sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Gallicamaassa kukkii monen vuoden jälkeen

Tuscany

Ensimmäiset aloittivat jo ennen juhannusta, siis liian aikaisin. Gallicoiden "kuuluu" kukkia vasta heinäkuussa.

Sama pensas mutta eri valossa😕mietin vaan, kun koettaa tunnistaa ruusuaan netin ja kirjojen avulla.

Tuscany on matala ranskalainen.



Gallicat eivät ole loistaneet niille varatussa penkissä. Niitä on muuallakin, mutta tämän omasta mielestäni erinomaisen kasvupaikan (suojattu kolmelta suunnalta) varasin nimenomaan ruusuille, joita todella arvostan Noh, ne eivät vaivannäköäni ole pahemmin arvostaneet, ja todella monena keväänä 10 vuoden aikana olen joutunut saksimaan ruusut lähes maan tasalle. Siitä tappotalvesta puhumattakaan.

En muista, milloin kukinta olisi ollut edes tämänmoista. Tämän ja hurjan kasvun myötä nousi eteen uusi ongelma. En tunne enkä muista enää ruusujani, ja isommat pensaat ovat kietoutuneet limittäin ja lomittain. Nyt saa nauraa😹

Toisaalta olen löytöretkellä omassa pihassani. Aika jännää.

Rosa Mundi - kohtuullista kukintaa tiedossa

Yhdessä ja samassa pensaassa...






Pohdintojen ja taustojen kertomisen aika on kiihkeimmän kasvukauden mentyä. Postaukset ovat siksi lähinnä kuvakavalkadeja😅.


Kirjanpidon ankaran tutkinnan jälkeen... Gloire de France?



Alla oleva ruusu on myyty Sissinghurst Castlena, mutta sehän se ei ole.










Pensas on noin 1,5 metrinen, ja kuten näkyy, kukkien väri vaihtelee iästä riippuen purppurasta vaaleanpunaiseen. Keskeltä kurkkaa keltainen silmä.

Vakka-Taimen Vesa meinasi, että pensas voisi olla Belle sais Flatterie. Pysytään tässä oletuksessa, kunnes toisin todistetaan.







Eivätkä yllätykset tähän lopu!







"Löysin" tämmöisen ruusun, oikeasti en tiedä, olenko koskaan nähnyt tämän herkkiksen kukkivan.
Rouva on Duchesse d´ Angoulême. Ruusu on todella ihastuttava, herkkä, ja juuri minun makuuni. Onneksi en kaivattanut penkkiä ylös täydellisen kyllästymisen hetkellä.






Tästä näkee, miten lomittain ruusut kasvavat. Tummempi liilaan vivahtava on oma yksikkönsä, ja se lienee Hippolyte.

Duchesse de Montebello koettaa kukkia, mutta kuivuus on vaatinut veronsa: kukat ovat mitättömiä, vaikka olen viime päivinä kastellut herttuatarta. Ja muitakin. Olen jo muutamia viikkoja kerännyt keittöstä tulevat vedet kasveille.

Tämä on vain alkua kastelurallille😟jos ei saada kunnon sateita.

Kunpa herttuatar jaksaisi... pitkät pinkit nuput, jotka aukenevat vaaleanpunaisiksi maljoiksi. OOOH.

Lisää yllätystä: Luettelossani lukee nimi: Hely Kalska. Taatusti on kuollut, nimi ei tuota minkäänlaista mielikuvaa. Piti googlata. Vaan eipä mitään, eilen alhaalla pilkotti juuri sellainen aniliininpunainen yksinkertainen kukka. Revin oheiskasvillisuutta pois, ja kukan ympäriltä paljastui ruusu. Pieni mutta hengissä oleva. Kröhöm.

Sorry, mutta Hely ei tule koskaan kuulumaan suosikkeihini, mutta jostain syystä olen sen vaan napannut Vakka-Taimesta kyytiin. Sinne muuten pitäisi päästä... jos ei ensi viikolla, niin ainakin seuraavalla.

Ihanaa alkavaa ruusuhöperöistä viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Minulla on myös vähän ongelmia ranskisten kanssa. Kanadanruusutkin pärjäävät paremmin, kuin gallicat. Dutchesse de Montebelloon rakastuin sen kukittua ensi kertaa. Se on lamoavakasvuinen, joten pitkiäkin versoja jäi lumen alla henkiin. Pönkäsin ne keväällä vain pystyyn tukien avulla. Ehkä kauniit kukkansa taas saavat huokailemaan. Mutta todellisuudessa mietin, että onko ranskanruusut kaiken vaivan arvoisia... Minulla on paljon tilaa, joten heikommatkin esitykset sopivat sekaan - mutta jos tila olisi rajallinen, niin osa saisi kyllä lähtöpassit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että niin kestäviä ne eivät ole kuin mitä minulle kerrottiin. Varret saattavat mustua, vaikka kuinka olisi lunta suojana. Minähän en niitä muuten suojaile. Mutta osa on vahvoja ja kukkivat hyvin lähes joka vuosi. Siitä pitääkin tehdä oma postauksensa: Kokemukseni ranskiksista.

      Poista
  2. Täytyy myöntää, että tuo herkkis, Duchesse d'Angoulême, on todella kaunis.<3
    Oma kasvikirjanpitoni on repsahtanut viimeisen 10 vuoden aikana, mikä harmittaa nyt. Mutta toisaalta, joskus on tullut ostettua perennoja, jotka ovat sitten osoittautuneet aivan toiseksi esim. kurjenmiekat.:(( Olenkin päättänyt, että ostan kasvit vain kukkivina, niin tiedän mitä saan.
    Sinulla on valtava ruusutarha, anoppini oli myös ruusuihmisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se miellyttää myös minun silmääni. Laakeat, hurjan kerrotut ranskalaiset ovat jotenkin... niin tavallisia.
      Olen taas yrittänyt saada kirjanpitoani ajantasalle. Järkevät puutarhuri kirjoittaa koneelle heti kaikki ostoksensa eikä raapustele valmiiksi täydelle lapulle lisää koukeroita.

      Poista
  3. Kuka höperöityy mistäkin! Sinä ruusuista. Meitä eri tavoin vinksahtaneita puutarhureista löytyy. Sadetta saisi tulla, vaikka meillä jonkin verran satanut. Melko vähän kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpertynyt on juuri sopiva ilmaus suhteestani ruusuihin!
      Tälle viikolle on edes luvattu, huokaus. Rannikko pakkaa vaan usein jäämään ilman vaikka muualla satelee.

      Poista
  4. Ihania ruusuja sinulla jatkuvasti esittelyssä. ❤

    VastaaPoista
  5. Kylläpä on kauniit ruusut. Onko ranskalaisissa ruusuissa huumaavat tuoksut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ja tuoksuvat myös myös, toiset enemmän, toiset vähemmän.

      Poista
  6. Upeita ruusuja! Siellä on varmasti aivan ihana tuoksu, kun ruusut kukkivat noin runsaasti. Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun tuuli tyyntyy niin tuoksu leviää koko pihaan.

      Poista
  7. Tulin visiitille ja täällä on niin ihania kuvia.Melkein tunnen kukkien tuoksun tänne.Mukavaa kukkivaa heinäkuuta sinulle☀️🌸🌹⚘

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!