Haaste: Kevään kaipuu

Kiitos ihanainen Leila Metsätontun Ruusutarha - blogista, kun muistit minua. (Alun perin haaste on lähtöisin Tiiulta Puutarhahetki - blogista.) Tosin, kröhöm, minua kevät ei puhuttele, kuten viime vuonna kerroinkin. Haasteen saatuani kävin läpi valokuvani, enkä löytänyt ainuttakaan kevätkuvaa, jota en olisi jo julkaissut🙈Tarkoittaa siis sitä, että en pahemmin keväällä kuvia ottele.  Tämä vuodenaika ei ole minua varten. Talven ja kesän välillä vaivun hetkeksi harmin horrokseen.


Loppujen lopuksi en ole puutarhaihminen niin henkeen ja vereen kuin monien blogien kirjoittajat. En viitsi juuri taimikasvattaa, koska se ei tuota minulle iloa. Nyt olen kylvänyt vain persiljaa, joka on jo pinnalla, ja kokeillut vesimelonia, mutta sen onnistumisesta ei ole vielä tietoa. Valkosipulit taidan heittää multiin, koska ne ovat alkaneet itää.

Pihatyöt pyrin tekemään nykyisin mahdollisiman helposti ja vaivattomasti. Moni kohta pihalla kaipaisi ehostusta, mutta mahtavatko jäädä tänäkin vuonna haaveen tasolle? Tietysti voisin varovasti ehdotella isännälle, että mitä luulet, saisimmeko tuon alueen siistittyä😉.

Maaliskuun täysikuu

Jottein vallan menisi synkistelyksi, koetan etsiä jotain myönteistä. Ohittaa kuraisen pihan ja koirat, lumen alta paljastuvan töryn: oksat, kävyt ja neuluset, jotka mielestäni juuri syksyllä siivosin pois. Höh.

Ensiksi pitää olla kiitollinen siitä, että tänä keväänä ei (en silti vieläkään oikein jaksa uskoa ja olla varma) romuttamon melu haittaa niin kuin viime vuonna. Ryskeestä ja kolinoista ehti tulla minulle todellinen stressi ja painajainen.
Melunmittaajat kävivät muutama viikko sitten, mutta tuomio oli, että melu ei ylitä viiterajoja. Sen arvasin, koska äänet olivat syksystä lähtien vaimentuneet ja olin tästä kertonut ELY:n valvojalle.
Raportissaan valvoja tosin kirjoitti, että vaikka raja-arvot eivät ylity, melu voi silti häiritä ja saattaa olla, että romuttamon rajoja tiukennetaan ja se määrätään tekemään melumittauksia aika ajoin.
Jään odottamaan, mitä romuttamon uusi ympäristölupa pitää sisällään.
Niin ja se toinen järkyttävä haitta eli metallin käry on kokonaan hävinnyt! Viime keväänä ja kesänähän ei voinut pitää ikkunoita auki, eikä välillä olla ulkonakaan, koska haju oli niin voimakas, ja se leijui pihan yllä vuorokaudenajasta piittaamatta. Ei ole siis ihme, että viime vuonna intoni pihatöihin laski totaalisesti miinuksen puolelle.

Kuutamo jaksaa aina viehättää.

Yksi ilonaihe ovat muuttolinnut. Mustarastaat näkyivät lintulaudan läheisyydessä ensimmäistä kertaa tänä aamuna.
Aamulenkin jälkeen lähimetsästä kuului vaimeaa huhuilua: huu... huu. Minuutin verran ehdin kuunnella, mutta sitten äänen lähde lensi tien yli ja katosi hallin taakse. Piti tarkistaa, kuka minulle niin vienosti huhuili, ja ilmeisesti se oli sarvipöllön soidinääni. Kiva, jos tähän lähelle pariskunta tekisi pesän! Pelloilla riittää taatusti hiiriä ja myyriä pesueen ruokkimiseen.
Palotikkailla istuskeli yksi päivä isokäpylintu, punaruskea koiras. Roteva kaveri pikkulinnuksi, kuin pieni papukaija.
Viime viikolla näin lähes valkoisen linnun, jolla oli kirkkaan punainen läntti päälaella. Tein tutkimustyötä ja tulin siihen tulokseen, että se oli tundraurpiainen (ei kylläkään eroteta enää omaksi lajikseen urpiaisesta), iäkkäämpi koiras, koska kylkiviivoja ei enää ollut.  Sen koomin lintua ei ole näkynyt, joten se taisi olla matkalla jostain... jonnekin.

En uskaltanut lainata kenenkään lintuharrastajan kuvia, koska oma liipasinsormeni oli aivan liian  hidas.

Toivottavasti alapellolle muodostuisi tänä vuonna järvi, johon vesilinnut tulevat lepuuttamaan siipiään ja etsimään ruokaa.

Nyt pyryttää, mutta näin kesät aina tulevat, keikkuen. Se sentään pitää vielä paikkansa.

Lämpöä on kuitenkin tiedossa, joten nokka pystyyn, kaikki kevään odottajat!