Arvoituksen ratkaisu

Jatketaan siitä, mihin edellinen postaus loppui. Kysyin, mitä tarkoitusta varten mieheni on värkännyt tällaisen häkkyrän?

Klapituksen avuksi tämä tehtiin: säästämään aikaa ja ennen kaikkea vähentämään nostamista.

Se jopa toimii😅Alla olevat lyhyet videot olkoot todisteina.


Puut kipataan pyöräkuormaajalla rautojen päälle. Isoa puuta on, liian isoa. Jos kuljetinta ei olisi tehty, nämä olisi vedetty moottorisahalla pätkiksi ja nostettu saksilla klapikoneelle. Oi, oi käsi - ja selkäparkojani!

Käsityötäkin vielä jää.

Projekti "Kuljetin" lähti liikkelle "kapinastani". Sanoin, että en yksinkertaisesti jaksa enää tätä fyysistä urakkaa muiden lisäksi. Muutenkin teen raskaudeltaan ns. miesten töitä, minkä tunnen paikoissani. Siis, en missään nimessä tarkoita valittaa. Olen tyytyväinen siitä, että töitä on riittänyt, ruokaa on ollut pöydässä ja laskut on saatu maksettua. Sen suurempia ylellisyyksiä en kaipaakaan. Mutta itsensä rasittamisellakin täytyy olla joku raja.

Ylipäätään olen puhunut miehelleni delegoimisesta. Onko kaikki työt tehtävä itse? Esim. koska tiilikatto täytyy pestä, niin miksi siihen ei palkata ammattilaista?

Ikkunoiden pesun minä olen delegoinut ystäväpariskunnallemme, jolla on siivousfirma. Minun niskani ja käteni kiittävät, he saavat lisän elantoonsa, ja kaiken lisäksi työ tulee tehtyä paljon, paljon nopeammin ja myös paremmin.

Kuljetin nopeuttaa klapitusta todella paljon, ja itse asiassa minä huomasin jääneeni työttömäksi😀. Kaksi henkilöä (miestä) pärjää hyvin. Ennen kolme oli melkeinpä must, varsinkin silloin kun oli näin isoa puuta.

Minä siirryin muutaman askeleen taaksepäin, puusepän hallin sisälle kittaamaan ovia, ja näin kaksi työtä nitkahti eteenpäin. Vaikka vielä pääsen minäkin klapitushommiin. Tänään miehet klapittivat puolitoista peräkärryllistä, joten puolikas on jäljellä. Ensi viikolla miehet menevät sahalle, ja keltteet (tarkoittaa täällä päin tukin pintakerrosta) käytetään meillä polttopuuna. Tarkkoja kun ollaan😉

Intoa ja voimia Sinulle kevättöihin💟

Miksi ihmiset eivät noudata turvavälejä?!

Muutakin asiaa tässä postauksessa on, mutta niin paljon minua on alkanut viime viikkoina harmittaa monien piittaamattomuus omastaan ja kanssaihmisten terveydestä, että on pakko heiluttaa sanan säilää.

Viimeinen niitti tuli viime perjantaina Rauman Citymarketissa. (Olen tehnyt tapauksesta valituksen kauppaan.) Tajusin aika äkkiä menneeni hölmöön aikaan kauppaan: väkeä oli paljon liikkeellä, eikä juuri ketään tuntunut kiinnostavan turvavälin pitäminen. Jos jäin odottamaan edellä olijaa, niin takaa hönkäisi joku niskaani.

Naurettavinta oli, että toistettiin koko ajan tallennetta, jossa kehotetaan välttämään lähikontaktia ja huomioimaan tämä myös kassan JÄLKEEN, TAVAROITA PAKATESSA.

Asiakkaiden  joukossa suihki ainakin kymmenkunta nuorta, jotka keräilivät tilattuja tuotteita, ja he tulivat suoraan kohti, mitään piittaamatta.

Ennen kassaa väki seisoi kiltisti merkkien kohdalla, mutta maksun jälkeen toimittiin kuten ennenkin, ja se minua harmittaa aivan vietävästi. Minä odotin kun mummoikäinen rouva asetteli tavaroitaan ian kaiken kasseihinsa. Jos hän olisi ajatellut jotain muuta kuin itseään, hän olisi heittänyt tavaransa kärryyn ja mennyt pakkaamaan kauemmas tiskistä. Sitten kun tuli minun vuoroni pakata, kassa päästi takanani tulevan pariskunnan ostokset saman tien läpi. Mies syöksyi vierelleni, ja nainen jäi latomaan loputtomalta vaikuttavaa ostosmäärää hihnalle. Minä hyppäsin kauemmas käytävälle ja jätin tavarani siihen.

Olen pikku hiljaa alkanut innostua sipulikukista. Olenko saanut tartunnan muilta pihabloggaajilta😉? Laiskana puutarhurina istutan niitä pikku hiljaa, ja tämänkin vuoden ruukkusipulit pääsevät jälleen maahan. Olen lisännyt tienvierusruusupenkkiin ja ruusukäytävän etualalle multaa ja istutan leventyneisiin penkkeihin sipulit. Aurinkoisille ja näkyville paikoille.

Olin niin vihainen, että savu taisi nousta korvistani. Pariskunta huomasi kiukkuni, ja hyvä niin, eikä kumpikaan vilkaissutkaan minua päin. Miksi eivät kahta minuuttia voineet odottaa? Minä en kauaa olisi ostosksiani kasseihini heittänyt! Mutta ei tässä vielä kaikki...

Kassa vilkuili minua ja jämähtäneitä tavaroitani. Lopulta sanoin hänelle, että en voi tulla pakkaamaan, koska turvaväliä ei noudateta. Voitko kuvitella, mitä hän vastasi minulle! "En minä voi niin kauaa odottaa."

Siis mitä? Miksi kauppa soittaa ohjeistusta, jota ei edes oma henkilökunta noudata??? Fiksu kassa olisi antanut minun pakata, ja vasta sitten alkanut lappaa pariskunnan ostoksia eteenpäin.

Ilmoitin palautteessani, että pandemian jyllätessä en tule enää Citymarketiin. Siellä saavat käydä rohkeammat asiakkaat. Minulla on homealtistus, ja (ilmeisesti) sen vuoksi saan flunssat helpommin ja rajumpina kuin moni muu, vaikka esim. syön taatusti terveellisemmin kuin keskivertosuomalainen.  Miksen saisi siis myös koronaa? Veriryhmäni on myös se huonoin eli A.

Valkovuokot pilkistelevät aurinkoissa paikoissa pihaa.

Eilen kävin Länsi-Porin Prismassa. Siellä oli kellonajasta johtuen vähän väljempää, ja kassoja oli tarpeeksi, toisin kuin Citymarketissa. Juu, ei ollut juuri muita liikkeellä kuin eläkeläisiä😕.

Olisin tarvinnut uuden magneettirannetuen, koska vuosia sitten ostamani on hukkunut. Tarmokkaista ponnisteluistani huolimatta en ole löytänyt sitä mistään. Olen ostanut sen Prisman käytävällä olevasta luontaistuotekaupasta. Se on sellainen pieni liike, lähinnä vain syvennys, ja koska sisällä oli yksi asiakas, jäin odottamaan liikkeen ja käytävän rajapinnassa olevien hyllyjen luokse. Kun olisi ollut vuoroni, ohitseni säntäsi iäkkäämpi mies ja meni suoraan myyjän eteen seisomaan ja selittämään asiaansa. Ei tietoakaan turvavälin pitämisestä! Taas kerran. Eikä muistakaan käytöstavoista.

Nämä perunanarsissit ostin Siemen-Florasta, jonka palvelua olen ennenkin kehunut. Se on ehdottomasti yksi niistä liikkeistä, joita haluan koronakeväänä tukea ja keskitän ostokseni sinne. 

Toivon, että vaikka ihmiset eivät välittäisi itsestään tai ajattelisivat olevansa voittamattomia, he ymmärtäisivät, että kaikki muut eivät koe tautia samoin. Minun täytyy myös ajatella äitiäni. Kuka hoitaa häntä, jos minä makaan sairaalassa viikkokaupalla ja jään jopa vammautuneeksi?

Pikku hiljaa nämäkin kaunottaret leviävät!

Pelle Peloton - mieheni rakensi tämmöisen härvelin. Arvaako joku mitä virkaa toimittamaan?


Terveyttä ja aurinkoa päivääsi, ja kiitos vierailustasi💗

Madeira: Rabacalin reitti ja 25 Fontes

Mitähän tästä reissusta tulisi? Ylängön sää ei näyttänyt meille parhaita puoliaan. Olimme ajaneet pakulla tunnin verran päästäksemme tähän kohtaan. Yhdellä pissa / ostostauolla käytiin ennen maastoon siirtymistä. 

Matka alkoi hotellilta yhdeksän tietämillä.

Olimme siis tässä kohtaa saarta lähtemässä erittäin suositulle reitille, joka esiintyy nimellä 25 Fontes eli 25 vesiputousta.  

Hienoja maisemia on tiedossa, mutta myös rappuja, rappuja ja vielä kerran rappuja. Kovin paljon en valehtele, kun arvioin niiden määräksi noin tuhat, ylös ja alas. 

Matkan pituus ei ole kummoinen, vain 13 km. Jos retken tekee ryhmän kanssa, ei tarvitse kavuta alun noin kahden kilometrin mittaista päällystettyä tietä takaisin, vaan auto odottaa tunnelin päässä. Tämä on aikamoinen helpotus, mutta toisaalta, ryhmä menee omaa vauhtiaan, ja sen mukana on pysyttävä. Minulle homma osoittautui hankalaksi vaurioituneen polveni vuoksi. Kai olen kertonut, että oikean jalan polvilumpio on on mennyt pois sijoiltaan kaksi kertaa? Tämän lisäksi olen onnistunut telomaan jalkaa muillakin tavoin😢Enkä ollut edes parhaassa kunnossani. Äidin ja hänen asioidensa hoitaminen olivat vieneet minulta lenkkeilyaikaa, ja se näkyi hapenottokyvyssä. Reitti nimittäin liikkuu yli tuhannessa metrissä. 

Tämän virran ylitimme aivan alussa, ennen kuin alas kapuaminen alkoi.

Ensimmäinen levada oli näin helppoa paanaa. Eikun tassua toisen eteen.

Paitsi että tätä ennen vilkas rakkoni teki taas tepposet. Kävin pissalla pysähdyspaikalla, mutta eikös pissahätä ilmoitellut jo alaspäin mentäessä. Mieheni on samanlainen eli "aina" on pissahätä, mutta hänen oli helppo poiketa puskissa. Ihmettelinkin, missä hän viipyi, mutta puskapissallahan hän oli ollut. 

Päällystetyn tien päässä on kahvila, entinen levadan hoitajan majapaikka tai jotain. Kysyin paikallisopas Lilylta, että kai siellä on vessa. Juu on, tuonne vaan raput alas. Syöksyin sinne ja sain perääni neljä viisi naista, joita sama vaiva vaivasi. Etsimme hetken ennen kuin löysimme hotelli helpotuksen. Se oli väliaikainen, lappu kertoi ja pahoitteli. Edellämme oli joukko englantilaisia leidejä, jotka viipyivät ja viipyivät... Miten saivatkaan aikansa niin karussa vessassa kulumaan? Mieheni ehdotti jälkeenpäin, että ehkä rouvat keittivät teetä😊

Yksi rouva varoitti meitä. Vessaa ei voi vetää, mutta se ei haitaa, koska paperi heitetään roskikseen. Okei, näin siis toimisimme, vaikka huomasin kauhistuksen nuorempien naisten kasvoilla.

Minä en edes vetänyt kankeaa liukuovea kiinni perässäni. Miksi ihmeessä niin olisin tehnyt, koska pelkkiä naisia odotti vuoroaan parin metrin päässä? Ja vaikka olisi ollut miehiäkin, niin sama se, eikö? 

Tjäreborgin opas Juho tuli kyselemään peräämme. Niin kauan viivyimme, mutta minkäs teet. Olimme ilmeisesti muutenkin myöhässä, koska suunniteltu ajoreitti oli poikki, ja kuljettaja joutui kiertämään... en osaa arvoida tarkkaan miten paljon, mutta ehkä menetimme puolisen tuntia. 

Ja se näkyi paikallisoppaan vauhdissa😏

Tässä me mattimyöhäiset. Pääryhmä lähti kohti ensimmäistä kohdetta ilman meitä. 

Tätä putousta käytiin ensin katsomassa.

 Täältä kävellään takaisin ja lähdetään kohti 25 putousta, ja se reitti on raastava, jos et ole kunnossa. Silti pitää antaa isot kädet Juholle, joka jaksoi tsempata minua kun kerroin hänelle ongelmastani. 

Rappuja levadoiden välillä on noin 200. Onneksi minulla oli sauvat, joilla otin tukea ja erinomaisen tukevat kengät; sellaiset, joita yleensä käyttävät poliisit, vartijat ja muut viralliset henkilöt. Mieheni valitti nilkkojaan ja jalan pohjiaan, mutta minun murheitani olivat "vain" huono kunto ja harmillinen polvi. 

Nämä ovat kanervia! Hiukan suurempia kuin meillä, ja niillä on äärimmäisen tärkeä tehtävä Madeiralla. Aika hassua, että vasta tällä retkellä Madeiran vesihuollon salaisuus paljastui!

Kanervat suodattavat vettä pilvistä huokoisen maan läpi, ja voitko kuvitella, yksi kanerva vastaanottaa vettä 27 litraa vuorokaudessa.

Tämä on siis SE salaisuus.

Määränpäämme, josta otettua videota en saanut liitettyä blogiin. 

Kuva on kännykkäni tyylittelemä, mutta minun ottamani Fontesin ympäristöstä. Kuin taikametsää!

Reitti on tosiaan suosittu ja ruuhkainen. Liikennettä lisää myös se, että yksi mäki täytyy kulkea kahteen kertaan. Polku, joka kiertää mäen, on suljettu sortumien vuoksi. 

Se miinus saaresta täytyy sanoa, että aika hitaasti hommia hoidetaan. Esim. rantareitti Camara do Lobokseen ei ole ollut omanlaisensa sen jälkeen, kun lyhyt tunnelinpätkä sortui. Jo viime vuonna se piti olla korjattuna, vaan ei ollut nytkään. Täytyy nousta uudelleen rantakadulle ja Kristus-patsaan jälkeen alkaa laskeutua kohti rantaa. 

Jeps, mm. tämmöiset raput kuljettiin kahteen kertaan. Kun otin kuvan, olimme käyneet päätepaikassa eli ihailemassa lähteitä. Paitsi että meidän aikamme kului sämpylän ja mehun nielaisemiseen. Tauko oli tosi lyhyt, enkä pystynyt rentoutumaan. Paluumatka huoletti.  Mitä jos polveni pettäisi? Miten pääsisin takaisin? Oikeasti, pelkäsin kuntoni loppuvan.

Lily-opas oli huomannut hitauteni ja tuli kysymään, nautinko kävelystä. Mitäs tuohon olisin fiksusti vastannut? En tietenkään! Kaikin tavoin retki oli pettymys. Ylipäätään haluan nauttia maisemista enemmän kuin sekunnin silloin ja tällöin. Seisahtua ilman kiirettä... Kuvata ja vaihtaa ajatuksia seuralaisen kanssa.

Lily ehdotti, että kulkisin etunenässä hänen kanssaan, niin hän ei kävelisi liian lujaa. Ei hyvänen aika! Niin noloon asemaan en ikinä haluaisi itseäni saattaa, ja sitä paitsi hitaudelleni oli (pätevä😂) syy: polvivamma. Selitykseni kuulosti Lilyn korvissa taatusti pelkältä selitykseltä.



 

Tässä kuvassa saaren luonne tulee hienosti esille. Vuorien syleilyssä asutaan edelleen.

Tunnistatko kasvin? Minä en, kun sukua kysyttiin. VOIKUKKA tai lähes se. Madeiralla kaikki on suurta ja komiaa, kuten kanervat. Jos huomasit millaista kokoa ne ovat verrattuna meidän varpuihimme?

Tuolla oltiin ja tuolta päästiin pois!

800 metriä tunnelia, ja sitten vapaus koittaa! Autot odottavat hetken matkan päässä ja vievät baariin "virvoittumaan". 

Viimeisiä näkymiä ennen autoja. Tosin meinasin kompastua "trälleihin"... öööh suomeksi... esterautoihin tai sinne päin. Kumminkin tarkoitus on,  että karja ei pääse niistä yli. Minulle, vaikka en ole (onneksi) kaupunkilainen, käytäntö oli uusi.

Voinko suositella levadaa? Jaa-a... erittäin hyvä kunto pitää olla. Kirjat tosin luokittelevat Fontesin levadan vain keskivaikeaksi.

Enkös minä tolvana jättänyt "tikut" eli kävelysauvat autoon, vaikka juuri ennen poistumista Juho kehotti tarkistamaan, että tavarat tulevat mukaan.

Kiitos hyvästä palvelusta! Tikut toimitettiin hotellille.

Kaupassa käynnin jälkeen noin puoli kuusi oltiin huoneessa ja avattiin punaviini. Tehtiin ruokaa ja oltiin iloisia päivän koitoksesta.

Mieheni tosin lähtisi uudestaan, vaikka tältä istumalta. Jooh, häntä eivät nivelvaivat haittaa.

Minä sain kumminkin monivuotisen "hollini" täytettyä. Tässä voisi lainata Tuntematonta: p... reissu, mutta tulipahan tehtyä.