keskiviikko 14. elokuuta 2019

Brinkhallin kartano, osa 2: sisällä kartanossa


Takka on osa alkuperäistä sisustusta, eikä paljoa muuta olekaan jäljellä. Takan päällä on rakennuttajan, Gabriel von Bonsdorffin, muotokuva. Vasemmalla on rahoittajan, edellisen anopin kuva. Tästä suunnasta katsottuna rouva on nuori ja siloposkinen, mutta kun katsoja liikkuu oven suuntaan, anoppi vanhenee ja ilme tiukkenee.





Kartanon pihalla oli joitakin ryhmiä vierailemassa, mutta kukaan ei tullut opastetulle kierrokselle kanssamme. Sääli (tai me saimme tietysti tämän vuoksi ensiluokkaista palvelua) koska nuori oppaamme todella tunsi kartanon ja osasi kertoa paljon muutakin kuin vain ulkoaopetellun litanian.




Pääsisäänkäynti on ollut kartanon "kyljessä". Vasta 1960 - luvulla Kakskerran saarelle rakennettiin silta, ja sitä ennen kulku kävi vesiteitse.


Ovet johtavat paviljongille, joka rikkoo kartanon alkuperäisen symmetrian. Lisäke rakennettiin Sarlinien (omistus 1915 - 1926) aikana. Heillä oli sairas tytär, joka pääsi näin helpommin ulos.

Tältä suunnalta kartanoa on siis alkujaan lähestytty.

Rannasta on jyrkkä nousu.

Mutta takaisin sisätiloihin...



POMPEIJI-HUONE. Tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut kaupunki oli löytynyt kartanon rakentamisen aikoihin ja oli muodikasta sisustaa antiikin aiheilla.





Rambergit muuttivat  juhlakerroksen ylhäältä alas ja yksityispuolen alhaalta ylös. Pompeiji-huonekin sijaitsi alun perin yläkerrassa. Tapetit irrottamalla muutto onnistui. 




Kuviot on maalattu kiviseinään. Yksityiskohta yläkerran salongista. 


Lastenhuoneesta, pihan puolen ikkunan alta on löytynyt  alle viisivuotiaan tytön luuranko. (Jollain sivustolla luki, että myös naisen luuranko, mutta opas puhui vain lapsesta.) En älynnyt kysyä milloin, mutta oletan, että viime vuosisadan alkupuolella, kun Rambergit remontoivat taloa. Epäillään, että eräs isäntä olisi hukuttanut alustalaisen kanssa saamansa lapsen ja piilottanut ruumiin... aika kummalliseen paikkaan.

Mielikuvitukseni alkoi kovasti laukata eikä se tyytynyt näin ylimalkaiseen selitykseen. Hirvittävä tragedia tällaisen työn taustalla joka tapauksessa häälyy. 


Pyöreä sali. Huonekalut on saatu lahjoituksena.

Samoin astiat.
Salista on näkymä muotopuutarhaan, joka on hiljattain kaivettu esiin ja kasveja istutettu uudelleen.
Päämakuuhuone. Syvennyksessä on ollut sänky.








Rouvien pukeutumishuone. Ken osaa avata ovet oikeassa järjestyksessä, löytää pääsyn salaovelle (lokerolle). Jos tarina on totta, järjestyksestä ei ole enää tietoa, ja vaihtoehtoja on 900 000.


Puku on muisto Hovimäestä.



Kylpyhuone oli ylellisyyttä ja ihmettelyn aihe vielä 1940 - luvullakin. 







Päätyikkunoista näkyy englantilainen maisemapuutarha, jota on myös alettu kunnostaa.

Kerron ympäristöstä ja kotimatkastamme kolmannessa osassa, tästäkin postauksesta tuli jo pitkä. Kiitos kun tutustuit kartanon sisätiloihin kanssani!

10 kommenttia:

  1. Tällaisen talon ja puutarhan pitäminen ja kunnostaminen on elinikäinen urakka, yhtä sukupolvea suurempi asia. Ei ihme, että sen omistaa nykyisin säätiö eikä yksityinen taho. Hauskaa, että tämäkin toimii juhlapaikkana, ja että sinne pääsee tutustumaan muutenkin. Tämä on hieno kohde!
    Kuinka valtavasti tällaisessa paikassa on elettyä historiaa, sekä julkista että salaista. Ei ihme, että se saa mielikuvituksesi liikkeelle.
    Ja kaikki nuo rakennuksen pienet yksityiskohdat sisustuksessakin (käsinmaalatut tapetit ja ornamentit, koristelistat ym. koristelu), niitä ei tänä päivänä harrasteta, kun kaikki on niin pelkistettyä nykyisin.
    Tämän kesän kuivuus näkyy tuollakin muotopuutarhan murmikolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saisi olla todella paksu lompsa että pystyisi pitämään kunnossa tämmöisen paikan, vaikka on niitäkin kartanoita.
      Kun pääsisi kurkistamaan ajassa taaksenpäin...mieheni puuseppänä tutkii juuri noita yksityiskohtia ja erityisesti vanhoja ovia. Ovat melkoisia taidonnäytteitä! Tietysti työvoimakin on ollut lähes ilmaista nykymeininkiin verrattuna.
      Samaa minä ajattelin, että kuivaa on sielläkin ollut.

      Poista
  2. Tuosta ollaan ajeltu ohi monia kertoja kun ollaan käyty uimassa Kakskerran järvellä tai muuten vaan ajeltu siellä päin,mutta sisällä ei olla koskaan käyty. Hovimäki-sarjassa noita huoneita on sitten päässyt näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kerralla poikkeatte tiluksille.
      Hovimäkeä varten lavastettiin paljon. Näin opas sanoi, minä en itse asiassa enää edes muista (saisi tulla Areenaan!) miltä kartano näytti sisältä.

      Poista
  3. Todella kaunis kartano! Varmasti mielenkiintoinen vierailukohde. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  4. Hovimäki tuli katsottua. Upea kartano todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämäkin postaus lisää suuren yleisön tietoisuutta kartanosta.

      Poista
  5. Hieno kartano. Kyllä entisaikaan osattiin tehä kaunista rakennuksiinkin. Mihin lie se taito hävinny! Laatikoita tehhään nykysin. Mukava kun esittelit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja lisää on tulossa. Päästään vihdoin käsiksi puutarhaan.
      Raha kait ratkaisee, vaikka ei ökyrikkaillakaan näin hienoja kämppiä ole.

      Poista

Kiitos kommentistasi!