Totta, mutta silti kaunista.
Minun mielenmaisemani ovat olleet tänä kesänä erittäin synkkiä nilkan haavan vuoksi. Koirablogissa olen kertonut vamman alusta ja siitä seuranneesta kivuliaasta tiestä, jonka "rantaa" ei vieläkään ole näkyvissä. Tosin itse olen nyt sitä mieltä, että haava on alkanut parantua. Tuntemukset ovat muuttuneet, kivut helpottaneet ja liikkuvuus on parantunut. Silti, pitkä tie on edessä. Tänään suostuin siihen, että minulle laitetaan lähete Satasairaalan haavapolille. Olen toivottoman lääkäri - ja lääkekammoinen, eikä tämä reissu ole tilannetta yhtään helpottanut, päinvastoin. Viimeiseen asti ole mielessäni pullikoinut lähetettä vastaan, mutta lopulta oli pakko ajatella jo paikallisen terveyskeskuksen henkilökunnan mielenrauhaa.
Kauniit harmaan sävyt; aina ei tarvita auringonpaistetta kauneuteen, eihän?
Meidän pitä heinäkuun puolessa välissä seilata Turusta Tallinnaan, upealla uudella reitillä, jippii. Vaan ei onnistunut jalkani vuoksi. Reissua siirrettiin elokuun alkupuolelle, mutta en edelleenkään olisi pystynyt pitkiä matkoja kävelemään. Kaiken lisäksi sain jonkun kuumetaudin, joka testin mukaan ei ollut korona. Silti, matka siirtyi jälleen... tämän viikon loppuun, ja sen Tallink peruutti.
Lohdutuspalkinnoksi varasin tutun ja turvallisen matkan Turusta Tukholmaan.
Pahoittelen, että kovin huonolle lukemiselle ovat toisten bloggaajien postaukset jääneet. En ole koskaan kokenut näin kovaa kipua (eivätkä lääkäritkään ole tuntuneet ymmärtävän millaisista tuskista on ollut kysymys), ja se oli todella invalidisoivaa. Kipu oli koko elämän keskiössä.
Omatkin postaukset ovat jääneet tekemättä, samoin pihatyöt ja uusi kirjani etenee hitaammin kuin mikään mihin voisin sitä verrata.
Suurenmoiset kiitokset miehelleni, joka on auttanut minua: hän on ajanut ja trimmannut luonnontilaisia alueita. Pihan yleisilme ei ole päässyt rupsahtamaan.
Koronan saa helpommin Prismasta kuin laivalta. Väkeä oli vähän, ja kaikki pysyttelivät etäällä. Me kuljimme ihmisten ilmoilla visiirit päässä.
Pakenimme perimmäiseen nurkkaan, siksi tällainen kuva.
Laivan toimintoja on jouduttu tietenkin supistamaan. Grill Housen runsas ja kiireetön shamppanja-aamiainen oli tällä hetkellä vain muisto. Baareista toimi ainoastaan Starlight Palacen alakerran anniskelupiste.
Henkilökunta teki parhaansa, vaikka ymmärrän, että huoli työpaikasta painaa joka hetki.
Ainoa paikka, joka tuntui lähes tavalliselta oli Tax Free - myymälä. Siellä oli hyviä tarjouksia, ja jopa tällainen houkutus: shamppanjapullo kuin huulipuna! Juuri minulle kosmetiikkafriikille tehty.
Huokaus, ostamatta jäi, mutta ehkä ensi kerralla.
Laittelen alle kuvia, jotka puhuttivat minua paluumatkalla. Viimeisteltyjä taloja ja miljöitä.
Suomessa kirkastui.
Vaaleanpunaiset pilvet seurasivat meitä kotimatkallamme.
Kanadanruusuista aion tehdä postauksen. Osa on kukkinut loistokkaasti, osa ei ollenkaan.
Kiitos Sinulle lukijani kärsivällisyydestäsi, upeaa ja ennen kaikkea tervettä syksyä!
