perjantai 27. heinäkuuta 2018

Sadetta ja ruusukäytävän suoristusta



Etupihalla oli järvi kun keskiviikkona tulin hermoratahierojalta kotiin. Mennessä ripsotti hiukan vettä, mutta tällaista kaatosadetta en arvannut tulevaksi. Samalla jyskytti kesän ensimmäinen ukkonen. Vettä tuli kolmisen tuntia. Kyseessä oli todella paikallinen kuuro, koska 10 kilometrin päässä Rauman suuntaan ei ollut satanut.

En ollut muuten yhtään pahoillani!


Ruusukäytävä on kallistunut jo useamman vuoden ajan hallin suuntaan, ja miten korjaaminen on vaan jäänyt ja jäänyt.
Käytävä on kyllä perustettu kunnolla eli tukipuut on kiinnitetty valettuun anturaan, mutta rakennelma on vaan sen verran pitkä ja hutera, että routa on muljannut sitä.


Vinossa on, passikin tietää.


Toinen pääty suoristettiin laudalla joka kulkee alanurkasta ylänurkkaan. Mieheni halusi laittaa samanlaisen myös etupuolelle, mutta se oli hirveän näköinen, kun sitä soviteltiin. Päädyttiin siihen, että hän siirsi tukipuiden ruuveja, ja niin ne suoristivat vartensa.


Paremmalta näyttää... paitsi "rojut" taustalla.

Pisarat muistona edellisen päivän sateesta 'John Cabot'in lehdillä.



Käytävällä on myös yksi 'Louise Bugnet', ja näitä jatkuvakukintaisia koetan hankkia koko ajan lisää.


'Marie Bugnet' oli tehnyt juurivesan aivan mahdottomaan paikkaan: rappujen viereen, maahan, jonka koirat ovat tallanneet kivikovaksi. Sateen pehmitettyä maata mieheni sai kaivettua taimen ylös, ja siirsin sen Gallicamaahan. Pidä peukkuja, että se jaksaa lähteä kasvuun.

Mitä nuorelle omenapuulle on tapahtunut? Olen kastanutkin sitä avokätisesti, mutta aivan odottamatta lehdet ovat lurpallaan, osa ruskettuneita, ja omenan alut ovat nahistuneet. Voi surku, mahtaako se heittää henkensä😢


Tämä kanadalainen 'Lucy Irene' on aika herttainen, ja kukka miellyttää silmääni. Silti mikään ei voita galllicoiden ja albojen tyylikkyyttä ja ison kukan charmia!



Viinimarjat alkavat kypsyä... valkoinen pensas on hauska! Jos en aivan väärin muista, äiti toi taimen omalta pihaltaan. Joka tapauksessa muutama oksa tuottaa vihreitä herukoita.


Loppukevennyksenä... Meillä on kahdessa paikassa haarapääskyn pesä. Tämä toinen on todellinen rakennustaiteen taidonnäyte! Kuka insinööri saisi talon pysymään tuollaisen lerpan kielekkeen päällä?

Pääskysten elämä ja lentokyky on kiinnostavaa seurattavaa. Iloisella sirkutuksellaan ne myös tuovat pihapiiriin eloa ja pirteyttä.

Nyt alkaa tuntua hassulta toivotella aurinkoista viikonloppua😆olisiko sateisten päivien toivotus ennemmin paikallaan?

P.S. Seuraavaksi vastailen Inkalilja Annilta saamaani haasteeseen: lempikukkani. Hmmm... sitä ei liene vaikea arvata? Mutta perustelut pitää myös antaa. 


4 kommenttia:

  1. Ihana ruusukäytävä ja tässä on ihan kade siitä sateesta. Peukkuja pidetään uudelle alulle ja vihreät viinimarjat keräsin jo. Meillä on sitä kaksi pensasta . Itse tein juuri postauksen samasta haasteesta . Vaikeata oli . Sateista loppuviikkoa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila. Kiitos kuuluu oikeasti miehelleni, joka käytävän on rakentanut. Eikö ole hassua, että sade on jo postauksen aihe!

      Poista
  2. Runsaan kuuron on teille vettä antanu, immeytyy kuivaan muahan alakuun huittaasti. Ne on tänäkesänä ollu paikallisii nuo saikuurot. Kauniit ruusut. Piäskyset pesivät mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vettä onkin tullut, eilen ja tänään on luvassa lisää ukkosen kera. Virkistävää vaihteeksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!